Miittikammo - mistä se johtuu ja mitä sille voisi tehdä?

Hattu, mikä estää sinua pistämästä larppia pystyyn, vaikka yhteistyössä jonkun muun kanssa?

Passenger, ohjelmaa ei tarvitse pelätä sillä se ei ole pakollista. The Miitissä ovat pakollisia vain seuraavat asiat: esittäytymiskierros (iiks!), yleisten ohjeiden noudattaminen ja nakkien suorittaminen (esim. "viepä mennessäsi makkarat grillikatokseen"-tyyliset tehtävät sekä tietysti viimeisen aamun yhteissiivous).
 
Joo, ihan pakko saada pistettyä larppi pystyyn. Hattu varmasti osaisi hyvin. :) Varmasti ainakin muutama osallistuja löytyy. Minäkin haluaisin ainakin kokeilla.

Älkäähän nyt pelotelko ihmisiä jollakin esittäytymikierroksella! Sitähän alkaa jännitää jo nyt, kun on tällainen nyypiö, joka ei osaa esitellä itsestään muuta kuin nimen, vai miten paljon noissa yleensä esittäydytään? :p
 
Jooei. Mä olen larpannut kahdesti, en osaa järjestää larppia! :( Voisin olla mukana larppipajassa, mutta mukana pitäisi olla myös joku, joka on joskus aiemminkin toiminut pelinjohtajana.
 
Nakitin juuri tehtävään Henanen, joten sekin homma on nyt hoidossa. [22]
 
Miccoh, juurikin se nimi riittää. Jos haluaa kertoa itsestään enemmän niin se on ok. Aiempina vuosina on järjestetty erilaisia tutustumisleikkejä, mutta niistä on syntynyt sen verran iso poru (juurikin tuo jännittäminen jne) että tavasta luovuttiin viime vuonna.

Hienoa, larppi siis toteutuu. :)
 
Onko joku todellakin uskaltanut mennä nyyppälarppaajana pelottavan The Miitin larppiin? 8) Itse haluaisin kyllä kokeilla, mutta katsotaan nyt, että pääsenkö edes koko systeemiin. Helpottaa kyllä, kun nyt olen saanut kuulla, että jos ilmestyn paikalle, siellä on muitakin ensikertalaisia. Pelko nr. 1 poistettu :roll:
 
passenger, kyllä mie ainakin olin ensimmäisessä Thö Miitissäni ekaa kertaa larppaamassa. Omalla kohdalla ainakin kokemus ei ollut läheskään niin pelottava kuin mahdollisesti joku isompi larppi olisi saattanut olla. Miitin larppi on kuitenkin yleensä melko vapaatunnelmainen ja rento. Jos kuitenkin jännittää ihan hirveästi niin pelinjohtajille voi mainita hahmotoiveissa, että haluaa vähän pienemmän hahmon. Ketään ei vaadita heti ekassa larpissa pelaamaan sitä kaikkein tärkeintä keskushahmoa ja jännittäminenkin saattaa vähän helpottaa kun pääsee ensin tarkkailemaan vähän sivummalta.
 
Niin siis, ei vaadita, mikäli sitä tajuaa itse pyytää. Minä en tajunnut, joten minusta todella tehtiin se päähenkilö, vaikka minulla oli kokemusta larppaamisesta kokonaisen yhden pienen sivuroolin verran. [22] Mutta en valita, vaikka se silloin olikin aika shokki. Larppi meni aivan sanoinkuvaamattoman mahtavasti, ja siksi haluankin todella paljon päästä mukaan myös tänä vuonna. Autan sitten Henanea sen suunnittelussa, vaikka se onkin minulle ensimmäinen kerta. :)
 
Käsittääkseni The Miittien larpeissa on ollut varsin paljonkin ensikertalaisia joukossa. Itsekin ensi kertaa elämässäni larpattelin juuri The Miitissä, vaikka siitä on toki pari vuotta aikaa. Mutta kuten esimerkiksi Hatun esimerkki osoittaa, ei suunta ole muuttunut myöhempinäkään vuosina. Voisin väittää, ettei larppi juuri "nyyppäystävällisemmäksi" voi käydä.
 
Minäkin olen jo useamman kerran arponut osallistumistani, mutta aina olen jotenkin onnistunut jänistämään. En edes ole ihan varma, mistä tuo johtuu. Osittain varmaan siitä, että en ole juurikaan osallistunut keskusteluihin ja olen täällä enemmän sivustaseuraaja, vaikkakin välillä varsin aktiivinen sellainen. Pelkään tuntevani itseni jotenkin ulkopuoliseksi ja porukkaan kuulumattomaksi.

Sen verran voin omasta kokemuksestani sanoa, että ei pidä aliarvioida esimerkiksi esittäytymiskierroksen pelottavuutta. Olin muutama vuosi sitten järjestämässä luokkatapaamista meidän opiskelijaporukalle. Yksi kieltäytyi tulemasta, koska tiesi, ettei uskalla kertoa kuulumisiaan tapaamisen alussa. Ja me oltiin sentään koko porukka opiskeltu viisi vuotta yhdessä hyvin tiiviisti, joten kaikki tunsivat enemmän tai vähemmän hyvin toisensa.
 
Minun kammoni on taas ihan toisesta päästä kuin useimpien kirjoittaneiden. Kun tuota todellista ikää (ei siis henkistä huom!) tuntuu olevan puolet enemmän kuin muilla osallistujilla... Arkuudesta en tosin muuten pahemmin ole päässyt kärsimään.

Sitten ovat nämä ihan käytännön järjestelyt, mukanani kulkee yleensä tuollainen tasaisesti pienenevä rivistö nuorempaa kansanosaa. Nauroin ääneen, kun katsoin FotR:n ensimmäistä kertaa. Siinä kohden, kun Bilbo sanoi hobittiäidille: "You have been productive". Olo on kieltämättä kuin hobittiäidillä.

No, parin vuoden päästä voin jo vanhimmalle kirjoittaa lupalapun miittiin...
 
Kyllä miiteihin osallistuu myös vanhempaa väkeä, esim. minä, Pagba ja Titiuu. Eri-ikäiset sulassa sovussa, joten sekään ei ole ongelma, pikemminkin rikkaus.

Itsekin jännitän uusia ihmisiä, mutta reippaasti lähdin ensimmäiseen Helsinki-miittiini (ehkä jotain positiivista hyötyä iästä, että pahin arkuus on karissut matkan varrella). Kun olin vähän pienemmän ryhmän tavannut olikin sitten helpompaa lähteä The Miittiin. Eikä toisaalta tarvitse pelätä että miiteissä tarvitsisi olla yltiösosiaalinen. Mukaan voi tulla ihan kuuntelemaan muiden juttuja. Mitä enemmän ihmisiä, tuppaan olemaan yhä hiljaisempi, mutta pidän kuitenkin ihmisten seurasta.
 
Itse inhoan esittäytymis leikkejä ja muita vastaavia, joka ainakin minun osaltani vähentää miitteihin tms. osallistumista. Arastan puhumista isolle joukolle. Pienemmissä ryhmissä esittäytyminen onnistuu jonkin verran paremmin.
 
Arkint, oletko harkinnut paikallismiitteihin menoa näin alkuun? Siis jos sellaisia paikkakunnallasi järjestetään. Kun on tutustunut kunnolla oman alueen kontulaisiin, voi olla helpompi lähteä yhdessä näiden kanssa isompiin miitteihin.

Miittailu on vain vaikeampaa, jos lähellä ei järjestetä miittejä. Itselläni on tästä kokemuksia. Omalla paikkakunnalla en yrityksestä huolimatta ole saanut aikaan miittiporukkaa. Jos pitäisi lähteä vähän kauemmas niin sitten alkaa hirveästi jännittää ja asia on jotenkin paljon vaikeampi kuin jos miitti olisi kotikunnassa. Minunkin olisi helppo täältä Karhukaupungista lähteä vaikka Tampereelle miitteihin, mutta se on jotenkin liian pelottavaa. Ei tunne ketään eikä lainkaan kaupunkiakaan ja entä jos eksyy ja muuta hirveää. Kaikkein suurin ongelman taitaa olla se, ettei tiedä tuleeko paikalla olevien ihmisten kanssa hyvin toimeen ja jos ei tule, niin paikalta ei voi liueta pois vähin äänin.
 
passenger, kyllä kaupunkimiiteistä voi liueta vähin äänin kesken. :) Väitänpä että niin tapahtuukin. Tulla ja mennä voi ihan miten tahtoo, kaupunkimiiteissä se on aika helppoa (vs. viikonloppumiitit). Mielestäni on aika tavallista että joku käy "piipahtamassa". :) Tosin häpeäkseni täytyy todeta että viime aikoina miittailuni on ollut melko olematonta. :-/
 
Täällä peräkorvessa mitään miittejä järjestetä. Olen parissa miitissä ollut, en ole kuitenkaan jaksanut viimeaikoina mennä mihinkään, jos tänä kesänä koittaisi the miittiin mennä.
 
passenger, sovi jonkun kanssa että jos lähetät hänelle sovitun tekstarin, niin heti kohta hän soittaa sinulle. Sitten voit improvisoida puhelinkeskustelun kiireellisestä hommasta, johon sinun täytyy välittömästi lähteä. Kukaan ei voi pahastua jos sinun on ihan pakko lähteä kesken miitin.

Joku voi tosin muistaa tämän viestin ja tajuta, mikä on todellinen syy lähtöösi.
 
Hathaldir sanoi:
Ja jos sinne The Miittiin tulisi paljon ensikertalaisia, kukaan ei joutuisi olemaan ainoa. Minusta tuota kannattaisi harkita.

Hohoi te kaikki, jotka ette ole vielä miittaamisen iloihin perehtyneet ja podette jonkinasteista miittikammoa. Nyt näyttää tosiaan käyneen niin että tämän kesän The Miittiin on tulossa paljon aivan uusia miittaajia, joita tällainen vanha naamakaan ei ole koskaan nähnyt. Elämänne tilaisuus on siis koittanut kokea The Miitti muiden ensikertalaisten kanssa. Tilaa on vielä, toimi nopeasti!
Anteeksi tämä mainostaminen, mutta nyt kannattaa todellakin toimia rivakasti.
 
Tosiasiassa itseäni kammottaa edelleen miitteihin meneminen ja varsinkin taas tuo The Miitti. En yleensäkään ole kovin omassa elementissäni monen tuntemattoman ihmisen joukossa ja sitten vielä seuraava seikka on aina itsellänikin mielessä:

passenger sanoi:
mutta kun on lukenut miittiin tulevien ihmisten viestejä ja ollut vaikuttunut jostain heidän sanomastaan, on vaikea nähdä heidät irl kun itse on tällainen nyypiö vielä

[22]

Kuitenkin jälleen kerran puinen puoliskoni sai salaliitolla minut mukaan ahdistettua.

Ja kuten sanottu, miiteissä on kuitenkin aina ollut hauskaa vaikka ensin on ajatellut mitä :] Sitä pitäisi vaan rohkeasti näyttää kammolleen kieltä ja lähteä mukaan vaikka pelottaakin. Eihän se tietysti helppoa ole, mutta on se kuitenkin sen arvoista!
 
Vayu sanoi:
Ja kuten sanottu, miiteissä on kuitenkin aina ollut hauskaa vaikka ensin on ajatellut mitä :] Sitä pitäisi vaan rohkeasti näyttää kammolleen kieltä ja lähteä mukaan vaikka pelottaakin. Eihän se tietysti helppoa ole, mutta on se kuitenkin sen arvoista!

Olen huomannut tuon pätevän moneen muuhunkin asiaan. Esim. olen lähdössä kaverin mökille juhannusta viettämään. Oikeastaan ahdistaa koko lähtö enkä edes haluaisi mennä, mutta tiedän, että jos menen niin siellä tulee kuitenkin olemaan hauskaa.
Eli paras vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä kaikesta huolimatta. Tämän vuoksi tuo aikainen ilmoittautuminen ja miitin maksaminen onkin hyvä juttu. Kun on jo ilmoittautunut ja maksanut niin on melkeen "pakko" mennä vaikka kuinka ahdistaisi :D
 
Ylös