Lathron
Kontulainen
Estelwenissä on kyllä kieltämättä paljon sellaista hyvän seuraihmisen vikaa. Pystyt ulkoisen tarkkailijan näkökulmasta puhumaan paljon, pitäen hyvää tunnelmaa yllä, harmonisena. Samalla kuitenkaan et välttämättä kerro paljoakaan itsestäsi, omista syvällisistä arvoistasi, jotka perinteisesti tuntuvat olevan INFP:n tärkeä, jopa tärkein osa sielunmaisemaa. Mutta muistakaa, että voitte kertoa minulle ja Purrille kaiken.
Itse koen olevani tosiaan aika vahvasti tuo ENFJ, joskin elämä on koulinut minuun kaikenlaisia taitoja, kuten tuota arkkityyppimme paljon tarvitsemaa kritiikin sietokykyä. Olen oikeastaan parikymppisenä opetellut erittäin voimakkaaseen kritiikkin ja itsekritiikkiin. Henkilöön kohdistuva aiheettomaksi kokemani kritiikki on kuitenkin aika kova pala. Siinä on kasvattanut aika paksun nahan. Mutta mikä sinänsä on ollut vaikeaa, niin opetella kasvattamaan sellaiset "suodattimet" tai "suojakilvet", jotka blokkaavat negatiivisten ihmisten senhetkisten tunteiden omaksunnan. Mun on nimittäin vähän turhankin helppo synkronoitua toisten tunteisiin, jos lähden sille tielle. Vielä kun sitä on ihan tietoisesti opetellut/edelleen kehittänyt. Mutta se on myös yhden sortin suo, koska kun vilpittömästi haluaa kaikille hyvää, niin sitä polttaa itseään vähän liikaa. Ja tuossa suhteessa on joskus ollut melko lailla jännittävää kokea kaikenlaisia ristiriitaisia tunteita siinä, kuinka haluaisi periaatteessa rakastella koko maailmaa, mutta kun kuitenkin käytännössä haluaa sitoutua vain yhteen. Onneksi en ole ihan kauhean spontaani luonne. Muuten olisi varmaan jo muutama muksu, muutaman eri naisen kanssa
Itse koen olevani tosiaan aika vahvasti tuo ENFJ, joskin elämä on koulinut minuun kaikenlaisia taitoja, kuten tuota arkkityyppimme paljon tarvitsemaa kritiikin sietokykyä. Olen oikeastaan parikymppisenä opetellut erittäin voimakkaaseen kritiikkin ja itsekritiikkiin. Henkilöön kohdistuva aiheettomaksi kokemani kritiikki on kuitenkin aika kova pala. Siinä on kasvattanut aika paksun nahan. Mutta mikä sinänsä on ollut vaikeaa, niin opetella kasvattamaan sellaiset "suodattimet" tai "suojakilvet", jotka blokkaavat negatiivisten ihmisten senhetkisten tunteiden omaksunnan. Mun on nimittäin vähän turhankin helppo synkronoitua toisten tunteisiin, jos lähden sille tielle. Vielä kun sitä on ihan tietoisesti opetellut/edelleen kehittänyt. Mutta se on myös yhden sortin suo, koska kun vilpittömästi haluaa kaikille hyvää, niin sitä polttaa itseään vähän liikaa. Ja tuossa suhteessa on joskus ollut melko lailla jännittävää kokea kaikenlaisia ristiriitaisia tunteita siinä, kuinka haluaisi periaatteessa rakastella koko maailmaa, mutta kun kuitenkin käytännössä haluaa sitoutua vain yhteen. Onneksi en ole ihan kauhean spontaani luonne. Muuten olisi varmaan jo muutama muksu, muutaman eri naisen kanssa