Metsästys, metsästäjät ja riista

Husky

Ilmaanhaukkuja
Nyt tulee tajunnanvirtaa joka liittyy löyhästi edellisiin ja ei liity topicin aiheeseen (ärsytys) lainkaan. Itsehän olen sekasyöjä, ja minussa muiden ihmisten ruokavaliovalinnat eivät herätä mitään suuria tunteita. Syön siis ihan häpeilemättä lihaa. Jos olisi keino suosia eettisesti tuotettua lihaa kaikissa tilanteissa, se olisi kiva. Possun olen melko pitkälti jättänyt pois juuri siksi. Munat ostan tuottajalta jonka kanat saavat ulkoilla. Mutta kaikkein hienointahan olisi syödä vapaana elänyttä riistaa, kun vaan kukkaro kestäisi.

Hirvenmetsästykseen liittyen kuuntelin kerran työmatkalla radiosta ohjelmaa, jossa siitä keskusteltiin. Ja siitä kävi ilmi, että hirvi- ja peurakannan kurissapito tuo vuosittain miljardiluokan säästöt, kun vältytään hirvikolareilta, niiden aiheuttamilta aineellisilta ja terveydellisiltä vahingoilta, kuntoutuskuluilta jne. Petokantammehan on liian pieni harventamaan hirvieläinten kantaa riittävästi. Lisäksi kannattaa huomioida, että hirvikärpäset sekä tauteja levittävät punkit leviävät iloisesti hirvieläinten mukana. Ja kun hirvieläinten kantoja riistanhoidollisista syistä joka tapauksessa harvennetaan, niin olisihan se hitonmoista tuhlausta jättää se raato metsään.

Kotimaisen lihan ja ulkomaisten kasvisten konfliktiin en jaksa edes perehtyä.
 
Tästä johtuu mieleen se miten minua oikeasti ärsyttää ja myös vähän pelottaa paikalliset metsästäjät. Minä olen koko ikäni ollut metsästykseen myönteisesti suhtautuva. Rakastan hirven lihaa ja syön mieluummin vapaana luonnossa kasvanutta eläintä jos on mahdollisuus valita. MUTTA... Täällä kylällä metsäsätäjät ovat katsoneet voivansa kulkea pyssyineen ihan missä tahtovat. Hyvin lähellä asutusta mm. Syksyllä oli suunniteltu koiratreffit naapurin takapellolle, mutta siellä väijyikin lauma metsäsätäjiä niin ei todellakaan uskaltanut. Samaiset hiipparit kulkevat eläinten perässä mailla joilla eivät saisi metsästää (ja tietävät sen) ja lisäksi toisen naapurin ikkunasta ammuttiin läpi joku aika sitten. Kuulemma jänistä. Sai olla aika melkorinmoinen jänis jos siihen tähdätty luoti lensi mäen päällä sijaitsevan rinnetalon yläkerran ikkunasta kattoon. Eli tällä hetkellä kaikki metsäsätykseen viittaava nostaa minulla aika negatiivisia tunteita pintaan. Vaikka tiedän että on myös vastuuntuntoisia metsästäjiä, mutta jotenkin kun näkee metsästyskulttuurista tämän puolen omassa arjessa niin ajatukseni metsäsätäjistä on tällä hetkellä varmasti huonompi kuin jotkut ansaitsisivat, mutta myös parempi mitä jotkut toiset ansaitsisivat.
 
Last edited:
Riistalihan ylistyksessä on myös se ongelma, että tosiasiassa riistaeläimiä on hyvin vähän. Silloinkin kun suurin osa nykyisen Suomen alueesta oli metsää ja metsästyskeinot alkeellisia (ei moottoriajoneuvoja, ei kiikaritähtäimiä, ei mitään moderneja vipstaakkeleita), riistapopulaatiot kestivät romahtamatta vain hyvin pienten ihmispopulaatioiden kannattelun. Riistan syömiseen siirtyminen ei siis ole mikään ratkaisu eläinteollisuuden eettisiin, ympäristöllisiin ja ilmastollisiin ongelmiin, vaikka huvimetsästäjät sitä mielellään sellaisena markkinoivatkin. Tai sitten meidän pitää ensin karsia ihmispopulaatiota todella rankalla kädellä.

Mitä tulee hirvien ja kauriiden metsästyksen "välttämättömyyteen", se tosiaan johtuu paitsi ihmisen itsensä aiheuttamasta suurpetojen puutteesta myös siitä, että ihminen on ulottanut infransa lonkerot niin syvälle ja laajalle aiemmin koskemattomaan luontoon. Tottakai tulee hirvi- ja kauriskolareita, jos joka pöpelikköön vedetään tie ja sitten vielä metsästetään kaikki hirven ja kauriin luonnolliset viholliset pois.
 
Minua ärsyttää kamalasti, kun paatunut lihansyöjä-isäni puolustaa runsasta lihansyöntiä juuri riistalla. Joo, onhan riista toki ekologisempi ja eettisempi ratkaisu, mutta kuinka monta prosenttia esimerkiksi hänen vuodessa syömästään lihasta on riistaa? Jos hän oikeasti söisi vain itse metsästettyjä eläimiä, niin sehän olisi todella hyvä tilanne. Mutta eihän se niin mene, hän mässyttää joka päivä prosessoitua lihaa joka aterialla, samalla kun hehkuttaa riistanliha-aariaa.
 
Mitä tulee hirvien ja kauriiden metsästyksen "välttämättömyyteen", se tosiaan johtuu paitsi ihmisen itsensä aiheuttamasta suurpetojen puutteesta myös siitä, että ihminen on ulottanut infransa lonkerot niin syvälle ja laajalle aiemmin koskemattomaan luontoon. Tottakai tulee hirvi- ja kauriskolareita, jos joka pöpelikköön vedetään tie ja sitten vielä metsästetään kaikki hirven ja kauriin luonnolliset viholliset pois.
Piti etsiä tilasto, jonka mukaan valtaosa hirvikolareista sattuu maanteillä. Ennen tilastoa törmäsin Ylen artikkeliin, jossa on hienot kartat siitä, missä kolareita tapahtuu. Varmaan pelkästään valtateillä tapahtuu merkittävä osa kolareista. Sinänsä tuo "välttämättömyys" on kätevä tilanne, että metsästäjille on metsästettävää. Täälläpäin tosin hirvikanta on ilmeisen pieni eikä lupia taida kovin paljoa olla. Muuten kaikkialle levittäytyvässä ja entistä järeämmässä tieverkossa on toki haittansa.

Paitsi että karja piereskelee hurjasti kaasuja ilmaan
Pakko muuten huomauttaa, että pääosa märehtijöiden tuottamasta metaanista syntyy pötsissä ja poistuu röyhtäisyinä.
 
Kauriitahan ruokitaan jolloin niiden määrä nousee, leudot talvet ovat myös lisänneet niiden määrää. Toki se saattaa pitää jonkun yksittäisen kauriin poissa jonkun puutarhasta, mutta aitoja kannattaa silti rakentaa jos meinaa puutarhansa säilyvän. Ruokintapaikkojen sijainneilla koitetaan teoriassa saada kauriit kauemmas isommista teistä. Iso ongelma kauriit ovat mm saaristossa josta metsästäjien on hankalampi lähteä niitä vähentämään, kun mieluummin menevät helpompiin paikkoihin. Turun suunnalla ajellessa pitää aina varoa kun sen verran usein siellä kuulemma pelti rytisee ja kauriita näkee silloin tällöin.

edit. poistettu asioita jotka olisivat kuuluneet ärsyttää-topikkiin josta tämä viesti siirrettiin tänne
 
Last edited:
Hirvi metsästettiin miltei sukupuuttoon 1800-luvun lopulla, huomattavasti nykyistä heikommalla kalustolla.

Kuten sanoin, maan riistakanta pystyi romahtamatta kannattelemaan vain hyvin pientä ihmispopulaatiota ennen nykyaikaisia helppoja metsästykonstejakin. Minun perspektiivini tosin oli hiukan 1800-lukua varhaisempi, puhuin niistä ajoista kun ihmiset täällä vielä oikeasti elivät pääsääntöisesti metsästyksellä ja keräilyllä. Meidän kivikautiset esivanhempammekin elivät liikkuvaa elämää juuri siksi, että eri vuodenaikoina oli metsästettävä ja kalastettava erilaista riistaa. Edes sen aikakauden pieni sukuyhteisö ei kyennyt elättämään itseään yhdessä paikassa ympäri vuoden saalistaen.

Peuraahan saa nykyisin metsästää jousella, siis kovin alkeellisin keinoin jos modernit vipstaakkelit ahdistaa.

En ole aikeissa metsästää kauriita (peuroja Suomessa on hyvin hyvin vähän, eikä niitä täällä Etelä-Suomessa näe ollenkaan) millään vipstaakkeleilla. Se mikä minua ärsyttää on täysin järjetön ja mihinkään tosiasioihin perustumaton hurskastelu siitä, miten riistan syömiseen siirtyminen muka ratkaisisi kertaheitolla teollisen lihantuotannon ongelmat. Tosiasia on se, että kaikkien lihansyöjien siirtyessä silkan riistan rouskuttamiseen maamme tyhjenisi riistasta kokonaan alta aikayksikön.
 
Ahaa, olen näköjään perustanut topicin 😅

Metsästyksestä puheenollen, itseäni kiinnostaisi metsästäjäntutkinnon suorittaminen. Ei siksi että ryntäisin heti (tai ikinä) metsästämään, vaan siksi että siihen opiskellessa saa valtavasti tietoa eläimistä ja riistanhoidosta. Toki nämä asiat voi opiskella muutenkin, mutta ainahan se motivoi enemmän jos on joku tavoite.

Metsästyksen alle sopinee myös kalastus. Itse käyn (toistaiseksi hyvin harvakseltaan, pilkkiminen olisi muuten kiva opetella) kalassa. Saalista tulee jos tulee, pyrin siihen että saalis myös käytetään. Kalankäsittelyssä on itselläni vielä paljon oppimista. Tärkein sääntö on tietysti se, että kala päästetään päiviltä mahdollisimman pian.

En ole ihan varma mitä olen mieltä catch&release -kalastuksesta. Alamittaiset kalat on toki pakko jo lainkin mukaan päästää takaisin veteen. Tämmöistä tilannetta en ole toistaiseksi kokenut, kun ns. "parempaa" kalaa ei ole syöttiin tarttunut. Ongelmaksi se muodostuu silloin, kun kala on vahingoittunut, mutta se on silti päästettävä veteen. Ymmärrän toki, että jos asiasta joustettaisiin, se voisi johtaa siihen, että jotkut vahingoittaisivat alamittaisia kaloja tahallaan voidakseen pitää saaliinsa. Raaah.
 
En nyt ole varma, miten paljon tämä liittyy aiheeseen, mutta mietinpä silti. Kannatan sekä metsästystä että kalastusta, mutta vähän ihmetyttää, miksi monet pitävät kalastusta niin paljon hyväksyttävämpänä kuin metsästystä. Siis en tiedä miten yleistä tämä on, mutta tunnen ihmisiä, jotka eivät voi sietää metsästystä, mutta pitävät silti kalastusta ihan hyvänä tapana hankkia ruokaa. Kalathan kuitenkin tutkitusti tuntevat esim. kipua ja kai pelkoakin, joten eikö ammutuksi tuleminen ole paljon armollisempi tapa kuolla, kuin tulla raahatuksi esim. koukku kurkussa ylös vedestä ja kuolla sitten (vaikkakin yleensä nopeasti)?
 
Metsästyksestä puheenollen, itseäni kiinnostaisi metsästäjäntutkinnon suorittaminen. Ei siksi että ryntäisin heti (tai ikinä) metsästämään, vaan siksi että siihen opiskellessa saa valtavasti tietoa eläimistä ja riistanhoidosta. Toki nämä asiat voi opiskella muutenkin, mutta ainahan se motivoi enemmän jos on joku tavoite.

Kävin itse metsäsäjätutkinnon muutama vuosi sitten ja tykkäsin kovasti. Tosin silloisten opintojen kautta tuli myös käytäntöä mukaan, kun pääsin hirvimetsälle ja vastaan tuli haavakkotilanne, että vasa oli tavoitettava ja ammuttava, eikä sitä saanut jättää metsään haavoittuneena. Sen emo mulkoili meitä myöhemmin pitkään. Se oli vaikuttava ja koskettavakin näky, kun emo tuli vasansa perään ja töllisteli.

Mutta metsästyskortista. Siinä on paljon lajitunnistusta ja lakitietoutta ja myös riistanhoidollista tietoa, joista pidin itse. Aseita ja patruunoita ja ampumaetäisyyksiä käytiin läpi, joskin minä en kiinnostunut enää aseenkantolupaa hankkimaan. Myös loukkupyynti on metsästämistä. Metsästyskorttia en suorittanut opintojeni tarjoamana ajankohtana koululla heinäkuussa, vaan kansanopistolla keskellä tammikuisia paukkupakkasia. En päässyt ensimmäisellä kerralla kokeesta läpi, oli yksi virhe liikaa, mutta luin lisää ja ilmoittauduin taas ihan eri paikkaan tutkintoa suorittamaan ja toisella kerralla meni kirkkaasti läpi. :)

Kirjat hommasin itselleni, jotta niihin voi palata myöhemminkin. Metsästäjälehti tulee, kun maksaa korttimaksun joka vuosi. Lehdessä on ajantasaista tietoa lakimuutoksista, riistanhoidosta ja riistanlaskennastakin. Itse kuulun Maskun riistanhoitoyhdistykseen. Pari viikonloppua sitten lumikenkäillessä kuulimme pyssyn pauketta ja siitä alkoi arvailu on joku jänismetsällä. Vastaan tulikin metsästäjien suuri seurue, jotka olivat haavakkokauriin perässä. Myöhemmin he tulivat vastaan ja kauris mukanaan. Olivat saaneet myös rusakon. En ole rohjennut mennä täällä heidän mukaansa. Ei näkynyt naisia. Mutta olisi mielenkiintoista päästä joskus taas hirvimetsälle, vaikka sitten passiin seisomaan toiselle seuraa pitämään.
 
@Lumppe , oma täysin kyökkipsykologinen oletukseni on, että kalat yksinkertaisesti herättävät vähemmän empatiaa kuin ihmistä paljon likeisemmin muistuttavat nisäkkäät tai edes linnut. Empatiaa on aina helpoin tuntea mahdollisimman paljon itsensä kaltaisia kohtaan (hyvä esimerkki tästä ovat haittaisänmaalliset piirit, joissa vähät välitetään kenenkään tai minkään muun kuin omaan joukkoon niin ulkonäön, kielen, kulttuurin kuin arvomaailmankin puolesta sopivien ihmisten hyvinvoinnista tai perusoikeuksista), ja ilmeettömästi mollottavat, äänettömät, kylmät ja niljakkaat kalat ovat helposti ihmissilmään paljon vähemmän söpöjä ja sympaattisia kuin vaikkapa hilpeästi hyppelevät pehmoiset pupujussit, sirot, sielukkaasti tuijottavat kauriit tai majesteettiset hirvet.

Henkilökohtaisesti uskon kykeneväni tappamaan kalan, joten ruokalistaltanikin löytyy vielä kalaa jonkin verran.
 
@Isilmírë , tällä oletuksella susistakin tulee kilttejä kasvissyöjiä, kun niille opettaa empatiaa näyttämällä Disney-filmejä?
Minä en ihan käsitä mihin tämä kommentti viittaa, mutta se johti minut ajattelaan ihan yleisesti tuota kiltti-sanan käyttöä eläimistä. Eläinten kiltteys/tuhmuus/pahuus on minusta tavallaan vähän hassu tapa ajatella, koska ihminen helposti lähtee siitä että se eläin joka ei tee toisille pahaa on kiltti. Kuitenkin esimerkiksi talitintit pitävät hurjaa tappelua ravinnosta lintulaudoilla, oravat, jotka mielletään kilteiksi ja suloisiksi, ryöstelevät lintujen pesiä, hirvieläimistä varsinkin urokset voivat tehdä pahaa jälkeä toisilleen kiima-aikana ja leppäkerttukin käyttää muita eläimiä ravinnokseen. Lihansyöjät, kuten sudet ja ilvekset taas ovat helliä ja huolehtivia vanhempia pennuilleen (kuten myös monet kasvinsyöjät) vaikka ne käyttävätkin muita eläimiä ravintona. Sudet tappavat koiria, koska pitävät koiria kilpailijoina reviirillään ja ilvekset vievät kissoja. Tekeekö se eläimestä kiltin jos se ei tee pahaa/haittaa ihmisille ja heidän lemmikeilleen vaikka tekisi villieläimille?
Jos kiltteys yhdistetään eläimeen minusta silloin puhutaan jonkun yksilön ominaisuuksiin, eikä sitä oikein voi käyttää kokonaisesta eläinlajista ja sen kaikista käyttäytymispiirteistä. Esimerkiksi joku koira voi olla kiltti ihmisille tai toisille eläimille. Joku kissa tai hevonen voi olla kiltti ja rauhallinen.
 
Last edited:
Luonnossahan on sellainen hassu asia kuin ravintoketju. Ihminen on harmillisesti tipahtanut omasta ekologisesta lokerostaan tuossa ravintoketjussa.

Nykyihmisellä ja luonnon villieläimillä on se ero, että me ihmiset voimme valita, eläimet eivät. Jos ihmiset ovat ensin tehneet valinnan, josta on seurannut ilmastokatastrofi, ja sen jälkeen tehdään valinta, että muutetaan omaa käytöstä katastrofin minimoimiseksi, niin minusta luonnontilaisesti eläviä eläimiä ei tarvitse sotkea siihen mukaan.
 
Luonnossahan on sellainen hassu asia kuin ravintoketju. Ihminen on harmillisesti tipahtanut omasta ekologisesta lokerostaan tuossa ravintoketjussa.

Minkään lajin ekologinen lokero ei ole kiveen kirjoitettu asia. Meidän lokeromme on muuttunut sitä mukaa kuin olemme kehittyneet lajina: ensin keräilijöistä ja isompien petojen jättämien haaskojen hyödyntäjistä itse saalista tappaviksi metsästäjiksi, sitten vähitellen muiden saalistajien kanssa tasavertaisesta lajista huippupedoksi, joka on nykyään vaaraksi melkein kaikelle elämälle koko planeetalla.

Eikö tuo ole aika disneytetty kuva luonnosta?

Se oli vähän niin kuin koko viestini pointti: tietyt eläinlajit nähdään länsimaisessa kulttuurissamme (jota myös Disneyn tuotanto edustaa) sympaattisempina ja samaistuttavampina kuin toiset, ja siksi ne on helpompi hahmottaa tuntevina, kärsivinä olentoina, joita kohtaan voi luontevasti tuntea empatiaa. Totta kai tässäkin on hienosäätöä erilaisten länsimaisten paikalliskulttuurien välillä: esimerkiksi Britit kokevat käsittääkseni varsin barbaariseksi sen, että suomalaiset syövät poroa ja hevosta, koska sikäläisen näkökulman mukaan poro on joulupukin eläimenä suunnilleen yksisarviseen rinnastuva pyhä satuolento ja hevonen puolestaan ihmisen paras ystävä ja sielunkumppani siinä kuin koirakin. (Meillähän sitten vuorostaan kauhistellaan esimerkiksi sitä, että Kiinassa syödään koiria, samalla kun mussutetaan itse tyytyväisinä mm. pienissä häkeissä kasvatettuja sikoja, jotka ovat eläminä aivan yhtä älykkäitä, oppivaisia, leikkisiä ja sosiaalisia kuin koiratkin.)

Et muuten ole vielä millään tavalla perustellut kummallista kommenttiasi kilteiksi/lauhkeiksi Disneyn leffoja katsomalla muuttuvista susista.
 
Pointti oli siinä, että jos lihansyöjä saadan tuntemaan empatiaa saaliseläintään kohtaan, niin jättääkö lihansyöjä saaliseläimen saalistamatta? Sarkastisesti ajateltuna siis näyttämällä susille disney-leffoja ne kokevat "bambit" hellyyttävinä olentoina jättäen ne syömättä? En jaksa uskoa , että luonto hetkessä taipuu tuohon

Ei varmasti taivukaan, mutta miksi sen pitäisi taipua? Minä en näe luonnon omaa kiertokulkua julmana tai ongelmallisena asiana, metsästäkööt vain toisiaan kuten sen kuuluukin mennä. :)
 
Olen samaa mieltä Dracaenan kanssa. Onhan se nähty että mm Yellowstonessa, jossa hirvieläinkannat kasvoivat liikaa petojen kaikottua eikä muu luonto enää kestänyt sitä.

On ihan eri asia pohtia miten paljon ihmiset metsäsätävät kuin miten paljon sudet metsäsätävät. Ihmisiä on liikaa ja he ovat kehittäneet niin tehokkaita tapoja saalistaa, että ilman rajoituksia riista loppuisi alta aikayksikön. Ihminen on itse luonut lokeron jossa se ei oikeasti ole enää osa luonnollista kiertoa. Ihminen on siirtynyt kiertotaloudesta ja maltillisesta kulutuksesta lineaariseen kulutukseen ja luonnonvarojen ylikulutukseen ja joutuu pohtimaan ihan eri tavalla toimintaansa kuin vaikkapa sudet, jotka edelleen täyttävät sitä paikkaa mikä niillä on aina ollut.

Mitä enemmän ihminen turhaan puuttuu luonnon kiertokulkuun sitä enemmän se joutuu tekemään korjausliikkeitä ja auttamaan tasapainon palauttamisessa. Eikä se aina onnistu. Ainakaan lyhyellä aikataululla.

Ei luonnossa ole hyviä ja pahoja vaan ainoastaan erilaisia tapoja selviytyä.
 
Pointti oli siinä, että jos lihansyöjä saadan tuntemaan empatiaa saaliseläintään kohtaan, niin jättääkö lihansyöjä saaliseläimen saalistamatta? Sarkastisesti ajateltuna siis näyttämällä susille disney-leffoja ne kokevat "bambit" hellyyttävinä olentoina jättäen ne syömättä? En jaksa uskoa , että luonto hetkessä taipuu tuohon.

Puhe oli ihmisten vaihtelevasta kyvystä tuntea empatiaa ja siitä, miksi jotkin eläinlajit tätä empatiaa herättävät muita enemmän. En edelleenkään hahmota, millä logiikalla tästä seuraisi se, että muita petoja voisi kouluttaa kasvissyöjiksi näyttämällä niille piirrettyjä.

Ihminen ei eläimenä ole lihansyöjä vaan sekasyöjä, joka pääsääntöisesti tulee mainiosti toimeen myös ilman eläinperäistä ravintoa ja tietää sen vallan hyvin itsekin.
 
Last edited:
Eipä pedosta märehtijää tulee vaikka kuinka bambia vahtaisi.

Eipä näin ole kukaan väittänytkään, olkiukko oli ihan itse rakentamasi eikä liittynyt millään tavalla siihen, mistä keskusteltiin.

Pointti olisi siinä, että kasvavan suuri osa ihmisistä vierottuu luonnosta, eikä enää hahmota sitä miten luonto toimii tai mistä ruoka tulee.

Me kaikki elämme luonnossa koko ajan. Osa siitä vain on ihmisen aika raskaalla kädellä muokkaamaa. Useimmat ihmiset myös alkavat viimeistään peruskoulussa hahmottaa, mistä ruoka tulee, olkoonkin että MTK ja muut vastaavat tahot yrittävät parhaansa mukaan antaa kuvan onnellisina kirmaavista vasikoista, herttaisista hohtavanvalkoisista lampaista, onnellisista lehmistä "joita kaikkia kutsutaan nimellä" yms. maalaisidyllisistä asioista, jotka ovat aika kaukana nykyaikaisen maatalouden todellisuudesta.

Kertoisitko mitä nämä tavat ovat?

Oletan Jaamarin tarkoittaneen ihan sellaisia yksinkertaisia asioita kuin moottoriajoneuvot, modernit aseet moderneine tähtäimineen, erilaiset apuneuvot riistan paikantamiseen ja seuraamiseen, ylipäätään kaikki se teknologia, joka tekee nykyihmisestä niin tuhoisan tehokkaan tappajan.

Riistaa on maapallolla todella vähän. Ylipäätään villejä nisäkkäitä ja lintuja oli näkemäni vuoden 2019 tilaston mukaan maapallolla vain noin kymmenesosa ihmisen karjan määrästä (ja sitä karjaa myös noin nelinkertainen määrä ihmisten määrään verrattuna), eivätkä ne läheskään kaikki tietenkään kuulu kategoriaan "riista". Riistaa ei siis yksikertaisesti riitä kuin pienen etuoikeutetun ryhmän rajoitetusti saalistettavaksi, jos ei haluta riistakantojen romahtavan ja lopulta katoavan.

Mitä tulee "vihervinkujiin", tällä foorumilla on tapana käyttää asiallista kieltä keskustellessa. Muistathan sen jatkossa.
 
Ylös