eowynofmay
Kontulainen
Centaurea sanoi:
Viimeisin tieto oli, että valmiina on 1200 + jotain sivua. GRRM ei ilmeisesti enää lupaile mitään päivämääriä...?
Martin: Tulen ja jään laulu
- Keskustelun aloittaja Micco
- Aloitettu
Viimeisin tieto oli, että valmiina on 1200 + jotain sivua. GRRM ei ilmeisesti enää lupaile mitään päivämääriä...?
Päivämääriä ei GRRM ole lupaillut, mutta blogissaan kyllä sanoi, että "ongelmat ja solmut alkavat ratketa vähitellen (tai varmaan käännös pikku hiljaa voisi olla parempi?)", joten eiköhän se sieltä vähitellen ole tulossa. Jonkin isomman pulman ratkeamisesta GRRM taisi myös mainita blogissaan?
Sen lisäksihän kustantajat palauttivat jo tässä alkuvuodessa Song of Ice and Firen seuraavan osan listoilleen pitkän tauon jälkeen brittilässä ja meren toisella puolen jenkkilässä. Siinä arvioiduksi ilmestymisajankohdaksi mainittiin syyskuu 2010, mutta molemmissa tapauksissa teos poistettiin kustantajan listoilta saman viikon aikana. Mutta kyllä se sieltä tulee, vähitellen ja uskon vakaasti, että parin vuoden sisällä (tai miksi jo tänä vuonna?) se nähdään painettuna opuksena kaikkien sitä halajavien kirjahyllyissä.
Niin ja ne 1200 sivuahan oli ymmärtääkseni käsikirjoitussivuja, että todellisessa opuksessa sivuja on reilusti vähemmän, ellei nyt sitten ongelmien ja solmujen ratkaiseminen vaadi valtavan sivumäärän lisäämistä opukseen. Mene ja tiedä, vielä senkin kautta etten ole Tulen ja jään laulua lukenut; pitäisi kyllä lukea, mutta olen tässä odotellut josko se uusin osa valmistuisi, jolloin ei tarvitsisi niin kauaa odotella. Noh, toivotaan GRRM:lle onnea, että ongelmat ja solmut ratkeaa ja mies saa opuksen valmiiksi pikapikaa.
Sen lisäksihän kustantajat palauttivat jo tässä alkuvuodessa Song of Ice and Firen seuraavan osan listoilleen pitkän tauon jälkeen brittilässä ja meren toisella puolen jenkkilässä. Siinä arvioiduksi ilmestymisajankohdaksi mainittiin syyskuu 2010, mutta molemmissa tapauksissa teos poistettiin kustantajan listoilta saman viikon aikana. Mutta kyllä se sieltä tulee, vähitellen ja uskon vakaasti, että parin vuoden sisällä (tai miksi jo tänä vuonna?) se nähdään painettuna opuksena kaikkien sitä halajavien kirjahyllyissä.
Niin ja ne 1200 sivuahan oli ymmärtääkseni käsikirjoitussivuja, että todellisessa opuksessa sivuja on reilusti vähemmän, ellei nyt sitten ongelmien ja solmujen ratkaiseminen vaadi valtavan sivumäärän lisäämistä opukseen. Mene ja tiedä, vielä senkin kautta etten ole Tulen ja jään laulua lukenut; pitäisi kyllä lukea, mutta olen tässä odotellut josko se uusin osa valmistuisi, jolloin ei tarvitsisi niin kauaa odotella. Noh, toivotaan GRRM:lle onnea, että ongelmat ja solmut ratkeaa ja mies saa opuksen valmiiksi pikapikaa.
Elros
Kontulainen
Mahtavaa! Sain vasta nyt tietää, että tästä on tulossa tv-sarja. Kirjat on tullu luettua ja sen perusteella Tolkien on saamassa varteenotettavan haastajan. Jos loput kirjat eivät pahasti petä, niin GRRM nappaa valtaistuimen Tolkienilta. Tulen ja Jään laulu on niin monisäikeinen sarja, että se vaatii kirjailijalta suunnatonta neroutta pitää kaikki langat käsissään. Ja vihdoinkin on sarja, jossa ihmisiä ei jaeta "hyviksiin" ja "pahiksiin". Ja hahmoista löytyy realisuutta, vaikka kyseessä onkin fantasiasarja. Plussaa myös estottomasta kirjoitustyylistä.
Toivottavasti tuosta tv-sarjasta tulee huippumenestys ja filmattas tarina alusta loppuun. Näyttelijävalinnat oli onnistuneita ja kaikki vaikuttaa muutenkin hyvältä. Ja Martinille tsemppiä loppuihin kirjoihin.
Toivottavasti tuosta tv-sarjasta tulee huippumenestys ja filmattas tarina alusta loppuun. Näyttelijävalinnat oli onnistuneita ja kaikki vaikuttaa muutenkin hyvältä. Ja Martinille tsemppiä loppuihin kirjoihin.
eowynofmay
Kontulainen
Ensimmäisen osan loppupuoli tuli viimeisteltyä viikonloppuna. Ja kun kirjasto on ystävällisesti hankkinut koko sarjan, niin toinenkin osa on tullut luettua parin sairastelupäivän aikana.
Nyt on jotenkin kahtiajakautunut olo. Juoni on monista haaraumistaan huolimatta pysynyt mielenkiintoisena ja kiinnostavat luvun loput pitävät otteessaan koko kirjan läpi.
Toisaalta on epämääräisen epämiellyttävä olo. On muutaman kerran lukiessa juolahtanut mieleen, että pitikö pakosti tähänkin kohtaan saada seksi/insesti/pedofiili/väkivalta-mässäily. Sellainen, joka ei juonen kannalta ole (minun mielestäni huom!) mitenkään oleellinen
. Ensimmäisen osan alkupuolelta nuo eivät vielä niin hypänneet silmille. Nyt muistuivat mieleen salassa lukemani isoveljien miesten pokkarit, joiden itseisarvo oli jossain muussa kuin kirjallisessa ansiossa... Tosin niissäkin henkilöt olivat pääsääntöisesti muuta kuin lapsia/varhaisteinejä.
Martin osaa kirjoittaa, mutta muutamaa raiskausta ja yksityiskohtaista pilkkomista vähemmälläkin olisi tullut toimeen.
Nyt on jotenkin kahtiajakautunut olo. Juoni on monista haaraumistaan huolimatta pysynyt mielenkiintoisena ja kiinnostavat luvun loput pitävät otteessaan koko kirjan läpi.
Toisaalta on epämääräisen epämiellyttävä olo. On muutaman kerran lukiessa juolahtanut mieleen, että pitikö pakosti tähänkin kohtaan saada seksi/insesti/pedofiili/väkivalta-mässäily. Sellainen, joka ei juonen kannalta ole (minun mielestäni huom!) mitenkään oleellinen
vrt. Cersei/Jaime, joka kuuluu juoneen
Martin osaa kirjoittaa, mutta muutamaa raiskausta ja yksityiskohtaista pilkkomista vähemmälläkin olisi tullut toimeen.
Ereine
Kontulainen
Minulta jäivät kirjat osittain siitä syystä kesken. Voi olla että olen liian riippuvainen onnellisista lopuista mutta pidän enemmän kirjoista joissa ei tunnu aivan varmalta että kaikille henkilöille tulee käymään huonosti. Pidin kyllä tyylistä ja talven tulo tuntui jännittävältä mutta muuten ne eivät olleet ihan minun kirjojani.
Centaurea
Montana
eowynofmay sanoi:
Näitä mietiskelin minäkin, mutta kaikista uskomattomista juonenkäänteistä huolimatta Martinilta ei kuitenkaan karkaa mopo käsistä, vaikka hilkulla se pariin otteeseen kyllä on. Ihmeen taitavasti hän kuitenkin saa kaikki eri juonenhaarat pidettyä hallinnassa. Meno kyllä yltyy entisestään kahden ensimmäisen osan jälkeen.
Mietin myös lukijakohderyhmää: sarjan päähenkilöt ovat lapsia/nuoria ja tapahtumat ovat paikoin aikamoisen raakoja ja väkivaltaisia, joten minusta Tulen ja jään laulu ei oikein ole (kovin) nuorten kirja. En ajatellut suositella luettavaksi perheen nuorimmaiselle (13 v) aivan lähiakoina.
eowynofmay
Kontulainen
Heräsin aamulla ennen kellonsoittoa auringonpaisteeseen ja luin viimeiset luvut Korppien kesteistä. Nyt on oudon tyhjä olo.
Edellisellä kerralla kirjoittamani pedofiiliahdistus helpotti Kuninkaiden koitoksen jälkeen. Valtaistuinpelissä ja Kuninkaiden koitoksessa näitä kohtia oli enemmän.
Jostain luin, että sarjan ajankohtaa voisi löyhästi verrata keskiaikaan. Ja eteeni osui tieto, että Kaarina Maununtytär oli 14-vuotiaana kuningas Erikin jalkavaimo (1500-luvulla). On näitä siis ollut, vaikka minusta niistä on ahdistavaa lukea.
Sarja on sen verran hyvä, että suosittelen sitä kuitenkin. Kaikesta inhorealismistaan huolimatta. Toisaalta tässä piilee osa sarjan viehätystä. Ihmiset unelmoivat, rakastavat, syövät, juovat, naivat, ryöstävät, tappavat, raiskaavat ja huom! käyvät tarpeillaan (olipas juonipaljastus, onneksi Pagba on tainnut lukea jo sarjan!). Tosin Centaurean tavoin kehoitin perheen 13-vuotista jättämään lukemisen muutaman vuoden päähän...
Arvatkaa, kuka ei tule odottamaan käännöksen valmistumista "A dance with dragons"-kirjasta?
Edellisellä kerralla kirjoittamani pedofiiliahdistus helpotti Kuninkaiden koitoksen jälkeen. Valtaistuinpelissä ja Kuninkaiden koitoksessa näitä kohtia oli enemmän.
Jostain luin, että sarjan ajankohtaa voisi löyhästi verrata keskiaikaan. Ja eteeni osui tieto, että Kaarina Maununtytär oli 14-vuotiaana kuningas Erikin jalkavaimo (1500-luvulla). On näitä siis ollut, vaikka minusta niistä on ahdistavaa lukea.
Sarja on sen verran hyvä, että suosittelen sitä kuitenkin. Kaikesta inhorealismistaan huolimatta. Toisaalta tässä piilee osa sarjan viehätystä. Ihmiset unelmoivat, rakastavat, syövät, juovat, naivat, ryöstävät, tappavat, raiskaavat ja huom! käyvät tarpeillaan (olipas juonipaljastus, onneksi Pagba on tainnut lukea jo sarjan!). Tosin Centaurean tavoin kehoitin perheen 13-vuotista jättämään lukemisen muutaman vuoden päähän...
Arvatkaa, kuka ei tule odottamaan käännöksen valmistumista "A dance with dragons"-kirjasta?
eowynofmay
Kontulainen
Tämä on ihan tyhjänpäiväinen viesti, mutta minulla on vieroitusoireita. Olen käynyt joka päivä lukemassa GRRM:n kotisivuja, kuunnellut podcastit, selaillut fanisivustoja yms.
Joskus minut yllättää olo, että jotain mielenkiintoista on odottamassa, kunnes muistan jo lukeneeni viimeisenkin tähän mennessä ilmestyneen kirjan.
GRRM:n sivuilta löytyy näytteenä Tyrion-luku seuraavasta kirjasta, siellä on ollut ilmeisesti myös Daenerys-luku ja Jon-luku. Onko kukaan lukenut niitä? Tai mikä vielä parempaa, ottanut talteen?
Pitäisikö hankkia elämä...
Muoks! Daenerys ja Jon löytyivät!
http://tulenjajaanlaulu.webs.com/adancewithdragons.htm
Joskus minut yllättää olo, että jotain mielenkiintoista on odottamassa, kunnes muistan jo lukeneeni viimeisenkin tähän mennessä ilmestyneen kirjan.
GRRM:n sivuilta löytyy näytteenä Tyrion-luku seuraavasta kirjasta, siellä on ollut ilmeisesti myös Daenerys-luku ja Jon-luku. Onko kukaan lukenut niitä? Tai mikä vielä parempaa, ottanut talteen?
Pitäisikö hankkia elämä...
Muoks! Daenerys ja Jon löytyivät!
http://tulenjajaanlaulu.webs.com/adancewithdragons.htm
Centaurea
Montana
eowynofmay sanoi:
Vieroitusoireet kuulostavat erittäin tutulta vaivalta: minulla oli myös heti Tulen ja jään laulun viimeisen osan lukemisen jälkeen aivan kammottavat vieroitusoireet: kädet täristen kelasin nettiä ja yöllä herättyäni kesken unien ensimmäinen ajatus oli, että KOSKA se seuraava kirja ilmestyy ja se pitää saada HETI (kielestäkään ei olisi ollut mitään väliä - sanskriittikin olisi käynyt täydestä). Mietin jo kirjasarjan uudelleen lukemista heti viimeisen osan päättymisen jälkeen, mutta en kuitenkaan luku-urakkaan ryhtynyt. Aikaa myöten (noin vuoden kuluessa) olo on helpottunut - ainakin vähän.
Kointähti
Koala on steroids
Lopettelin Valtaistuinpelin jokunen tunti sitten. Kirjasta jäi hyvä yleisfiilis. Ennakkopelottelut väkivallasta ja insestistä osoittautuivat ainakin sarjan ensimmäisen kirjan puitteissa melko aiheettomilta. Martin ei mielestäni sorru mässäilyyn, ja itselleni enemmän ahdistusta aiheuttavat Alibi-lehden lööpit. Mutta saapa nähdä, mihin suuntaan sarja vielä kehittyy.
Itse pidän Martinin tyylistä kirjoittaa keskiaikaisia tarinoita kuvitteellisessa fantasiahenkisessä maailmassa. Yliluonnollinen lisää tapahtumiin arvaamattomuuden tuntua, kun on vaikea tietää eroa taikauskon ja toimivan magian välillä. Tällä tavalla päästään oikeastaan lähemmäksi keskiajan henkistä ilmapiiriä kuin mitä pitäytyminen historiallisessa keskiajassa. Vähän huolestuttaa magian lisääntyminen tulevissa osissa, tähän mennessä annostus on ollut ainakin itselleni sopiva.
Seuraavaksi Kuninkaiden koitos, matka jatkuu...
Itse pidän Martinin tyylistä kirjoittaa keskiaikaisia tarinoita kuvitteellisessa fantasiahenkisessä maailmassa. Yliluonnollinen lisää tapahtumiin arvaamattomuuden tuntua, kun on vaikea tietää eroa taikauskon ja toimivan magian välillä. Tällä tavalla päästään oikeastaan lähemmäksi keskiajan henkistä ilmapiiriä kuin mitä pitäytyminen historiallisessa keskiajassa. Vähän huolestuttaa magian lisääntyminen tulevissa osissa, tähän mennessä annostus on ollut ainakin itselleni sopiva.
Seuraavaksi Kuninkaiden koitos, matka jatkuu...
Nerwende
Kontulainen
Kahlasin hiljattain Miekkamyrskyn osat suomeksi läpi ja hain vielä kirjastosta Korppien kestitkin, mutta ilmeisesti tuli ähky ja innostus loppui taas seinään. Jotenkin Martin tuntuu luku luvulta raskaammalta lukea - hänen tyylinsä päättää jokainen luku cliffhangeriin oli aluksi kiehtova ja koukuttava, mutta tarinan monimutkaistuessa ja kertojahahmojen määrän lisääntyessä tapa muuttui raivostuttavaksi. Kun hahmon n kertomukseen palataan useamman sadan sivun verran kestäneiden muiden kertomusten jälkeen, on ainakin minulla ihan aidosti vaikeuksia muistaa mihin tilanteeseen n oikeastaan viimeksi jäi - eikä asiaa auta se, että ainakin Miekkamyrskyssä Martin harppoi luvun lopetuksen ja seuraavan samasta hahmosta kertovan luvun välissä myös ajallisesti. Välillä tuntui, että kirjassa ei oikeastaan näytetä varsinaisia tapahtumia ollenkaan, vain niihin johtavaa jännitystä ja sitten jälkikäteen muisteluna tarinoitua kertausta. Noh, tv-sarja korjannee tämän vian. 
Miekkamyrskyssä tykkäsin ehkä eniten hengailla Muurilla. Se on paikkana ollut sarjan alusta alkaen jotenkin kiehtova ja mystinen, ja oli kiva päästä kohtaamaan karu todellisuus.
Mutta samalla mietin, että ehkä yksi syy siihen miksi viihdyn verrattain huonosti tässä maailmassa on, ettei kovinkaan moni tapahtumapaikoista ole sillä tavalla erikoislaatuinen ja kiehtova, että oikeasti haluaisin päästä siellä vierailemaan.
Miekkamyrskyssä tykkäsin ehkä eniten hengailla Muurilla. Se on paikkana ollut sarjan alusta alkaen jotenkin kiehtova ja mystinen, ja oli kiva päästä kohtaamaan karu todellisuus.
Mutta samalla mietin, että ehkä yksi syy siihen miksi viihdyn verrattain huonosti tässä maailmassa on, ettei kovinkaan moni tapahtumapaikoista ole sillä tavalla erikoislaatuinen ja kiehtova, että oikeasti haluaisin päästä siellä vierailemaan.
Lehtokuusama
Lonicera xylosteum
Ensimmäisen osan luin melkoisella vauhdilla ja nautinnolla. Nyt toista osaa lukiessa vauhti on hivenen laantunut. Asiaa on paljon ettei energiaa riitä kovin moneen lukuun kerralla. Johtunee varmastikin juuri tuosta tapahtumapaikkojen entistä suuremmasta hajaantumisesta. Ensimmäisessä osassahan saatettiin tutkailla samoja tapahtumia eri henkilöiden kautta. Henkilöitä on tullut mukaan myös niin paljon uusia, että luvun aluksi täytyy oikein keskittyä missä nyt mennään.
Kointähti
Koala on steroids
Kuninkaiden koitos luettu myös. Laatu ei ole päässyt laskemaan, ja toisen kirjan jälkipuoli taisi olla itse asiassa alkupuoliskoa parempi. Theon Greyjoy on muodostunut kaikessa tragikoomisuudessaan toiseksi suosikkihahmokseni Tyrionin rinnalle. Kirjasarjan raakuudet ovat koko ajan tuntuneet jotenkin realistisilta, niissä on kovan maailman karheuden tuntu. Ehkä olen tullut immuuniksi keskiaikaisen ja sen tuntuisen miljöön väkivaltaan. Ainakin James Ellroyn kirjojen Yhdysvaltain lähimenneisyyteen sijoittuvat raakuudet tuntuvat paljon pöyristyttävämmiltä. Mutta kaiken kaikkiaan sarja on mielestäni pysynyt hyvän maun rajoissa. Ei muuta kuin Miekkamyrskyä lukemaan! 
Nerwende
Kontulainen
Sain sittenkin jostain inspiraation lähteä kahlaamaan Korppien kestejä läpi ja olen jossain puolen välin paikkeilla. Olen netissä katsellut että tätä kirjaa haukutaan fanien keskuudessa usein huonosti kirjoitetuksi, mutta ainakin tähän mennessä juoni on ollut etenevämpi ja helpommin seurattavissa kuin Miekkamyrskyssä joka oli minusta yksi loputon suo. Sitä vaan lukiessani mietin, että onkohan lopputuloksesta nauttimisen kannalta välttämätöntä pystyä pitämään kaikki lordin ja serit järjestyksessä ja heidän liittoumansa kirkkaina mielessään - minulle tuo on ainakin yhden lukukerran jäljiltä täysin mahdoton tehtävä, enkä usko että eläessäni enää ainakaan koko sarjaa uudelleen läpi luen.
Sain juuri ensimmäisen osan loppuun. Minua oli etukäteen "peloteltu" useilla hahmoilla, yllättävillä kuolemilla ja muulla. Silti syystä jota en täysin tiedä minulla ei ollut mitään vaikeuksia pysyä hahmojen perässä. Yleensä suuri määrä hahmoja vain sekoittaa pääni ja tekee asioista vaikeita, mutta kait koko luvun keskittyminen pääosin yhteen hahmoon helpotti tilannetta.
Starkit tunsin heti eniten "omakseni" näistä suvuista. Toki se että heistä tunnuttiin ainakin ensimmäisessä kirjassa tehdyn "hyviksiä" (inhoan tuota sanaa, mutta en keksinyt nyt muutakaan) voi vaikuttaa, mutta myös se että yleensä aina valitsen pohjoisen, lumen ja kylmän mieluummin kuin etelän kuumuuden ja palmut. Jon Nietos oli alkuunsa suosikkihahmojani, mutta osoittautui aika ärsyttäväksi ja lapselliseksi. Silti tykkäsin lukea hänen lukujaan ja jäi kamala kaipuu saada tietää lisää muurin takaisista maista, lapsista, susista ja muusta vaikka se olikin sitä kirjan pelottavinta antia mikä ei yleensä oikein tahdo sopia minulle. Alkuun Danyn luvut olivat ne joista pidin vähiten ja teki mieli hypätä yli, mutta ne muuttuivatkin loppua kohden paljon kiinnostavammiksi kun hahmo kehittyi. Toki en pitänyt kaikista käänteistä, mutta eipä sitä voi kaikista käänteistä pitää tosielämässä tai historiassakaan. Ihan viimeinen luku kuitenkin herätti mielenkiintoni tähän hahmoon lopullisesti (kaikki sen lukeneet ja minua tuntevat voinevat arvata miksi).
Ehkä juuri se kun ei voi tietää kuka kuolee, kuka voittaa, mitä tapahtuu on se mikä jaksaa kiehtoa minua. Monissa kirjoissa tai sarjoissa voi lukea aika huolettomasti vaarallisiakin kohtia kun on kova luotto siihen että päähenkilö nyt ainakin selviää ihan viimeisen kirjan loppupuolelle saakka. Tässä kirjassa jännitys oli ihan toisella tasolla. Tästä saan kyllä kiittää myös varoittelijoitani koska ensimmäisessä osassa kuitenkaan ei niin selvästi tullut esiin tämä päähenkilöiden lahtaus ja saattaisin edelleen olla samassa turvallisessa uskossa tiettyjen henkilöhahmojen elämästä ja jatkuvuudesta kuin muissakin kirjoissa ja sarjoissa. Ja se olisi tylsä vaihtoehto Saa nähdä kuinka sitten käy kun tuo lahtaus todella alkaa. Mutta nyt syyhyttäisi päästä lukemaan seuraavaa.
Starkit tunsin heti eniten "omakseni" näistä suvuista. Toki se että heistä tunnuttiin ainakin ensimmäisessä kirjassa tehdyn "hyviksiä" (inhoan tuota sanaa, mutta en keksinyt nyt muutakaan) voi vaikuttaa, mutta myös se että yleensä aina valitsen pohjoisen, lumen ja kylmän mieluummin kuin etelän kuumuuden ja palmut. Jon Nietos oli alkuunsa suosikkihahmojani, mutta osoittautui aika ärsyttäväksi ja lapselliseksi. Silti tykkäsin lukea hänen lukujaan ja jäi kamala kaipuu saada tietää lisää muurin takaisista maista, lapsista, susista ja muusta vaikka se olikin sitä kirjan pelottavinta antia mikä ei yleensä oikein tahdo sopia minulle. Alkuun Danyn luvut olivat ne joista pidin vähiten ja teki mieli hypätä yli, mutta ne muuttuivatkin loppua kohden paljon kiinnostavammiksi kun hahmo kehittyi. Toki en pitänyt kaikista käänteistä, mutta eipä sitä voi kaikista käänteistä pitää tosielämässä tai historiassakaan. Ihan viimeinen luku kuitenkin herätti mielenkiintoni tähän hahmoon lopullisesti (kaikki sen lukeneet ja minua tuntevat voinevat arvata miksi).
Ehkä juuri se kun ei voi tietää kuka kuolee, kuka voittaa, mitä tapahtuu on se mikä jaksaa kiehtoa minua. Monissa kirjoissa tai sarjoissa voi lukea aika huolettomasti vaarallisiakin kohtia kun on kova luotto siihen että päähenkilö nyt ainakin selviää ihan viimeisen kirjan loppupuolelle saakka. Tässä kirjassa jännitys oli ihan toisella tasolla. Tästä saan kyllä kiittää myös varoittelijoitani koska ensimmäisessä osassa kuitenkaan ei niin selvästi tullut esiin tämä päähenkilöiden lahtaus ja saattaisin edelleen olla samassa turvallisessa uskossa tiettyjen henkilöhahmojen elämästä ja jatkuvuudesta kuin muissakin kirjoissa ja sarjoissa. Ja se olisi tylsä vaihtoehto
Saa nähdä kuinka sitten käy kun tuo lahtaus todella alkaa. Mutta nyt syyhyttäisi päästä lukemaan seuraavaa.
Lehtokuusama
Lonicera xylosteum
Olen nyt lukemassa Miekkamyrsky 2:sta. The Miitissähän minut saattoi nähdä lukemassa 1:stä. Ykkönen oli nopeampi lukuisempi kuin edellinen osa Kuninkaiden koitos, kuten tuossa näemmä heinäkuun alussa kritisoin sitä. Mutta toisaalta ehdin jo tottua yhä laajenevaan henkilögalleriaan.
Kuten Jaamaria, minuakin kiehtovat pohjoisen tapahtumat ja voin luvata että lisää tietoa pohjoisesta muurin takaa saadaan kyllä tietää jatkossa. Ajoittain Daenerysin touhujen seuraaminen on tuntunut tuskattuvalta, kun kiinnostus kohdistuisi enemmän Westerosiin, mutta mielenkiintoa siinäkin suunnassa on. Kuinkahan kauan menee vielä, kun Martin saa Targaryeninsa viimein sotkemaan westerosilaisten kuninkaiden kuviot?
Hilpeää muuten, että äitini jopa alkoi kysellä jo tuon Miekkamyrsky 2:n perään, kun en ollut saanut sitä lainatuksi. Viimein kun muulta kirjavyöryltä sain jälleen aikaa, varasin sen tällä viikolla kirjastosta ja käsiini sain sen perjantaina (siis eilen). Pitäisi varmaan yrittää saada se luettua kohtuu vauhdilla, jotta äitikin pääsisi viimein lukemaan.
Tänään vielä pohdiskelin, että onpa hyvä, että neljäs osa Korppien kestitkin on ilmestynyt, jotta lukemista pääsee jatkamaan. Toivottavasti Martin saa pian valmiiksi viidennen osan ja se saadaan suomennettua.
Kuten Jaamaria, minuakin kiehtovat pohjoisen tapahtumat ja voin luvata että lisää tietoa pohjoisesta muurin takaa saadaan kyllä tietää jatkossa. Ajoittain Daenerysin touhujen seuraaminen on tuntunut tuskattuvalta, kun kiinnostus kohdistuisi enemmän Westerosiin, mutta mielenkiintoa siinäkin suunnassa on. Kuinkahan kauan menee vielä, kun Martin saa Targaryeninsa viimein sotkemaan westerosilaisten kuninkaiden kuviot?
Hilpeää muuten, että äitini jopa alkoi kysellä jo tuon Miekkamyrsky 2:n perään, kun en ollut saanut sitä lainatuksi. Viimein kun muulta kirjavyöryltä sain jälleen aikaa, varasin sen tällä viikolla kirjastosta ja käsiini sain sen perjantaina (siis eilen). Pitäisi varmaan yrittää saada se luettua kohtuu vauhdilla, jotta äitikin pääsisi viimein lukemaan.
Tänään vielä pohdiskelin, että onpa hyvä, että neljäs osa Korppien kestitkin on ilmestynyt, jotta lukemista pääsee jatkamaan. Toivottavasti Martin saa pian valmiiksi viidennen osan ja se saadaan suomennettua.
Shacklebolt
Kontulainen
Minäkin uuden vuoden kunniaksi tein päätöksen, että luen muitakin kirjoja kuin jo kirjahyllystä löytyviä vanhoja tuttuja, ja Tulen ja jään laulu valikoitui ensimmäiseksi tällaiseksi sarjaksi. Kun siitä nyt kerran tv-sarjakin tulee, niin pitäähän kirjat olla luettuna ennen sitä
Noin kuukaudeudessa sain kaikki luettua, ja nyt jo vähän harmittaa, olisi voinut vähän hitaampaa tahtia pitää yllä, niin olisi riittänyt lukemista pitemmäksi aikaa.
Jäin kyllä koukkuun. Lempihahmot vaihtelee jatkuvasti, hahmot, joista pidin alussa (ne jotka nyt sattuvat olemaan hengissä) alkoivat kyllästyttää, ja raivostuttavista hahmoista on tullut uusia suosikkeja. Tähän on varsinkin Korppien kesteillä kyllä ollut vaikutusta, kun ei Tyrionista ja Daenerysista ja Muurilta kuulunut, niin eipä se sitten haitannutkaan, kun Jaimen ja Cersein kertomatkin alkoivat tuntua hyvin mielenkiintoisilta.
Kun luki kirjat näin nopealla tahdilla, ei hahmojakaan varmasti unohtanut yhtä pahasti kuin jos olisi pitänyt enemmän taukoa kirjojen välillä. No, sitten kun seuraava osa ilmestyy, nähdään kuinka hyvin on jäänyt henkilöt ja heidän uskollisuussuhteensa mieleen.. Ei ehkä kovin hyvin.
Pakko se on kyllä sanoa, että näihin kirjoihin toivoisi kyllä jotain spoiler-tagien tapaista pahimpiin silpomiskohtiin... Toinen nännin irtileikkaaminen sarjan kuluessa meinas mulle olla vähän liikaa
Noin kuukaudeudessa sain kaikki luettua, ja nyt jo vähän harmittaa, olisi voinut vähän hitaampaa tahtia pitää yllä, niin olisi riittänyt lukemista pitemmäksi aikaa.
Jäin kyllä koukkuun. Lempihahmot vaihtelee jatkuvasti, hahmot, joista pidin alussa (ne jotka nyt sattuvat olemaan hengissä) alkoivat kyllästyttää, ja raivostuttavista hahmoista on tullut uusia suosikkeja. Tähän on varsinkin Korppien kesteillä kyllä ollut vaikutusta, kun ei Tyrionista ja Daenerysista ja Muurilta kuulunut, niin eipä se sitten haitannutkaan, kun Jaimen ja Cersein kertomatkin alkoivat tuntua hyvin mielenkiintoisilta.
Kun luki kirjat näin nopealla tahdilla, ei hahmojakaan varmasti unohtanut yhtä pahasti kuin jos olisi pitänyt enemmän taukoa kirjojen välillä. No, sitten kun seuraava osa ilmestyy, nähdään kuinka hyvin on jäänyt henkilöt ja heidän uskollisuussuhteensa mieleen.. Ei ehkä kovin hyvin.
Pakko se on kyllä sanoa, että näihin kirjoihin toivoisi kyllä jotain spoiler-tagien tapaista pahimpiin silpomiskohtiin... Toinen nännin irtileikkaaminen sarjan kuluessa meinas mulle olla vähän liikaa
