Mikä biisi? (Lue ensimmäinen viesti ensin)

Jos Master Chief SPARTAN-117 kuulisi bändin nimen, niin hän ottaisi vaistomaisesti aseensa esiin ja panisi sen sitten pois nolon näköisenä.
 
En yhtään epäile etteikö niin kävisi. Tosin en saanut tuosta vihjeestä niin mitään tolkkua. Onko siis tosiaan "master chief" eikä "master chef"? Jos niin, saadun tolkun määrä on luultuakin vähäisempi.

Mutta kopautettuani itseäni otsaan terävästi muistin yhden (jos toisenkin, mutta en sano sitä) ruotsalaisyhtyeen nimen. Europe.
 
Tuskin Johnilla niin paljoa sentään olisi Europen musiikkia vastaan, vaikka hänellä olisikin musiikkimakua.
 
Musiikkilaji bändillä on EBM eli Electronic Body Music, joskaan juuri tätä bändiä ei löydy Wikipedian lajia käsittelevältä listalta. EBM:ää on kuvailtu 'vihaisen miehen teknoksi', koska lauluääni on usein vihaisen kuuloista ja äänimaailma kolkko&synkkä. Teknoiluun taipuvaiset gootit saattavat tykätä EBM:stä.

Bändi perustettiin virallisesti vuonna 1992 ja sen luomaa musiikkia on kuvailtu myös synthpopiksi ja futurepopiksi. Juuri tässä biisissä lauletaan pikemminkin mahtailevasti kuin vihaisesti. Kyseessä on trio ja keikkajulisteissaan se suosii logoa, joka kuvaa solistia kahden kosketinsoittajan välissä.
 
Last edited:
007 ja lupa googlata! Minkä nimistä muukalaisliittoumaa vastaan Master Chief tappeli Halo-pelisarjassa? Liittouman nimi sattuu olemaan sama kuin tämän bändin.
 
Ja sinulla sentään oli Xbox kunnes se meni rikki. Miten onnistuit välttymään vanhan boksin parhaalta peliltä? Oi voi voi... Vuoro sinulle.

Tässä on biisi jätkien promokuvilla höystettynä.
 
Ei ollut Xboxia, ei edes Game Boyta, ei ollut mitään! Ahh, ssss! Tämän vuoksi palautan arvuuttelijat kauas menneisyyteen, kappaleeseen, joka julkaistiin tasan 33 vuotta ja 8 kuukautta sitten. Maailma ei ole siitä paljon paremmaksi muuttunut (paitsi ehkä pelikoneiden osalta), nimet vain ovat vaihtuneet. Ja nimistä puheen ollen, sanoissa (jotka saatte heti alusta loppuun) esiintyvien asteriskien paikalla on kappaleen nimi. Huomatkaa, tässäkin pelataan pelejä, aasinsilta on virheettömästi rakennettu.

Take all your overgrown infants away somewhere
And build them a home, a little place of their own
* * * * * * * * * *
For Incurable Tyrants and Kings

And they can appear to themselves every day
On closed circuit T.V
To make sure they’re still real
It’s the only connection they feel

Ladies and gentlemen, please welcome, Reagan and Haig
Mr. Begin and friend, Mrs. Thatcher, and Paisley
Hello Maggie!
Mr. Brezhnev and party
Scusi dov’è il bar?
The ghost of McCarthy,
The memories of Nixon.
Who’s the bald chap?
Good-bye!
And now, adding colour
A group of anonymous Latin-American meat packing glitterati

Did they expect us to treat them with any respect?
They can polish their medals and sharpen their smiles,
And amuse themselves playing games for awhile
Boom boom, bang bang, lie down you’re dead

[tähän tulee kitarasoolo, niitä osattiin vielä esittää

ja yleisön puolesta kaivata vuonna 1983, yeah!]

Safe in the permanent gaze of a cold glass eye
With their favourite toys
They’ll be good girls and boys
In * * * * * * * * * * for colonial
Wasters of life and limb
Is everyone in?
Are you having a nice time?
Now the final solution can be applied
 
Eh? Taannoin kirjoitit näin:
Voisinko esittää täällä vähän alkeellisen kysymyksen: kun vanhalle xboxille pitäisi hankkia seuraaja, mitä tapahtuu, jos hankkii PS2:n? Saako sille uusia pelejä enää kahden viikon / kahden vuoden päästä? Jos ei nyt ihan kauheasti pelaa eikä varsinkaan mitään räiskimispelejä, onko PS3 kuitenkin kannattavampi hankinta kuin PS2?

Kaunis kiitos mielipiteistä. Päädyin sitten PS2:een. Huomattavasti muita edullisempi hintakin vaikutti ratkaisuun. Mutta eiköhän kakkoseen riitä pelejäkin siksi, kunnes markkinoille tulee XBox 720 ja PS4 ynnä Wii Super Ultra Plus.

Toisaalta et noissa viesteissä väittänyt, että Xbox olisi ollut omassa käytössäsi tai että olisit hankkinut kakkospleikkaakaan itsellesi.

Mitä biisiin tulee, niin sanoitus on kuin Jello Biafran kynästä. Olen moneen kertaan kuunnellut hänen D.O.A:n kanssa esittämäänsä kappaletta Full Metal Jackoff ja siinä on samanlaista paasaamista.
 
En väittänytkään. On se vain hyvä että muistaa edes joskus valita sanansa huolella, ettei jää niistä kiinni. (Mistä sinä tuonkin viestin kaivoit? Ei kai niitä säilötä jonnekin, ah ah?)

Ei oo Jelloa tai siis Kuolleita Kennedyjä eikä edes D.O.A:ta, joilta ei vuonna 1983 ilmestynyt ainakaan pitkäsoittolevyä, sinkuista en tiedä. Laulun takana on vielä Jelloa suurempi nimi. (Paitsi tietysti vannoutuneiden JB-fanien mielestä. Ymmärrän toki heitä. Genre on toki hieman toisenlainen, siis ei punkia mutta ei herrijjee mitään purkkapoppia tai diskonnylkytystä sentään.)

Laulun tekijää yhdistää kuitenkin Jelloon tämä: Jello yritti aikoinaan päästä puolueensa (vihreät) presidenttiehdokkaaksi. Eräässä toisessa laulussaan meidän kysymyksen alaisen biisimme tekijä esittää eräälle lähisukulaiselleen saman kysymyksen: "Pitäisikö minun pyrkiä presidentiksi?"
 
Annettakoon vielä lisää hämäriä vihjeitä ennen kuin paljastan oikean vastauksen, luultavasti ennen kuin käyn tänä iltana ansaittuun lepooni.

Vihje 1) Kuten sanoista näkee, tähtösten sijaan tuleva kappaleen nimi on samalla myös jonkin rakennuksen nimi. Itse asiassa tämän laulussa esiintyvän rakennuksen sanojen tekijä nimesi isänsä muistoksi. Isän nimi oli kylläkin Eric, mutta tässä esiintyy hänen toinen nimensä, jonka hän sai äitinsä tyttönimen mukaan. Isä muuten kaatui Apriliassa Anzion maihinnousun jälkeisissä taisteluissa helmikuussa 1944. Surullistahan se on, kun isä on lentänyt meren poikki, jättänyt itsestään vain muiston ja kuvan perhealbumiin. Ja toinen on vasta yksivuotias.

Vihje 2) Kappale on LP-levynsä kahdeksas biisi. Tämä levy (siis vuodelta 1983) on kokonaan saman miehen sanoittama ja säveltämä, ja sangen sodanvastainen hengeltään. (Falklandin sota oli ollut juuri, ja laulun tekijästä tuntui yleensäkin siltä, että kaikki sodanjälkeiset unelmat olivat särkyneet.) Tekijän taiteellinen itsevaltius johti osittain siihen, että tämä levy jäi hänen viimeiseksi viillokseen, niin sanoakseni, ja tiet yhtyeen kanssa erkanivat. Siihen loppui eräs mahtava aikakausi, joka juuri vähän aiemmin oli saavuttanut huippukohtansa.

3) Tässä vielä kuva biisin alkuperäiseltä musavideolta:

aatu ja kumppanit.jpg

4) Ainakin yhtye itse arvostaa kappaletta, sillä se on mukana ainakin kahdessa heidän parhaat päältä -kokoelmassaan. Se on siis herättänyt yleisössä kaikuja ja se on ollut ikään kuin jalka oven välissä. Jos satutte omistamaan nämä kokoelmat, kuunnelkaa toki läpi, niin löydätte vastauksen kysymykseen. Mutta guuglaamisessa ei ole mitään mieltä, sanat toki tulevat vastaan ihan heti. Boom boom, bang bang
 
Ei löytynyt eilen, tuskin löytyy siis tänäänkään. Joten kerron kaiken.

Kyseessä on Roger Watersin tekemä Pink Floydin (oletteko kuulleet?) kappale nimeltään The Fletcher Memorial Home levyltäThe Final Cut.

Watersin isä Eric Fletcher Waters kaatui Italiassa toisen maailmansodan taisteluissa ja hänen mukaansa Roger antoi kappaleen vanhainkodille nimen.

Tästä voitte vielä kuunnella ja katsella sen. Ja kuunneltuaan ja katseltuaan kuka tahansa halullinen sielu voi jatkaa visaa.

 
Laitetaanpa uutta kipaletta peliin, kun tämä ketju uhkaa taas hiljetä.

Puhdistaminen aloitetaan vasemmalta puolelta.
Ensin puhdistetaan kaula sitten ryntäät vartalo jalat.
 
Linkataanpas nyt vielä se Keijo Koon versio, ja jos jostain kumman syystä sanoista ei saa selvää, ne voi lukea täältä.

*****

Things we lost
The things we couldn't share
Another rainbow's end
Another memory
 
Fortuna favet fortibus
Hold on to all that's dear to you
As the last sled to Dawson finally arrives
 
Kurkelan Jossun laulama kappale lie nimeltään "Last Sled to Dawson", vaikka ihan satavarma en kyllä nimestä ole. Joka tapauksessa Tuomas Holopaisen kompaktisti nimetyltä plätyltä Music Inspired by the Life and Times of Scrooge.
 
Oikeassa muodossaan nimi taitaa olla pelkkä The Last Sled, mutta olen kyllä itsekin aina innokkaasti lisäämässä Dawsonia siihen. Tässäkin visassa vuoro Haltille siis!
 
Ylös