Matti Nykänen ja muut julkkikset

Mirha sanoi:
Joo, ketä kiinnostaa saiko Jasmin Mäntylä töitä vai ei? Lisäksi kyseessä on niin ärsyttävä ja monilahjaton akka, että en enää pysty lukemaan yhtään häntä koskevaa artikkelia.

Olette vaan kateellisia kun ette ole yhtä tunnettuja kuin Jasmin Mäntylä. Eikä teillä ole niin hienoa CV:tä :lol:. Lyötiin aikoinaan vetoa kuinka kauan Jasmin Mäntylän ja Mike Raution avioliitto kestää. Sehän ei kestänyt montakaan viikkoa. Kaveri veikkasi aika onnistuneesti. Mutta hän olikin turkulainen. Turussa oli kuulemma yleisessä tiedossa Mike Raution pitävän enemmän miehistä kuin naisista. Miksi muuten lähes kaikki missit ovat turkulaisia? Entä miksi huomattavat kokoomuspoliitikot ovat usein Turusta päin?

Nykäsen Matti ei Vohobitin mielestä ole suinkaan Suomen turhin julkkis. Hän on sentään saanut jotain aikaankin, josta hän alun perin tuli kuuluisaksi. Toisin siitä on jo reilusti yli kymmenen vuotta. Sen sijaan Vohobitti ei edelleenkään tiedä mitä esim. joku Helena Lindgren on saanut aikaan, että hänet pitäisi tietää? Niin ikään Anitra Ahtola on sellainen typykkä, joka varmasti soittaa lehtien toimituksiin ja tarjoaa itseään. Jos olen ymmärtänyt oikein, hänestä tuli julkkis oltuaan muutaman vuoden ajan presidentti Mauno Koiviston tyttären entisen aviomiehen vaimona. Eli ei siis mitään varsinaisia omia ansioita. Silti hän on aina tasaisin väliajoin kertomassa omasta elämästään lehtien sivuilla.

Nova sanoi:
Matilla on varmaan joku diili iltapäivälehtien kanssa. Aina kun on uutisrintamalla hiljaista niin päätoimittaja soittaa Matille. Sitten Matti tekee jotain typerää josta taas revitään otsikkoja muutaman päivän verran.

Iltapäivälehdethän eivät ole varsinaisesti Matin kanta-asiakkaita. Seiska on ottanut sen paikan. Iltapäivälehdet nokkivat murusia, jotka Seiskalta jää pureskelematta; Seiska ilmestyy vain kerran viikossa ja Matti saa viikossa paljon aikaan. Esim. Matin ja Mervin viimeisimmät häät olivat Seiskan järjestämät. Paikallahan ei ollut yhtään muita vieraita kuin Seiskan toimittajia, paitsi pappi (jos nyt kyseessä oli oikea pappi?) ja bestmanina toiminut Petteri Jussila, joka meni ja kuoli hämärästi joitain viikkoja sitten (mistä hänet pitäisi sitten tietää?). Kun Iltalehden toimittaja ja valokuvaaja yritti päästä paikalle Matti uhkasi vetää toimittajaa turpaan. Avioliitto on hieno instituutio ja hääseremonia herkkä hetki :mrgreen:.
 
Käsittääkseni suurin osa juorulehtien, kuten Seiskan, lukijoista perustelee lukemisensa itselleen ja muille sillä, että "saa naureskella sille kuinka tyhmiä juttuja siinä on, kuka muka on kiinnostunut sellaisesta?". He siis halveksivat ryhmää, johon oikeasti itse kuuluvat. Hyvin menee tällä kansalla.

Minä muuten asun ihan Matti Nykäsen mäen vieressä. Ihan tosi, Jyväskylän hyppyrimäki, joka on tuossa puolen kilometrin päässä, on nimetty Matin mukaan. Melkein hävettää. :mrgreen:
 
Oikeasti minua ei kiinnosta julkkisten elämä kovinkaan paljoa. Kerran töissä erehdyin lukemaan naistenlehteä ruokatunnilla ja oli hieman noloa kysyä työkavereilta, että ketä ihmeen tyyppejä nää on, joista kuhistaan.

Nykäsen jopa minä tunnistan, ikävä kyllä. Hieno urheilija joskus kauan sitten mutta siinäpä se. Mitä muuta siitä ihmisestä voi sanoa? Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa, valitettavasti asia on niin.

Iltapäivälehdistö tekee toki vain työtään mutta mielestäni voisi jo hieman jossain herätä kysymys, mikä kaikki on oikeutettua. Ja onko kaikkea tarpeen uutisoida edes levikin vuoksi.

Olen niin kyllästynyt Nykäseen, etten kommentoi enää enempää. Täällä, kuten muillakaan foorumeilla, en enää ota asiaa puheeksi.
 
Jos on julkkis, kannattaisi harkita mitä tekee tai sanoo, koska kuitenkin loppujen lopuksi se päätyy kaiken kansan tietoon.
Eihän kukaan välitä, jos joku "tavis" sähläisi samalla tavalla kuin Matti Nykänen.
Onpas muuten ihanaa olla tavis. :wink: Voi tehdä mitä tahansa eikä se varmasti päädy lehteen. :D No ei nyt ihan mitä tahansa.
Monia ihmisiä varmasti kiinnostaa mitä julkkikset ovat menneet sähläämään, sillä siitä voi saada naurunaihetta tai ehkä joku voi olla ihan oikeastikin kiinnostunut. Mistäs sitä tietää. :D Mutta parasta ilmoittaa heti, että minä en ole kiinnostunut. :wink: En itse edes lue juttuja missä kerrotaan Matin hölmöilyistä vaan kysyn mieluummin pikaisesti joltakin, mitä Matti on nyt sählännyt. Onhan se hyvä tietää, mistä puhutaan. :wink:
 
Toisinaan onhan se ihan kiva huomata, että julkimotkin on kuintenkin loppujen lopuksi ihan tavallisia ihmisiä jotka nekin hölmöilee.Välillä saa sellasen kuvan et me oltas joskus oikein epäsivistyneitä törppöjä, kun lueskelee miten fiksuja ja suuria jotkut julkimot ovat.
 
Luin joskus opiskelijajärjestöni kerhohuoneella Oho!a ja Seiskaa ja muuta sontaa, jota sinne tilattiin. Tuli jotenkin saastunut ja henkisesti rasvainen olo joka kerta, olin avannut sieluni pahimmanlaatuiselle matalamielisyydelle. Nykyään pysyn kärryillä ääliöjulkkisten tekemisistä lähinnä siten, että työpaikan ruokalassa otsikot käyvät silmille.

Matilta muuten taitaa puuttua vielä uskoon tuleminen. Ehkä sillä miehellä on sittenkin vähän pelisilmää, että on säästellyt sitä niinkin kauan. Muuten täytyy kyllä todeta, että pelkkä idiotismi ei enää riitä selittämään kaikkia surkeita tekosia, kai sieltä jotain vähäjärkisyyttä täytyy löytyä taustalta. En edes sääli, halveksin vain. Vaikkeivät lähtökohdat ehkä olleetkaan kaksiset, kyllä sen sähläyksen voisi lopettaa, jos haluaisi. Julkisuudenkipeys on naurettavaa etenkin, jos ei ole esittää minkäänlaisia ansioita sen eteen. En lähtökohtaisesti osaa arvostaa ihmisiä, jotka viihtyvät julkisuudessa vain sen itsensä takia.

Tavis on muuten mielenkiintoinen sana, en ole päättänyt, pidänkö siitä vai en. Toisaalta olen itse tietenkin tavis, koska en ole tehnyt mitään erikoista, toisaalta en tahtoisi olla ihan niin tavallinen kuin sana esittää. Muotilehdissä (luin eilen jostain ihmeen syystä Trendiä) tavikset ovat sitä harmaata tuulipukumassaa, johon tuskin kukaan haluaa samastua. Trendin glamour-ihmiset tosin vasta ovatkin inhoja pintaliitäjiä, jotka pitäisi uudelleenkouluttaa raskaimman mukaan.
 
Lachesis sanoi:
Matilta muuten taitaa puuttua vielä uskoon tuleminen.

Eipäs puutu! Siitähän on noin neljä tai viisi vuotta sitten (meneepäs aika nopeasti) kun Matti tuli uskoon. Seiskan mukaan uskoon tuleminen tapahtui vappupäivänä tai seuraavana yönä jolloin Matilla oli kauhea krapula. Hän rukoili, että olo helpottaisi ja lopulta hän sai soitettua Seiskan toimittajalla, että hän on tullut uskoon. Seiskan toimittaja vei hänet toisen uskoon tulleen olympiamitalistin, Jouko Salomäen, puheille, jossa porukalla rukoiltiin viinapirua pois Matista. Lehdessä oli kuvakin siitä, pakko on uskoa!

Mutta Matti on vaan niin nopealiikkeinen kaveri, ettei hän monissa herätyskokouksissa ennättänyt käydä. Kun pari viikkoa oli kulunut Matin uskoon tulemisesta, hän jätti tulematta yhteen herätyskokoukseen. Ilkeät kielet kertoivat, että Matti oli sen sijaan samana iltana nähty Tampereen yöelämässä. Mutta voihan olla uskossa vaikka joisi viinaa. Tai ainakin Matilla on siitä lähtien ollut kaikissa haastatteluissa risti kaulassa, jos ette ole huomanneet.
 
Harkitsin että pitäisikö minun yrittää ylläpitää "hyvän ihmisen mainetta" sillä etten vastaisi tähän topikkiin kirjoittaen: "Minua ei kiinnosta minkään vertaa jonkun julkkiksen, turhan tai tarpeellisen, toilailut".

Mutta koska jostain syystä minäkin tiedän nämä ruusupuskat, avioliitot sekä sen että You-Know-Who on nyt linnassa. Mutta mistä minä sen tiedän? En ole eläessäni ostanut Seiskaa, Ohoa tms. lehteä. Pelottavinta on se että kuulen nämä juorut työkavereiltani. Pelottavaa minkälaisten tyyppien kanssa olen töissä...

Netti-Iltistä lukiessani kursorini hylkii kaikkia juttuja joissa kerrotaan julkuista, turhista tai tarpeellisista, ja menee mieluummin vaikka katsomaan Dilberttiä (Pentti Perusinsinööri?!) ja Iltiksen kolumneja. Sitten kursori siirtyy Kontuun kirjoittamaan jotain tälläistä.
 
Roark sanoi:
Mutta koska jostain syystä minäkin tiedän nämä ruusupuskat, avioliitot sekä sen että You-Know-Who on nyt linnassa. Mutta mistä minä sen tiedän? En ole eläessäni ostanut Seiskaa, Ohoa tms. lehteä.

Ah, tähän saisi yhtä sun toista sanottavaa medioitumisesta ja sen läpitunkevasta vaikutuksesta yksityisyyteen. Et voi enää edes päättää, mitä julkkiksia tunnet ja mitä et. He vain ovat ja kaikki tuntevat heidät, vaikka et lukisikaan Seiskaa.

En minäkään lue Seiskaa tai Ohoa. Iltapäivälehtiä selasin nopeasti työpaikkani ruokalassa kahvitunnilla, mutta sekin jäi kun työt loppuivat. Silti tuntuu, että tiedän esimerkiksi Jasminen miesseikkailut paremmin kuin hän itse.

Kaverini vietti Prahassa äskettäin puoli vuotta. Hänen kämppikselleen tuli Seiska ja ystäväni nauroi, kuinka outoa oli lukea muun muassa Miljonääri-Jussin seikkailuista, kun heillä ei ollut aavistustakaan, keitä olivat Karin tai Funi. Pitäisi varmaan kokeilla itse samanlaista, lähteä täysin vieraaseen maahan pidemmäksi aikaa ja kokeilla, miltä tuntuu palata ihan uuteen julkkisympäristöön. :D
 
Thali sanoi:
Pitäisi varmaan kokeilla itse samanlaista, lähteä täysin vieraaseen maahan pidemmäksi aikaa ja kokeilla, miltä tuntuu palata ihan uuteen julkkisympäristöön. :D

Muistan kun näin ensimmäisen uutisen Petteri Jussilaisen hukkumisesta kolmosen tekstiTV:llä. Ihmettelin, kuka hän mahtaa olla, kun hänet mainitaan ihan nimeltä. Yleensähän on vain näitä "mies hukkui (miten) (missä)" -tyyppisiä uutisia, jos niitäkään, koska yhden ihmisen kuolema ei yleensä ole niin iso uutinen, että se pääsisi tekstiTV:hen asti. Seuraavana aamuna myös lööpit kirkuivat, että "Petteri Jussilainen hukkunut", joten kyse täytyi olla jostain tunnetusta tyypistä eikä auttanut muu kuin kysyä tapaamiltani ihmisiltä, kuka hän oikein on, koska nimi ei sanonut minulle mitään. Tosin selityskään ei valaissut asiaa yhtään sen enempää, koska en ollut koskaan kuullut hänen vaimostaan, kohuromanssistaan tai bisnessotkuistaan :roll:

Myös tapaus Miljonääri-Jussi on minulle täysin outo, koska en koskaan nähnyt kyseistä ohjelmaa (?). Suuren seikkailun sentään tiedän, mutta sitäkään en koskaan katsonut.
 
Lachesis sanoi:
Luin joskus opiskelijajärjestöni kerhohuoneella Oho!a ja Seiskaa ja muuta sontaa, jota sinne tilattiin. Tuli jotenkin saastunut ja henkisesti rasvainen olo joka kerta, olin avannut sieluni pahimmanlaatuiselle matalamielisyydelle. Nykyään pysyn kärryillä ääliöjulkkisten tekemisistä lähinnä siten, että työpaikan ruokalassa otsikot käyvät silmille.

Juuri noin. Joskus joku lehti kolahtaa omaankin laatikkoon ja sen sisältö on pelkkää tauhkaa, potaskaa ja puutaheinää. Se on hetken mässäilyä julkkisten tekemisistä, mistä tosiaan tulee eräänlainen morkkis. Ja vaikka noita mieltä ylentäviä näytenumeroita ei kotiin asti tulekaan, eivät päivän otsikot jää lukematta. Iso haloo jonkun julkimon kihlautumisesta tai kännissä konttaamisesta. Hohhoijaa.

Minulla oli lauantai-iltana YleX:n Pietarinkadun Oilersit taustalla huutamassa ja sieltäpä tuli uutisia Matista! Hänen keikkojen järjestäjänsä puhui Matista hyvää. Tosin hänen ja toimittajan äänensävyt olivat hieman huvittuneita, kun he pohtivat Matin tempauksia. Matilla on kannattajansa ja niitä, jotka hänen keikoillaan haluavat hyvässä mielessä käydä. Eläköön hän rauhassa (jos osaa.) :)

Olen miettinyt sitä, että onko Suomessa asukasmääräämme nähden paljon julkisuuden henkilöitä. Suuri osa politiikassa toimivistakin ovat enemmän tai vähemmän julkisuudessa ja eräät heistä nousevat vähitellen koko kansan tietoon. Tai sitten ne, jotka nousevat julkisuuteen jonkun toisen henkilön varjolla? Urheilijoiden ja taiteilijoiden puolisot tai emeritusprofessorimme Vanhanen. Jokaisella paikkakunnalla on omat julkkiksensa. Jos soitat orkesterissa tai muuten järjestät jotain juhlia tai teet rikoksia, kuten Eurajoen Daltonit.

Taisin viimeksi eilen todeta, että on se hyvä, ettei itse ole tunnettu. Jos kaikki haluaisivat näkyvälle paikalle, kuka enää siivoaisi tai hoitaisi sairaat? No tämä oli kärjistetty kommentti. Mutta onko jo nyt niin, etteivät kaikki työt kaikille kelpaa? Yllättävän monet nuoret haluavat näyttelijöiksi, taiteilijoiksi tai kirjailijoiksi. Tuollainen kuulostaa enemmän harrastamiselta, kuin työnteolta.
 
Fairy tale sanoi:
Yllättävän monet nuoret haluavat näyttelijöiksi, taiteilijoiksi tai kirjailijoiksi. Tuollainen kuulostaa enemmän harrastamiselta, kuin työnteolta.

Kenelle sitten annetaan valta määritellä, mikä mukamas on "oikeaa työtä" ja mikä ei?

Toisaalta aniharva pystyy itseään elättämään näyttelijänä, taiteilijana tai kirjailijana, joten sikäli tämä on aika näennäinen ongelma :) . Noille urille pyrkivät ihmiset päätyvät monestikin tekemään henkensä pitimiksi hanttihommia. Niitä tässä on tehnyt itse kukin! Hanttihommat eivät kuitenkaan ole kenenkään unelma-ammatti. Miksi ihmisten haaveita pitäisi moralisoida?
 
Luovaa työtä arvostetaan kovin vähän, vaikka mielestäni ilman kulttuuria emme me ole mitään, ilman haaveita me emme ole mitään. Voi kysyä mitä hyötyä on jostain Matti Nykäsen kaltaisista, mutta ehkä heidän elämänsä seuraaminen voi antaa sisältöä jonkun muun elämään, vaikka itseäni ei voisikaan vähempää kiinnostaa mässäily toisten murheilla.

Eikö tuo ole aika luterilainen ajatus työnteosta, "otsa hiessa sinun tulee leipäsi ansaita"? Täten taiteilijat ja kirjailijat eivät tee "oikeaa työtä", koska nähdään ettei heidän työnsä vaadi fyysisiä ponnisteluja, vaikka tosiasiassa se voi olla todella kuluttavaa, sekä henkisesti ja fyysisesti. Itsekin sorrun haaveisiin, ajatuksiin itsestäni kirjailijana tai kirjojen kuvittajana, mutta sen verran realistia minusta vielä löytyy, että tiedän ettei edes joskus ehkä toteutuva maisterintutkintonikaan takaa minulle mitään työtä, vaan vietän ehkä suurimman osan elämääni vaikka koneenhoitajana. Minusta on hienoa että löytyy nuoria, jotka haaveilevat luovuudesta. Ilman heitä saattaisimme ehkä menettää seuraavan Mika Waltarin, Eino Leinon tai vaikka Hotakaisen. ;)
 
-Alexandra- sanoi:
Luovaa työtä arvostetaan kovin vähän...

Minusta on hienoa että löytyy nuoria, jotka haaveilevat luovuudesta. Ilman heitä saattaisimme ehkä menettää seuraavan Mika Waltarin, Eino Leinon tai vaikka Hotakaisen. ;)

Enhän minä pahalla omaa kommenttiani. Pääpaino oli siinä, että kovin moni haluaa luovaan työhön. Ainakin mitä viime viikkoina asia on esille tullut. Ehkä epäilen sitä kuinka realistinen kuva noista hommista on. Ja kirjoittaminen ja näytteleminen ovat niitä, joita minun mielestäni voi sen oman työn ohellakin tehdä. Kaikki eivät voi niistä ammattiaan saada.

Mutta emmehän me pysy otsikossa lainkaan. :?
 
"Luovan työn" tekijänä (en edes aikoinaan tajunnut sen olevan trendikästä) täytyy sanoa että jos sitä tosissaan haluaa tehdä ei harrastuksenomaisuus toimi, luova työ on sen verran uuvuttavaa että täytyy olla todella motivoitunut että jaksaa sitä päivätyön jälkeen tehdä.

Mutta asiaan. En lue juorulehtiä enkä juuri iltapäivälehtiäkään, tosin lööpit luen kassajonossa. Silti tiedän aivan liian paljon julkkiksista, ehkä se on sitä Thalin mainitsemaa medialisoitumista vai mitä se olikaan. Pelottavaa on se että tiedän ulkomaisiakin turhia julkkiksia, vaikka jonkun Paris Hiltonin. Mistä niistä aina kuuleekin.
 
Samoin kuin Ereine, itsekin tulee ne lööpit aina vilkaistua kaupan kassajonossa. En edes muista koska olisin viimeksi jotain sellaista lehteä lukenut, enkä takuulla ikinä ole sellaisiin rahojani laittanut. Ei vain voisi vähempää kiinnostaa. Enkä ihan tajua ihmisiä joita sellaiset kiinnostavat...siis ihmisiä, jotka ihan todella tilaavat kotiinsa jokaviikkoisen juoruannoksensa. Mikä tyhjiö sellaisella täyttyy? Mitä iloa siitä saa? En tajua lainkaan.

Matti Nykänen sentään oikeasti JOSKUS oli jotain ja oikeasti TEKI joskus jotain suurta päästäkseen julkisuuteen. Ei sellaista nykyisin enää vaadita. Suurin osa juorulehtien palstoilla poseeraavista naamoista ovat tyhjyyttä täynnä, ilman mitään sanottavaa, ilman minkäänlaista uskottavaa uraa.

Noista taiteilijoista vielä. Niitä todella tuntuu olevan aika paljon nykyään. Eri asia sitten, onko heillä jotain persoonallista sanottavaa... Joku Juhani Palmu esimerkiksi. En ole koskaan nähnyt hänen töissään mitään sisältöä. Ja ylipäänsä kaikki mitä hän sanoo, kuulostaa niin kornilta ja tekotaiteelliselta... kuinka hän polttaa paksuja sikareita, lyö vaimoaan hääyönä (kuulemma), esittelee naistenlehdissä miljoonatalojaan, menee naimisiin kerran vuodessa, elää täysin suhteellisuudentajutonta elämää ja siinä sivussa joskus "syventyy" kertomaan taulujensa "merkityksestä" ja "rakkaudestaan ja ymmärtämyksestään luontoa kohtaan"... antakaa mun kaikki kestää.. :D harmi vain, että tuollaisten turhuuksien jalkoihin jäävät luultavasti monet nuoret taiteilijat, joilla saattaisi olla ihan oikeasti lahjoja.
Merkityksetön julkisuus on epäoikeudenmukaista niitä kohtaan joilla oikeasti olisi sanottavaa julkisesti...joilla oikeasti olisi jokin sanoma suuremmallekin yleisölle.
Oliko se muuten Juice joka joskus kirjoitti jotenkin että "Voi kun elämä oisikin pelkkä aikakauslehti vain...onnellista ihmistä täynnä viikottain...."
 
Muistan kun joskus lapsena näin Juhani Palmun töitä ja järkytyin niiden hinnoista. Kaikki työt olivat aivan samanlaisia ja hinnat parisataatuhatta markkaa. En ole vieläkään vakuuttunut hänen töidensä taiteellisesta arvosta.

Pari viikkoa sitten kyllä näin oululaisen gallerian ikkunassa taulun, joka kauempaa vaikutti mielenkiintoiselta ja salaperäiseltä. Läheltä näki että se oli Juhani Palmun eikä oikeastaan lainkaan salaperäinen tai hieno. Taisi vain johtua valaistuksesta.

Täytyy kyllä tunnustaa että joskus ostan Ilta-Sanomat. Rehellisesti voin kyllä sanoa että ristisanat ovat lehden paras osa, ja niiden takia sen ostan.
 
Juhani Palmun teosten taiteellisen arvon puolesta en menisi minäkään vannomaan, sillä ne tuntuvat lähinnä ylihinnoitetuilta sisustustauluilta, sellaisilta joita seurapiirirouvat tai -wannabet voivat ripustaa seinilleen sen antiikkiliikkeestä ostetun rokokoolipaston yläpuolelle. Siitä sitten voi puhua muiden rouvien kanssa kahvilla, samalla kun puidaan itse taiteilijan yksityiselämää. ;)

Juhani Palmussa ei ole muuta mielenkiintoista kuin se että miten hän on päässyt siihen julkkistaiteilijan asemaan kuin missä nyt on. Lööpeiltä en minäkään voi välttyä, ja Hesarin Kuukausiliitekin on kys. herrasta kirjoittanut, ja koko pitkän artikkelin ainoa mieleenpainunut asia taisi olla miehen kallis sikarikaappi, missä hän pystyy säilyttämään niitä sikareitaan hallitussa lämpötilassa. Olisi mielenkiintoista päästä kysymään Juhani Palmun taulun omistavalta, että ostiko hän sen siksi että se on Palmun työ vai siksi että se puhutteli häntä?

Taiteilijoiden määrästä en tiedä onko niitä nyt liikaa vai liian vähän, mutta nykyään tuntuu olevan enemmän sellaisia julkisuuden valokiilassa paistattelevia yksilöitä, jotka myyvät teoksensa vain nimellään. Heidän markkinointikykyjään ei voi kuin ihmetellä, heidän töittensä sijaan. Kuten vaikka Tommy Tabermannia, jonka kotisivuilta voit ladata hänen kuvansa taustakuvaksesi. Mutta kai sitten runoilijatkin voivat olla nykyaikana idoleita, vaikka en itse niistä hänen runoistaan välitäkään. Viimeeksi jonain kirjailijapäivänä (taisi olla Aleksis Kiven päivä) hänen lausuntaansa ohimennen kuuntelin Helsingin Akateemisessa, totesin vain että maineensa takia oli taitu tuokin tänne kutsua, kun ei siitä hänen puheestaan mitään selvää tahtonut saada. :)
 
Hymyilin hieman kun näin eilen tai korkeintaan pari päivää sitten Ilta-Sanomien tai -Lehden (samanlaista roskaa ne silti on) etusivun, jolla Mervi kuulutti eroavansa Matista. Eihän siitä ole kunnolla kuukauttakaan, kun he kuuluttivat samoissa lehdissä menevänsä naimisiin ja suhteensa kestävän. Puhuttiinko peräti ainakin 40 vuoden avioliittotavoitteesta?

Sinänsä on hölmöä myös asettaa tavoitteita avioliitolle. Tai ainakin minusta olisi kamalaa, jos tyttöystävä suhteen alussa sanoisi "seurustellaan nyt ainakin sellainen vuosi".

Hyvä vaan että Nykänen joutui sinne vankilaan. Ehkä on sen verran pitkään poissa uutisista, ettei vapaaksi päästyään pääsekään tempauksillaan takaisin otsikoihin. Minuahan hän ei millään tavalla koske, mutta ansaitsematon huomio jaksaa aina ärsyttää.
 
En siis ole ainoa joka suhtautuu skeptisesti Juhani Palmun uraan, töihin ja taiteellisiin lahjoihin :) Itsekin kävin kerran ihan mielenkiinnosta katsomassa jonkin Palmun akvarellityö-näyttelyn, enkä kertakaikkiaan ymmärtänyt mikä niissä oli ajatuksena tai miten sellaisilla töillä voi päästä julkisuuteen. Sitten vähän myöhemmin tajusinkin, että eihän Juhani Palmu töillään tai taiteellisilla kyvyillään vedä porukkaa näyttelyihinsä, vaan kaikella muulla. Ensinnäkin miehellä on niin paljon rahaa, että jo pelkästään sillä pääsee nousemaan mukaan piireihin. Ja auttaahan sekin, että paistattelee juorulehtien kannessa vähintään joka toinen viikko milloin milläkin verukkeella. Tavalliset suomalaiset ihmiset ilmeisesti menevät mieluummin Juhani Palmun näyttelyyn kuin jonkin tuntemattomamman (mutta luultavasti lahjakkaamman), koska Juhani Palmu on se joka "on julkkis, se joka meni viime viikolla kuudetta kertaa naimisiin ja löi vaimoaan heti hääyönä".
Olisiko asian laita näin....?? En usko että monikaan varsinaisesti pitää Juhani Palmusta ihmisenä, mutta jokin piilevä uteliaisuus saa Palmun näyttelyt kuitenkin aina täyttymään ihmispaljoudesta...(ja sitä mukaa hänen töidensä arvon nousemaan suorastaan naurettavan korkeaksi jos minulta kysytään...)
 
Ylös