Melkor, Morgoth, Mahdissa nouseva.

Eriol (Tom Bombadil -keskustelussa) sanoi:

Melkor tulikin Ardaan vasta Valarin ja Maiarin jälkeen. Luulisin, että Bombadillo olisi joku Yavannan palvelijoista...

Click to expand...

Anteeksi, aivan pakko huomauttaa että Melkor tuli Ardaan ennen kaikkia muita ainuria. Hän oli siellä ensimmäisenä ja sai päähänsä, että se olisi hänen ihka omansa. Vasta sen jälkeen tuli Manwë laittamaan velipoikaa kuriin ja komennukseen, ja hänen mukanaan tuli paljon muita henkiä.

Mitä Vardaan tulee, hän oli Manwëlle varattu jo Ajattomissa Saleissa. Muuten olen yhtä mieltä kanssasi.


[color=green:a87b0a534e]Siirsin tämän viestin vastauksineen Tom Bombadil -keskustelusta, jossa asiaa myös puitiin aikoinaan (2003). Ehkä täällä voisi jatkaa vielä helpommin eteenpäin ilman tarvetta puuttua Bombadilin asemaan kuviossa.

Tik[/color]

Valië Nienna sanoi:

Eriol sanoi:

Melkor tulikin Ardaan vasta Valarin ja Maiarin jälkeen. Luulisin, että Bombadillo olisi joku Yavannan palvelijoista...

Click to expand...

Anteeksi, aivan pakko huomauttaa että Melkor tuli Ardaan ennen kaikkia muita ainuria.

Click to expand...

Ilahduttavaa että Valië Nienna ei ole kokonaan meitä hyljännyt. Minun on kuitenkin oltava eri mieltä hänen (ja Eriolin) kanssa. Käsittääkseni Ainulindalë kertoo että Melkor tuli Ardaan samaan aikaan muun valarin kanssa. (Jotkut, ainakin Tulkas, tulivat myöhemmin.)

Ilmausta Melkor too was there from the first ("The Silmarillion", HarperCollins paperback 1999, sivu 10) ei kai voida kääntää ´Melkor oli siellä ensimmäisenä' vaan Kersti Juvan tapaan
"Melkor oli myös mukana alusta asti" (Silmarillion, WSOY 1979, sivu 20.)

Jos Ainulindalesta muistaa vain yksittäisiä kohtia, niin niiden pohjalta on voinut ehkä syntyä sekä Valië Niennan että Eriolin edustamia harhaoppeja.

Suurta soittoa seuranneen näyn kestäessä Eru esimerkiksi sanoo Ulmolle "Etkö näe kuinka Melkor on käynyt sotaan sinun lääniäsi vastaan tuossa pienessä valtakunnassa Ajan Syvyydessä?" (Silmarillion, 1979, s.18, mutta tämä on vasta ennaltanäkemistä, eikä tarkoita että Melkor jo oikeasti olisi tuolla hetkellä Ardassa (jota ei vielä ole tehty olevaksi; sivulla 19). Melkor oli jo tosiaan tätä ennen ensimmäisenä (ainurista) poistunut Ajattomista saleista (Silmarillion, 1979, s.14), mutta siinä vaiheessa Ajattomien salien ulkopuolella ei vielä ollut Ardaa.

Eriolin näennäiseksi tueksi Ainulindalesta löytyy kohta, jossa Melkor näkee mitä Maan päällä on tehty, ja laskeutuu sinne ryhtyäkseen sotaan muuta valaria vastaan (Silmarillion, 1979, s.21).
Tämä on kuitenkin sen jälkeen kun Melkor on jo aiemmin ollut Ardassa mutta poistunut sieltä välillä riitaannuttuaan toisten kanssa. (Sivu 20.)

Valië Nienna sanoi:

Mutta miksi Melkorin pitäisi olla nimenomaan henkilö? Onhan hänellä nimi ja kasvot, mutta yhtä hyvin - tai pikemminkin - hän voisi olla enemmän asia kuin henkilö. Tässä tapauksessa maailmankaikkeuden musta reikä, rakkaudettomuuden kipupiste.

Click to expand...

Voisiko asiaa ajatella näin: Melkor on vain yksi - mutta voimakkain - niistä onnettomista, jotka ovat antautuneet Tolkienin maailmassa ilmenevästä pahuudesta suurimman ja perustavimpaa laatua olevan valtaan. Tämä pahuus on halu omistaa, rajata jotakin vain itselleen eikä nauttia siitä, mikä on Eässa aina hyvää: omien taitojen ja aikaansaannosten pyyteetön jakaminen. Melkorilla omistamisen halu on viety äärimmilleen, mutta vähemmässä määrin siitä kärsivät Sauron, Ar-Pharazôn, Saruman, Klonkku, ohikiitävän hetken ajan jopa Galadriel, joka kuitenkin selvisi koitoksesta, väheni ja lähti länteen.

Voisiko siis yksi Tolkienin luoman universumin perustekijöistä olla ristiriita omistamisen ja jakamisen välillä? Omistamiseen kuuluu himo, jakamiseen rakkaus. Melkor menetti rakkauden, jäljelle jäi vain himo.

Jos näin, se tekee mielestäni Melkoristakin ennen kaikkea yksilön ja persoonan, joka on vain langennut olento, ei mikään pahuuden allegoria, vai miten sen nyt ilmaisisi?

Tietysti jää jäljelle hieman häiritsevä kysymys: mistä tuo pahuus, omistamisen himo, sitten on peräisin? Jos tätä kysymystä, ja sitä, onko vastakkainasettelu jakaminen / omistaminen = hyvä / paha mielekäs, haluaisi pohtia erillään Melkor-Morgothin persoonasta, keskustelu laajenee kuitenkin ehkä topiikin Hyvä<->Paha; vastakkainasettelua Ardassa puolelle.

Mistä Melkorin pahuus ja omistamisen himo on peräisin?

Melkor oli kade ja vallanhimoinen ja kateudesta sikiää ahneus. Kaikki arvokas, mitä muilla on, pitää saada itselle tai vähintään riistettyä pois ja tärvellä. Silmarillionissa kerrotaan: "Ja hän oli olevinaan itselleenkin ikään kuin hän tahtoisi mennä sinne (Arda) järjestääkseen kaiken Ilúvatarin Lasten parhaaksi ja hallitakseen kuumat ja kylmät myrskyt jotka hänen kauttaan olivat syntyneet. Mutta oikeastaan hän halusi alistaa tahtonsa alle sekä haltiat että ihmiset, sillä hän kadehti lahjoja jotka Ilúvatar oli luvannut heille antaa; ja hän toivoi itselleen alamaisia ja palvelijoita ja tahtoi että häntä kutsuttaisiin Herraksi, ja että hän halitsisi muiden tahtoa."

Hän pyrki kautta Silmarillionin pilaamaan ja tuhoamaan kaiken sen hyvän ja kauniin, minkä muut olivat saaneet aikaan.

Niin, muistaakseni (Silma ei ole nyt käsillä) Melkorin alamäki alkoi ylpeydestä. Ylpeyshän on Ardassa melko yleinen ja luotettava merkki piilevästä tai alkavasta pahikseudesta. Käsitän asian näin: henkilön tärkeimmäksi asiaksi maailmassa tulee hän itse, hänen oma persoonansa ja napansa. Siitä seuraa nopeasti rakkaudettomuus (muut ovat vain välineitä oman minän palvelemiseen, ilman käyttöarvoa merkityksettömiä) ja pelkuruus (suurin uhkakuva on oman itsen vahingoittuminen, joten ei kyetä asettamaan itseä vaaraan, toisin kuin vaikka Frodo, jonka oli pakko olla rohkea, koska tärkein asia oli Keski-Maa ja sen pelastaminen).

Olen silti melko tyytymätön siihen, miten Melkorista tuli paha. Sauronin kohdalla se on aikas hyvin keksitty ja kuvailtu, mutta Melkorin tarina on jotenkin puutteellinen. Tai ehkä en vain ymmärrä.

Melkor oli taiteilija joka ei (omasta mielestään) saanut toteuttaa omia visioitaan kyllin vapaasti. (Fëanor taas oli taiteilija joka mieltyi liikaa valmiisiin töihinsä ja niiden omistamiseen).

Ainulindalën mukaan Melkorin alamäki alkoi taiteellisesta kärsimättömyydestä (ja ylempiensä suunnitelmien ajattelemattomasta arvostelemisesta): "häntä alkoi polttaa halu tehdä Olevaksi omiaan ja hänestä näytti että Ilúvatar ei suonut ajatusta Tyhjyydelle".
Tämän jälkeen Melkor alkoi vierailla "siellä missä ei ole mitään", jolloin tapahtui varsinainen lankeemus: kun hän oli yksin, hän alkoi ajatella omia ajatuksiaan eikä ollut enää niin kuin veljensä.
Romanttinen individualismi ja yksilöllinen autenttisuuspyrkimys oli siis pahan alkujuurena.
But being alone he had begun to conceive thoughts of his own unlike those of his brethren.

Tämän jälkeen tuli sitten ylpeys: omat ajatukset piti toteuttaa hinnalla millä hyvänsä vaikka ne olivat huonompia kuin Ilúvatarin ajatukset.

Vai oliko "the Void" jotenkin aktiivinen olevainen, joka pani Melkorin pään pyörälle? Vrt. Ungoliantin synty, kun tämä sikisi Ardaa ympäröivästä pimeydestä ("she descended from the darkness that lies about Arda", The Silmarillion, 76.)

En tiedä voiko omistamishalua pitää Melkorin alkuperäisenä syntinä. Todetaanhan esim. HoME X:ssä, että Melkor olisi loppujen mieluummin tuhonnut Ardan kuin jättänyt sen olemaan, jos tämä olemassaolo olisi tapahtunut edes osittain muiden kuin hänen itsensä suunnittelemassa muodossa. (Siis tietyn asian valloittaminen omaan käyttöön ei olisi riittänyt.)

Mutta kuinka hän saattoi tulla tyytymättömäksi, ellei jo ennestään ollut jotenkin muuttunut? Rakentava kritiikki on eri asia kuin toisen auktoriteetin kieltäminen. Minusta kuitenkin tuntuu kuin jokin ensimmäinen vaihe puuttuisi, kuin hän vain yhtäkkiä alkaisi toimia ainur-luontonsa vastaisesti ilman tyydyttävää selitystä.

No sehän on selvää että Melkor on yksi ainur,
Mutta miksi hän tuli kateelliseksi sitä en tiedä. Tiedän vai sen osan jonka olen lukenut ainulindalesta.

Hän on ollut jo pitkään ainutkertainen mahtavin.yksi kysymys minua häiritsee,
Miksi hän ei käyttänyt voimaansa pahaan vaikka hänellä oli kyky jota muilla sinulla ei?