Meikkaus ja kauneudenhoito

Isilmírë

Kuukivi
Olenko ymmärtänyt oikein, että jos aikoo opetella meikkaamaan, ripsiväri on se juttu mistä on hyvä aloittaa? Entä kumpi on huomaamattomampaa, musta vai ruskea ripsiväri?

//Nerwen laajensi otsikkoa
 
Ei kai siihen mitään sääntöä ole olemassa mutta valtaosa aloittaa juurikin ripsiväristä. Ruskea on huomaamattomampaa, tosin jos ripset, kulmat jne ovat luonnostaan kovin tummat niin kannattaa ostaa mustaa ripsiväriä ihan suoraan. Saa sen pestyä pois (kannattaa ostaa aluksi vesiliukoista ripsaria niin sen pois saaminen on helpompaa) ja harjoitus tekee mestarin. :)
 
Ripsari lienee hyvä aloitustuote jo ihan senkin takia että sen käyttö on suht näppärää ja sillä saa yksinäänkin silmiä nätisti vähän korostettua. (Mulla oli joskus tapana meikata silmiä vahvemmin, mutta nykyään en jaksa käyttää kuin ripsiväriä ja silmälasipäivinä vähän rajauskynää. Lopputulos on nätti ja luonnollisen oloinen.) Musta ripsari ei vaaleallakaan ihmisellä näytä mitenkään liiallisuudelta, kunhan sitä ei laita paljoa, mutta ruskea on vielä neutraalimpi :)
 
Tuosta rajauskynän maininnasta tuli mieleen vielä sellainen kysymys, että onko se sama asia kuin ihmisten usein mainitsema kajal vai onko niillä jokin perustavanlaatuinen ero?
 
Minun ymmärtääkseni kajal-rajaus tehdään ripsien ja silmän välissä olevalle limakalvolle, tavallinen rajaus sitten ripsien ulkopuolelle. Ainakin osa kynistä soveltuu kai molempiin tarkoituksiin.
 
Vaalealle sopii hyvin myös yhdistelmä musta ripsiväri ja tummanruskea rajauskynä. Sillä saa helposti kevyen meikin alkuun. Ja tosiaan harjoittelu tekee mestarin ja sillä se oma tyyli löytyy parhaiten. Ja kiireessä ei kannata aloittaa harjoittelua (vai onkos tuo itsestään selvyys?mainitsimpa kuitenkin..)
 
Kiitoksia selvennyksistä. Ehkäpä saan tässä joku päivä aikaiseksi ostaa jonkin ripsiväritötterön ja aloittaa naaman suttaamisen.
 
*köh* entinen maskeeraus-meikkaukurssin käytnyt sanoo näin: Steelsheen nut jo rajauksen ja kajaalin eron tossa sanoikin, mutta meikkauksesta sen verran että juu, ripsari on hyvä aloite siinä mielessä että kun se ei vaadi muiden tuotteiden käyttöä. :D Mikäli haluaa alkaa laittamaan rajauksia sun muita pitäisi melkeen alkaa pohjasta, eli siis hyvä mieluiten nestemäinen meikki pohja plus puuteri, eimissään nimessä niitä meikkivoide-puuteri yhdistelmäkakkoja, koska ne saavat kenet tahansa näyttämään kuusikymppiseltä. Ne ovat nopeita, mutta niillä rypyt tulee näkyviin niiltäkin, joilla niitä ei ole (testattu juttu). Sen päälle vasta alkaa laittamaan muita tuotteita, poskipunia, huulikiiltoja ja -punia, rajauksia ja luomivärejä. Tämä siksi, että meikkivoide vähän suojaakin ihoa kun niihin kaikkia vitamiineja tungetaan, mutta myös siksi että puuterin ja meikkivoiteen päälle muut tuotteet leviää tasaisemmin ja nätimmin. :3 Kunhan sitten vaan muistaa myös sen että oli mikä meikkivoide vaan, niin kokoajan ei ole hyvä olla naama pakkelissa, varsinkin nuorella iholla kun se kuitenkin kuluttaa ja iho ei hengitä sen alla kunnolla yms yms yms.

Eli järkevä opettelujärjestys olisi kai suuntaan:
1. ripsari
2. pohja
3. kaikki muu xD

*köh* anteeksi, taisi tulla tarpeeton luento. xD

EDIT: niin, unohdin... kulmakarvojen nyppiminen olisi syytä opetella kanssa, koska muuten meikki näyttää hassulta. :'D Myös ripsaria ei kauhean tummiin ripsiin kannata laittaa, koska tulosena on pelottava hämähäkkisilmät. 8D
 
Mikäli haluaa silmien korostamisen lisäksi ehostaa myös ihoa, meikkipuuteri on omien kokemusteni mukaan ihan kohtuullisen hyvä pikaiseen kiillontoppuutteluun (yksi sipaisukerta alueelle riittää, ylimääräiset lähtee paperilla pyyhkimällä). Lumenen meikkipuuteri on ainakin edullinen mutta melko hyväksi havaittu.
 
Siinä vaiheessa kun aloittaa pohjan tekemisen, niin turha ainakaan atooppisesta ihosta kärsijänä ostaa kaupan pohjavoiteita ensinkään. Minulla ainakin moni aiheuttaa mukavaa kirvelyä ja punoitusta kuivan ihon alueella. Olen joutunut usein yllättävien tanssikeikkojen takia vähän improvisoimaan meikatessa kun ei kaikkia "oikeita" tarpeita olekaan, mutta apteekin atooppiselle iholle soveltuva Ceralan-perusrasva on minulla toiminut ihan täydellisenä pohjarasvana. Se on niin mieto, että sopii silmänympäryksiinkin, mutta kuitenkin sen verran rasvarasva, että meikit on helppo pestä pois.
Tulipa taas sekavanpuoleista tekstiä? Pointti siis, allergiaiholle älä osta kaupan meikkipohjarasvaa, käytä mietoa apteekin kosteuttavaa rasvaa. Jonkin verran kalliimpi, mutta ainakin minä joudun käyttämään ko. rasvaa muutenkin, niin toisaalta tulee halvemmaksi kun joku meikkirasva jää pois.
 
tiirikan edittikommenttiin vielä se lisäys että kulmakarvojen nyppimisestä on aika kehittää addiktiota, ellei sitten suoraan ota kaikkea pois. Se että "täydellistää" kulmakarvojensa muodon nyppimällä niitä "harottavia" pois niin paljon että koko kulmakarvojen alueella ei ole kolmea päällekkäistä karvaa, ei palvele kuin todella harvojen kasvoja.

Kohtuullisuutta myös kulmakarvojen nyppimiseen.
 
Irrottelin tämän satunnaisista kysymyksistä, kun aiheesta epäilemättä viriää laajemminkin keskustelua. Muistuttelen vaan jo etukäteen, että ulkonäköasiat ovat aina makuasioita, joten pidetäänhän mahdollinen arviointi/kommentointi siistinä ja kohteliaana.
 
Minä en osaa meikata. En ole koskaan jaksanut opetella, enkä taida edelleenkään viitsiä. pärjäilen ripsivärillä ja naaman kiiltäessä vimmatusti, puuterilla ja jos oikein alan hurjastelemaan, saatan sipaista luomiväriä, yleensä jos on jokin juhlallinen tilaisuus. Ei minulla riitä kärsivällisyys peilin edessä ajan kuluttamiseen ja naama saa siis näyttää siltä miltä näyttää. Joskus käy pieni kademieli, kun joku on tosi nätisti meikannut itsensä, mutta se menee ohi, kun alan miettimään kauanko hänkin on aikaa siihen käyttänyt. Arvostan hyvää ja kaunista meikkiä, mutta se ei mene jakeluun että jollakulla on meikkiä niin että se on kuin kuminaamari. Jokainen tyylillään, se ei ole kuitenkaan omaa tyyliäni.
 
Minä osaan kuulemma meikata ihan hyvin. En vain juuri koskaan meikkaa. :'D kävin sentään maskeerauskurssin, kyllä siinä oppi jotain. Se vaan, etten minä ainakaa jaksa kokoajan naamaani pakkeloida. Juhliin tulee hillitysti meikattua, mutta en mä muuten vaan jaksa. xD

Lukioaikana oli monia jotka teki tosi villejäkin meikkejä, toiset niistä olivat kamalia, mutta toiset taas osasivat tehdä niistäkin hyviä. Persoonallisuudestakin se riippuu mitä kukakin osaa naamallaan tai päällään kantaa, toisille sopii ja toisille ei. Maskeerauskurssilla sain vihoja päälleni sillä että olen niin huoleton ulkonäköni suhteen, mutta jostain syystä kaameimmatkin meikit näyttivät hyvältä naamallani, johtuu kai ihan persoonallisesta kasvonmallista. Minusta tuntui hassulta kun siellä huomasi, että ns. "yltiötavallisen näköisten" tyttöjen naamalla oli hankalampaa saada hyvin hallitseva meikki näyttämään hyvältä, kun kasvoilla ei tavallaan ollut "mitään mitä korostaa."

Henkilökohtaisella tasolla, minusta meikki ei ole sitä varten että sen alla piilotellaan omaa itseä, vaan sillä kuuluu korostaa omia hyviä puolia. Aivan eriasia. :D Jos ihmistä ei tunnista samaksi kun meikin pyyhkii pois, meikissä on jotain vikaa. xD Vahvat goottimeikit sun muut voi peittää paljon ja olla tosi villit, mutta niillä on turha yrittää muuttaa oikeita kasvojaan muun näköiseksi kun ne ovat. Silloin tekee väärin.
 
No, siihen, onko jokin tapa meikata oiken vai väärin en aio ottaa kantaa. Mielestäni sellaiseen minulla ei ole sananvaltaa. Jokainen tekee omalla tyylillään, kaikesta ei tarvitse pitää.
Kuitenkin se, että ekaluokkalaisten joulujuhlassa muutamilla tytöillä oli vahvat meikit ja selvästi vanhempien siunauksella... SE oli mielestäni väärin.
 
Juu, oikein ja väärin eivät minunkaan mielestäni kuulu meikkauksen maailmaan. Hyvän näköinen ja hassun näköinen sitten jo kuuluvatkin, mutta nekin ovat aika pitkälle maku- ja kulttuuriasioita. Esimerkiksi edellä mainitut nypityt kulmakarvat ovat minun mielestäni hölmön näköiset, ainakin jos puhe on siis sellaisista viivoiksi ohennetuista huiskaleista, joista näkee jo kauas, etteivät ne luonnostaan ole sellaisiksi kasvaneet. Jonkun toisen mielestä taas ne voivat olla siistit ja sievät ja tuoda vaikka uutta ilmettä kasvoille.

Ekaluokkalaisten meikkikokeiujen suhteen komppaan *Elanoria*. Seitsenvuotiaana ei vielä kellään pitäisi olla tarvetta näyttää bratz-nukelta, naamaa ehti kyllä tuhria sitten teini-iässä ihan sydämen kyllyydestä.
 
Jasdril~ sanoi:
Pointti siis, allergiaiholle älä osta kaupan meikkipohjarasvaa, käytä mietoa apteekin kosteuttavaa rasvaa.

Tosin, kuten monessa muussakin kohdassa, tämä on hyvin yksilöllistä: itselleni taas apteekin rasvat eivät sovi ollenkaan, kaupan tökötit taas ihan hyvin. Eli kannattaa testailla mikä on itselle sopivin vaihtoehto. Mutta siitä olen ihan samaa mieltä, että pohjustus on tärkeä!

Minä siis meikkaan, oikeastaan joka päivä (töihin). Tämä on verrattain uusi juonenkäänne, aloin jokapäiväisen meikkauksen vasta pari vuotta sitten. Sitä ennen tuli meikattua vain bileisiin. Töissä käydessä (etenkin nyt, kun pitää tavata ihmisiä paljon työaikana) tuntuu jostain syystä mukavammalta kun on meikannut. Teennäistä, ehkäpä, mutta niin vaan on. Sekin varmaan vaikuttaa, että työympäristöömme "kuuluu" meikkaaminen, ts. melkein kaikki muutkin meikkaavat. Viikonloppuisin sitten ei tulekaan meikattua, en ole siis "roskista ei voi viedä ilman meikkejä" -koulukuntaa.

Töihin meikkaan suhteellisen vähän, mutta en kuitenkaan silleen "tuskin huomaa että on meikannut" -tyyliin (eikä tietenkään mitään kamalaa maskiakaan!). Mutta kuitenkin violettia luomiväriä ja rajaukset yläluomilla ja silleen. Bileisiin tuleekin sitten meikattua huomattavasti enemmän: täälläkin mainitut villit goottimeikit ovat ehdottomasti minun tyyliäni (niitä nyt ei aina jaksa kaikkia laittaa, mutta esim. glitter-eye-liner mustan nestemäisen rajauksen päälle on kiva juttu ja huulipuna on tummaa ja silmämeikit samoin). Huulipunaa olisi kiva käyttää useammin, mutta valitettavasti huulet ovat ainakin näin talvisaikaan niin rohtuneet, ettei se ole oikein vaihtoehto (huulipuna rohtuneilla huulilla ei ole nättiä!)

Ripsiväri on aina ollut murheenkryyni, tai siis minulla meni pitkään löytää ripsari, joka ei varissut pitkin poskia. Nyt on sellainen löytynyt ja se on kyllä tosi iloinen asia!

Isilmirën ja *Elanorin* kanssa olen ihan samaa mieltä liian nuorten meikkauksesta: se ei ole kivan näköistä. Kyllä sitä myöhemminkin on aikaa!
 
Minulla on melkein päinvastainen tilanne Ksu:n kanssa. Töihin ei oikeastaan ole mitään järkeä meikata, ei niitä meikkejä siellä kukaan katsele. Lähinnä aamulla vilkaisen peiliin sen verran että jos naamassa on finnejä tms niin peitän ne.
Vapaa-ajalla jos siihen vain on minkäänlainen syy taas meikkaan mielelläni. En tietenkään roskia viedessä tai lähikaupassa käydessä mutta kaupungille tai bileisiin lähtiesssä kyllä. Meikkaaminen on nimittäin useimmiten hauskaa puuhaa, on kiva leikitellä väreillä ja eri tyyleillä.

Etenkin viime aikoina meikkaaminen on helpottunut kun löysin vihdoin meikinpoistoaineen josta atooppinen ihoni ei protestoi. Turvonneet silmäluomet ja ihottuma eivät ole hauskoja asioita.
 
Samooja sanoi:
Etenkin viime aikoina meikkaaminen on helpottunut kun löysin vihdoin meikinpoistoaineen josta atooppinen ihoni ei protestoi. Turvonneet silmäluomet ja ihottuma eivät ole hauskoja asioita.

Tämä on muuten ihan supertärkeä asia, eli jos meikkaa, niin ihon puhdistaminen ja meikin poistaminen on aivan välttämätöntä! Vaikka jotkut "rock-henkisemmät" tuntuvat vannonvan meikit päässä nukkumiseen, niin ei se iholle hyväksi ole (ja pinttyneiden meikkien poistaminen venyttää ihoa, mikä sekään ei ole hyvä asia). Saanko udella mikä meikinpoistoaine on kyseessä? Itse etsin aina uusia vaihtoehtoja (tämänhetkinen on kyllä ihan OK, mutta...)
 
Täällä myös yksi (edelleen) aloitteleva meikkaaja. Minulle ei ole mikään ongelma lähteä liikenteeseen meikkaamattomana, joten useimmiten en jaksa nähdä vaivaa.

Mutta huomaan kyllä olevani vähemmän puolikuolleen näköinen, kun sitten jaksan tehdä jotain.

Ripsiväriä olen käyttänyt vasta vajaan vuoden, kun jostain syystä ne levisivät silmän alle päivän mittaan. Toisekseen minulle oli äärettömän vaikea muistaa ripsivärin olemassaolo, joten avitin tätä prosessia. Mutta sitten löysin... hetki käyn vessassa tarkistamassa... Kanebo 38c ripsivärin. Sen juju on siinä, että lähtee vasta 38 asteisella vedellä eikä valu, vaan lähtee sellaisina levyinä. Olen tykännyt, vaikka toisten mielestä se kuumalla vedellä läträys on ikävää.

Ripsivärin lisäksi uusiin löytöihin kuuluu huulipuna ja tummiin silmänalusiin ööö... valokynä?. Jos olen ihan hurjana, niin laitan meikkivoidetta, joka on löytö alekorista. Puuterin suhteen olen huomannut tuon mitä Tiirikka sanoi, korostaa lähinnä ryppyjä. Eikä tarvitse edes teeskennellä ETTEI niitä olisi, mutta so what. Edistävät päämäärääni, joka on tulla Wanhaksi Wiisaaksi Naiseksi.

Off topic, mutta meikkaamisen lisäksi olen löytänyt naiselliset vaatteet. Teininä olin kapinallinen ja käytin veljien vanhoja vaatteita. Nuorena aikuisena tyyliä voisi kuvata.. sellaisia säkkimäisiä juttuja, jätkätyyliä. Töissä oli sitten jakkupuku. Vapaa-ajalla pidin vuosia mustaa nilkkoihin ulottuvaa hametta (älkää kysykö). Kerran interraililla saksalainen herttainen vuokraemäntä kysyi, että saako Suomesta jo ihan kaikkea, niinkuin ruokaa ja vaatteita. Ilmeisesti hame yhdistettynä alipainoon kirvoitti tämän.
 
Ylös