Matkustelu

Onkohan Espanjan vesijohtovesi juomakelpoista, eli uskallanko nauttia lasin kraanavettä ilman vatsatautipelkoa? Toisaalta, mikäs vika pullovedessä on.
 
On juomakelpoista, mutta oman kokemuksen mukaan ei mitään erityisen hyvää. Pullovesi on halpaa ja sitä itse ostaisin.

edit: Lisäksi sain itse viime reissun aikana päivän kestävän vatsataudin. Syytä en voi varmuudella sanoa, mutta kyllähän paikallisessa vedessä erilainen bakteerikanta varmasti on, joka saattoi olla syynä sairastumiseen.
 
Selvä, kiitän vastauksesta. Pullovesi on varmaankin se järkevin tapa toimia matkalla, vaikka vesi olisikin lomapaikassa juomakelpoista.
Erilainen bakteerikanta vedessä voi olla yksi syy, jos sattuu sairastumaan matkalla.
 
Nyt on sitten Barcelona nähty ihan omin silmin. Matka meni pienistä ennakkohuolehtimisista huolimatta hyvin, ja jalkakysymyskin ratkesi ilman suurempia harmeja, Helsinki-Vantaalla eivät hälyttimet edes vinkaisseet, liekö syynä ollut se, että äiti sanoi virkailijalle jalasta, kun paperit kuitenkin unohtuivat lähtötohinassa kansioonsa. Barcelonassa, matkalla laihtunut minä,(?) jalka sitten piipitti, ja siinä sitten poliisitädin tarkistukseen, ja sitten sai mennä.

Barcelonassa asustelimme rauhallisessa hotellihuoneessa, suurkaupungin äänet kuuluivat, mutta eihän voi vaatiakaan mitään hiirenhiljaisia huoneita. Etäisyydet hoituivat näppärästi metrolla, kaikista varotoimista huolimatta yhdestä metrosta oli pakko perääntyä kun hissiä ei kerrassan ollut mailla halmeilla. Bussiakin oppi käyttämään, kiitos neuvojan, joka vaivautui neuvomaan ensin yhteen bussiin, ja sitten vielä vaihtobussiin. Tuo ihan esimerkkinä. Katalonialaiset, ja varmaan espanjalaiset yleensä, ovat auttavaista väkeä. Jos henkilö ymmärsi edes vähän englantia, jolla äiti kyseli neuvoa, neuvoja tuli, ensimmäisenä päivänä muuan herrasmiesryhmä, ynnä vanhempi rouvashenkilö, tuli ihan kysymättä kysymään tarvítsimmeko apua, ja herrat neuvoivat rouvan jatkettua matkaansa minne meidän piti mennä, ja kaks kertaa joku tuli neuvomaan metropysäkillä miten pääsi eteenpäin.
Ja ai että se katalonialainen/iberialainen ruoka oli hyvää.:heart:

Ja mitä liikennekäyttäytymiseen tulee, niin espanjalainen ajotyyli on selkeästi maltillisempaa kuin olin luullut. Paitsi moottoriteillä, joilla meno oli varsinaista rallia. Mutta siltikään teillä ei tapahtunut sen dramaattisempia asioita, kuin että joku töräytti joskus autontorvea ohjatakseen muuta liikennettä, ei niinkään moittiakseen niinkuin täällä tuntuisi joskus olevan tapana toimia. Yhden ainoan kerran pääkatu la Rambla oli tukossa, ja silloin torvet kyllä kuuluivat kolmenmetrin päähän, mutta ei sekään mitään vakavaa ollut, vanhukset vain osoittivat mieltään, ja poliisi oli hetkessä ohjaamassa liikennetä sireenien avulla. Ja jos kotimaassa jalankukija voi yleensä kulkea teiden yli joutumatta perääntymään jonkun vauhtihirmun edestä, niin Barcelonassa ei varmasti liikuttu mihinkään ennen kuin viimeinenkin kävelijä tai pyöräilijä oli saanut kantapäänsä turvaan ja palannut omalle puolelleen tietä.

Skootteristeilla tuntui olevan ihan omat tapansa puikkelehtia milloin mistäkin rakosesta esille skoottereineen, mutta hekin varoivat tarkasti tulemasta liian lähelle kävelijöitä tai pöräilijöitä.
Ihan omana lukunaan voi mainita paikalliset taksit, kokemuksesta voin sanoa tiivistäen, että taksikuskit vaikuttaisivat olevan puheliaita ja ystävällisiä. Ja ajavan yhtenä liikennesääntöjä noudattavana salamana määränpäähänsä. Käytimme tosin taksia vain kerran, mutta on sekiun jonkinlaista kokemusta asiasta.

Pienen sivumaininnaan ansaitsevat poliisit, joita tuntui olevan vastassa joka kolmannen korttelin päässä.
Törmäinpä kerran poliisiin itsekin, kun olimme Ramblala katsomassa katutaiteilijan yhden miehen teatteriesitystä kävelijäparkojen päätyessä osaksi näytelmään mukaan. No, poliisit sitten ilmeisesti käskivät arvoisan katutaiteilijan, joka sivumennen sanoen oli ihan hyvä esiintymään, jatkaa ystävällisesti matkaansa, ja esitystä pällistellyt väkijoukko hajotettiin. Muutenkin Barcelonassa viranomaiset tuntuivat olevan hyvin läsnä kaupunkialueilla, eikä taskuvarkaista näkynyt vilaustakaan (onneksi).

(Tästä tekstistä tuli hirviömäisen pitkä luettava, mutta olkoon[22])
 
Kävimme eilen Barcelonassa. Se on suosittu ravintola Atatürk-bulevardin varrella Alanyassa Turkissa. Ärsyttävää sisäänheittäjää ei ollut, vaan meihin kiinnitettiin huomiota vasta kun menimme pöytien sekaan. Tänään menemme kebabpaikkaan, jonka vetonaulana on pari pientä kilpikonnaa vesiastiassa. Sisäänheittäjä lupasi, että lapsemme saavat katsella niitä seitsemän tunnin ajan.

Joka päivä on ollut yli 30 astetta ulkona ja öisinkin reilusti yli 20 astetta. Kymmeneltä illalla on jo aivan pimeää. Ilmastointilaite on ja ensimmäisenä yönä tein sen mokan, että säädin sen liian viileälle. 23 astetta on sopiva lämpötila ohuen peiton alla nukkuvalle, jos pitää paitaa päällä.

Aurinkotuoleja ei saa varata ennen kello seitsemää aamulla. Menin altaalle 20 yli ja melkein kaikki paikat oli jo viety. Yhdestä kulmasta roskiksen vierestä löytyi nukkumista yrittävä nuorukainen, joka oli päätynyt ulkomajoitukseen riidan päätteeksi. Hänen vieressään oli vapaa paikka ja hänenkin tuolinsa vapautuisi pian. Kannoin kasasta yhden tuolin lisää paikalle ja sain avustaa nuorta hollannitarta, joka ei jaksanut yksin kantaa omaa ja siskonsa tuolia. Aika epätodellinen tilanne roudata muovisia aurinkotuoleja pitkin isoa allasaluetta puoli kahdeksalta aamulla.

Eilen osallistuin heti aamusta Aito Turkki -retkelle ainoana retkueestamme. Varasin sen ex tempore edellisenä päivänä tervetuliaistilaisuudessa. Mukana oli vain kuusi muuta, suomalainen ja turkkilainen opas ja kuski. Finnmatkat käyttää alihankkijaa retkien suhteen, siitä paikallinen opas, josta oli vain satunnaisesti hyötyä. Joimme teet pienessä kaupungissa vuoriston alarinteillä ja menimme ylemmäs tutustumaan kylän kouluun. Se oli vaatimattomasti varusteltu kamiinoineen. Vasta hiljattain on luovuttu koulupuvuista, koska ne vaikeuttivat köyhimpien perheiden lasten koulutusta; heillä ei ollut varaa pukuihin eikä siis halua lähettää lapsiaan koulunpenkille. Kävimme myös tavallisessa turkkilaisessa kodissa, jossa tosin oli myytäviä tuotteita isolla parvekkeella. Perheen äiti odotti iltatähteä ja oli tekemässä käsitöitä korkeammalla sijaitsevassa talossa vähän viileämmässä ilmassa. Yritimme käydä moskeijassa, mutta siellä oli riitit menossa ja sen sijaan menimmekin uimaan.

Sapadere-rotko. Sinne tallataan mukavasti pitkin seiniin upotettujen rautatankojen varaan rakennettua puista kävelysiltaa. Rotko on kapea ja koko matkan siinä virtaa leveä puro (joeksi liian vähävetinen). Reitillä on kaksi paikkaa, joissa voi uida suvannoissa, mutta ne ovat pieniä. Opas ei kertonut paljoa rotkosta, mutta arvasin, että edempänä odottaisi jotain parempaa, enkä pettynyt. Silta päättyi upeaan paikkaan, jossa monta metriä korkean vesiputouksen alla odotti iso vesiallas. Silta oli täynnä väkeä ottamassa kuvia 14-asteisessa vedessä uivista uskalikoista. Arvelin, että minulla olisi noin vartti aikaa käydä pulahtamassa, enkä aikaillut, vaan laskeuduin jyrkät portaat sillan alle, etsin rauhallisen nurkkauksen kivien joukosta ja riisuin vaatteet uimahousujeni päältä. Sitten vain hyvin varovaisesti märkien kivien yli veteen. Se oli hirvittävän kylmää ja virtaus pahensi tunnetta. Metrin päässä isoilta kiviltä jalkani eivät enää ylettäneet pohjaan eikä uimavalvojaa ollut. Minulla oli silmälasit päässäni, enkä halunnut riskeerata sitä, että vesiputous sinkoaisi ne monen metrin syvyyteen. Siksi toisekseen putoukseen oli matkaa, enkä ollut ihan varma, että pääsisin takaisin siinä turruttavassa vedessä. Käteni tuntuivat jo aika hassuilta. Niinpä nousin vedestä, tungin vaatteeni reppuun ja lähdin talsimaan takaisin lounaspaikalle uimahoususillani. Vaihdoin vaatteet vessassa, jonka kamiina peitti alleen ikävämmät hajut.

Uinti kylmässä vedessä oli reissun huippukohta tähän mennessä. Se oli kuin jonkinlainen puhdistautumisriitti. Jos rotko sijaitsisi Japanissa, siihen olisi ihan varmasti kehitetty tarkkoja rituaaleja. Täällä pelkkä pulahtaminen riitti riitiksi. Kävelysillalla seisoskelevien ja uimassa käyvien määrän perusteella ounastelisin, että ehkä yksi neljästä koko pitkähkön matkan kävelleistä uskaltautui veteen. Olisi ollut kauheaa talsia koko matka ja takaisin kuumissaan ja hikisenä.

Tänään delfinaarioon. Koko Tampereella viettämieni vuosien ajan en kertaakaan käynyt delfinaariossa. En tykännyt moisesta älykkäiden eläinten hyväksikäytöstä ja vangitsemisesta. Nyt isänä ajattelen vain sitä, että lapsillani olisi hauskaa. Arvot muuttuvat.
 
Vilna oli positiivinen yllätys, voittaa Tallinnan 6-0. Hyvää safkaa ja kohtalaista olutta. Suht halvat hinnat ja kaupunki on isompi kuin ajattelin. Kaiken lisäx Tampereelta pääsee halvalla sinne Kaunasin kautta tai siis lentolippuja saa alle 60 egee edestakas ja reilulla parillakybällä yöbussilla suoraan Kaunasin lentokentältä Vilnaan. Hotellitkin ovat ihan kohtuuhintaisia.

Kaunasissa on paljon vähemmän nähtävää ja jotenkin sen ravintolatarjonta on ainakin allekirjoittaneen makuun liian puolalainen (possua ja perunaa). Tosin kyl sielkin nyt pari päivää saa aikaa kulumaan.
 
Nyt viimeisiä päiviä täällä Uuden-Seelannin ihmemaassa. Erityisesti tämä etelä-saari ja Queenstown on varsin näyttävä. En kierrellyt täällä kovinkaan perusteellisesti, nopsaan pohjois-saaren läpi, jokunen päivä Wellingtonissa, 2 päivässä etelä-saaren läpi ja vajaa 2 vko täällä Queenstownissa. Aucklandin lähellä olisi ollut se Hobbiton ja Wellingtonissa erilaisia maksullisia Tolkien kohteita, 3kk matkailun(tätä ennen Malesia ja Bali)johdosta hillot sen verran finaalissa, ettei ollut varaa käydä missään maksullisissa kohteissa. Paljon on siltä nähtävää ollut. Wellingtonin kasvitieteellinen puutarha puineen oli aika elämys, samoin nämä etelä-saaren vuoret. Melko paljon tuolla patikoitu, tosin vain yksi yli yön reissu kun varusteita puutteellisesti mukana. Ehkä ne puut ovat kaikkein parasta täällä. Tuossa ihan vieressäkin on jyrkässä rinteessä olevaa havumetsää jossa jylhiä ja massiivisia puita, kovaa virtaavia puroja. Keski-maata aidoimmillaan ;-)
 
Ei ole nyt ihan ajankohtainen asia, mutta mielessä vuosia häirinnyt ja tökkinyt. Olen pitkään halunnut käydä Venäjällä. Pidän kieltä kauniina ja minua kiehtoo Venäjän ja Suomen yhteinen historia. Ongelma on siinä että olen aika kauhuissani ajatuksesta että menisin Venäjälle. olen kuullut kai liikaa kauhutarinoita.
Nyt pyytäisinkin Venäjän matkaajia antamaan minulle oikean, rehellisen ja realistisen kuvan maasta ja siitä miten turvallista tai turvatonta siellä on. Mitä pitää ottaa huomioon? Missä kannattaa käydä? Kehen luottaa ja kehen ei?
 
Olen käynyt Venäjällä vain 90-luvulla yhdellä opintomatkalla, joten en ehkä ole ihan ajan tasalla, mutta silloisesta ohjeistuksesta nämä asiat pitänevät edelleen paikkansa:

Älä juo paikallista kraanavettä äläkä varsinkaan kaivovettä tms. epämääräistä. Jos mahdollista, hanki hepatiitti A -rokote hyvissä ajoin ennen matkalle lähtöä. Älä ota mukaan mitään sellaista tavaraa, jota et välttämättä tarvitse ja/tai jonka katoaminen olisi katastrofi. Pidä huoli lompakostasi. Älä näytä rikkaalta, ellet erityisesti halua houkutella taskuvarkaita.

Minä tykkäsin opintomatkastamme, vaikka se kulki pienempien paikkakuntien kautta ja melkein kaikkialla oli aika rappeutunutta, sottaista ja köyhää. Ihmiset tuntuivat olevan tosi ystävällisiä kielimuurista välittämättä ja paljon uutta ja ihmeellistä tuli nähdyksi - siis muutakin kuin retken varsinaisina kohteina olleet Petroskoin yliopiston arkeologian laitos ja Äänisen kalliopiirrokset.
 
Olen käynyt Venäjällä turisteeraamassa useasti Pietarissa, pari kertaa Moskovassa, kauan sitten koulun kanssa Petroskoissa, järjestötyö-/työmatkalla Udmurtiassa ja asunut lyhyen aikaa Pietarissa ja Tverissä. Hengissä ollaan vielä selvitty. [22] Kielitaito, jopa aakkosten auttava osaaminen, helpottaa niin arkea kuin matkailuakin, mutta ei ole matkustamisen edellytys. Kuten siskoni totesi 2005 tai 2006 tehdyn matkan jälkeen, kyrillisiä aakkosia osaamattomalle Venäjän matka tarjoaa ainutlaatuisen kokemuksen: "Ai tältä tuntuisi olla lukutaidoton". Nykyään tämä elämys kyllä on pilattu - Pietarin metron kaikki kyltit ovat myös latinalaisilla aakkosilla.

Kraanavettä ei kannata juoda eikä rahojaan tai passiaan heilutella ympäriinsä turhaan. Jälkimmäistä en kyllä tekisi missään suurkaupungissa. Omalla autolla en haluaisi matkustaa Venäjällä teiden huonon kunnon ja muiden tienkäyttäjien holtittomuuden takia.

Pietari on hyvin epävenäläinen kaupunki, mutta mielestäni oikein hurmaava ja ehkä helppo ensimmäinen matkakohde. Sinne ainakin pääsee helposti Suomesta, voi majoittua suomalaisiin Sokos-hotelleihin (Olympia Garden on hiukan syrjemmässä keskustasta, mutta edullisempi ja sinne pääsee ilman vaihtoja metrolla Finlyandski vokzalilta eli Suomen rautatieasemalta). Monissa Pietarin ravintoloissa palvellaan englanniksi tai ainakin menu on käännetty. Laatu vaihtelee ja joskus voi joutua odottamaan, kun paikan ainoa englantia osaava (tai ainoa joka uskaltaa puhua vierasta kieltä) noudetaan paikalle.

Oma Venäjänmatkailuni on keskittynyt kaupunkeihin, mutta Udmurtian matka sytytti kyllä kuumeen nähdä maaseutua. Parin sadan asukkaan kylässä vastaanotto oli hyvin vieraanvarainen. Kylänraitti, jonka varrella vanhukset istuivat penkeillä ja jota pitkin kanat ja kissat juoksentelivat, olivat täysin eri maailmaa kuin Pietarin baletti tai yötä myöten auki olevat ravintolat.
 
Minulla matkustelukokemuksia ei ihan valtavasti ole, mutta muutamia reissuja on kyllä tultu tehtyä. Olen matkustellut pääasiassa Euroopassa, yhtä Floridan matkaa lukuunottamatta, Virossa, Ruotsissa, Bulgariassa, Espanjassa, Portugalissa, Iso-Britanniassa (Lontoo) ja Kanariansaarilla. Sen sijaan Suomessa on tultu matkusteltua sitäkin enemmän erilaisten tapahtumien yhteydessä ja Lapissa (eritysesti Levillä) on tultu käytyä monen monta kertaa, laskujeni mukaan 14 kertaa. Reilu viikon päästä sinne ollaan taas perheen kanssa menossa. :) Tulevaisuudessa olisi tarkoitus matkustaa mahdollisimman paljon ja myös Euroopan ulkopuolelle. Suunnitelmina olisi lähteä tänä vuonna kaverin kanssa festareille Puolaan ja siskon kanssa Japaniin. Omia unelmia matkustelun suhteen ovat vaellusreissut Norjaan, Islantiin ja Uuteen-Seelantiin sekä laskettelureissu Alpeille, jotka toivonmukaan pääsen toteuttamaan lähivuosina. Kesällä menemme parin kaverin kanssa vaeltamaan viikonlopuksi Nuuksioon, missä pääsee vähän harjoittamaan vaellustaitoja.:grin:

Mutta itse asiaan, lähdemme siis perheeni kanssa 10 päivän päästä jälleen Lappiin Leville (ja Ylläkselle), ja matkan yhteydessä teemme pikkureissun Norjan puolelle Tromssan lääniin katsomaan vuonoja ja merta (ihanaa!). Ajamme Leviltä käsivartta pitkin Kilpisjärvelle, jossa vietämme yön, ja seuraavana päivänä ajamme Tromssaa. Reissun yksityiskohdat eivät ole aivan selvinneet vielä, eli jos jollekkin tulee mieleen paikkoja tai luonnonnähtävyyksiä, jotka olisi hyvä nähdä, olen enemmän kuin kiinnostunut kuulemaan niistä. :)
 
Last edited:
Itse olen vielä melko kokematon reissaaja, mitä ulkomaan matkoihin tulee. Pari kertaa oon käyny Pietarissa ja kerran viikon verran Kyproksella. Pari kertaa oon käyny myös päiväseltään Tallinnassa sekä muutaman päivän reissun Ahvenanmaalla. Ja risteilyllä Tukholmassa, mutta silloin vain satamassa. Ja kaikki näistä ovat olleet ryhmä/opintomatkoja, joten yksin en oo ulkomailla koskaan käynyt. Suomessa on kyllä sitten tullut matkusteltua idästä länteen ja etelästä pohjoiseen. Rovaniemen yläpuolinen alue on kyllä vielä näkemättä. Paljon oon kyllä Lapin vaellusta suunnitellut, mutta se odottaa vielä aikaansa.

Ulkomaillekin olis kyllä kiva päästä taas pitkästä aikaa. Ystävien kesken on ollut puhetta niin Skotlannin, Englannin, Venäjän kuin Saksankin matkoista, mutta yksikään ei vielä ole toteutunut. Itseäni kiehtoisivat myös Uusi-Seelanti, Australia, Japani ja Kreikka, erityisesti Rodoksen saari. Lisäksi tässä parin viikon sisään olen saanut kutsut sekä Puolaan ystäväni häihin (joulukuussa) että Roomaan pyhiinvaellusmatkalle (ensi keväänä). Ja jos vain sais matkakassan koottua, saattaishan sitä kiittää kutsusta ja ottaa osaa ainakin jompaan kumpaan matkaan.
 
Juuri tulin toissayönä reissusta. Käytiin ihastelemassa sekä Prahan että Wienin joulumarkkinoita viikon verran.

Jos täällä on siis jouluihmisiä, niin ehdottomasti suosittelen kokeilemaan retkeä kyseisten kaupunkien joulumarkkinoille. Ja muutoinkin todella mielyttäviä kaupunkeja, seuraavan kerran pitänee mennä sitten kesäaikaan.

Mutta pieniä suosituksia, mikäli Prahaan käy matkanne, suositellen etsimään yöpaikkaan mahdollisimman läheltä Old Town Squarea - meillä oli majapaikka noin kahden minuutin kävelymatkan päässä tuosta, ja käytännössä katsoen mihin ikinä tahtoi mennäkin katsomaan nähtävyyksiä ja joulumarkkinoita, kaikkialle pääsi kävellen.

Prahan joulutoreilla oli yllättävän vähän mitään käsitöitä kaupan, suurimman osan kojuista täyttivät juoma ja ruokapuoli - ja ne jotka myivät jotain matkamuistoja / joulutavaraa, tuntuivat olevan hieman enemmän kaupallisesti tuotettua materiaa. Tunnelma toreilla oli kuitenkin mahtava.

Ja mikäli jääkiekko on sydämessä kuten niin monella suomalaisella, en voi kuin lämpimästi suositella myös siirtymään metrolla tahi ratikalla O2 Areenaa kohti ja Sparta Prahan peliä katsomaan. Todella hieno tunnelma itse hallissa, vaikka pelillisesti Suomen kiekkoliigalle hieman häviävätkin.

Mutta se Prahasta, voin kertoa Wienin suosituksia myöhemmin, nyt pitää joutua eteenpäin. :)
 
Mutta pieniä suosituksia, mikäli Prahaan käy matkanne, suositellen etsimään yöpaikkaan mahdollisimman läheltä Old Town Squarea - meillä oli majapaikka noin kahden minuutin kävelymatkan päässä tuosta, ja käytännössä katsoen mihin ikinä tahtoi mennäkin katsomaan nähtävyyksiä ja joulumarkkinoita, kaikkialle pääsi kävellen.

Prahan joulutoreilla oli yllättävän vähän mitään käsitöitä kaupan, suurimman osan kojuista täyttivät juoma ja ruokapuoli - ja ne jotka myivät jotain matkamuistoja / joulutavaraa, tuntuivat olevan hieman enemmän kaupallisesti tuotettua materiaa. Tunnelma toreilla oli kuitenkin mahtava.

Prahassahan on todella kivoja paljon joulutoreja ympäri kaupunkia ja oma suosikkini ei tosiaankaan ollut Vanhankaupungin aukiolla, koska siellä on niin paljon ihmisiä ja etenkin turisteja. Pyhän Nikolauksen päivänä Vanhankaupungin aukiolla oli aivan sietämätöntä yrittää liikkua. Itse en sitä kokemusta suosittele kenellekään, mutta makunsa kullakin. :D Onhan se joulutunnelma siellä toki lumoava, etenkin, kun Prahassa on aika paljon katumuusikoita.
Ainakin Prahan linnan luona oli myös kiva joulutori ja Venceslauksen aukiolla, Tasavallan aukiolla (Náměstí republiky) sekä Rauhanaukiolla (Náměstí Míru). Kaikkialle pääsee helposti metrolla eikä minusta kävelymatkanakaan ole ihan älytön, paitsi ehkä Rauhanaukio on vähän enemmän syrjässä, mutta se on muutenkin kyllä ihan kivaa aluetta, jossa kannattaa pyörähtää, eikä siellä siksi ole ihan niin paljon ihmisiäkään (paahdettuja manteleita ja trdelníkiä tarvitsee jonottaa vähemmän, nams). Muistaakseni Námestí republikyllä oli enemmän tekstiilejä, vaatteita ja sellaista käsityöpuolta, Vanhankaupungin aukiolla taas on tosiaan paljon ruokaa. :D

Terv. vaihdossa Prahassa syksyllä 2015–talvella 2016.
 
Joo, valitettavasti olin myös paikalla Vanhankaupungin torilla kun kuuseen sytytettiin ensimmäistä kertaa valot. Valitettavasti nyt tiedän, kuinka on mahdollista että ihmisiä voi talloutua kuoliaaksi isossa väkijoukossa - enkä nyt tarkoita sitä, että joku olisi oikeasti kuollut, mutta ymmärrän hyvin, että jos asiat olisivat menneet huonommin ja paikalla olisi syntynyt paniikki, olisi hengenlähtö ollut takuuvarma monilla ihmisillä.

Tuli käytyä nuo muutkin mainitsemasi torit läpi, ja ehdottomasti tuo Prahan linnan joulumarkkinat olivat mieluisat myös itselleni. Vaikka turistirykelmiä sielläkin vilisi joka paikka täynnä. :D
 
Ylös