Mikä eläin olisit? (perusteluineen)

Kokeillaanpa tällaista keskustelua aloittaa.

Eli minkä eläimen tunnet elävän sisälläsi tai mikä ainakin uskot olleesi edellisessä elämässäsi?

Itse ainakin uskon olleeni edellisessä elämässäni hevonen, tai niin ainakin kaikki jotka minut tuntevat minusta sanovat. Vahvoin peruste heillä siihen on se, että aina kun olen oikein väsynyt tai stressaantunut alan välillä päästelemään tahattomia pärkähdysääniä (tai jotain) ja heidän mukaansa ne kuulostavat aivan joltain suomen työhevoselta oikein stressaantuneena tai tuohtuneena.

(Ottia tuota :roll: )

Onpa mielenkiintoinen aihe

Noh, minusta olisi hienoa olla karhu, hobitissakin oli se Beorn.Tosin en tunne itseäni niin vahvaksi enkä ehkä semmoiseksi ihan äreäksi karhuksi.
Olisihan se kiva olla niinkuin "viisas kuin pöllö, viekas kuin kettu"...jne.
Minulla tosin on aika hyvä näkö.Olisinko kotka? Hmm, ehkäpä se kuulostaisi enemmän minunlaiseltani vaikka en osaakkaan lentää (mikä tässä ihan ei taida olla tarkoituksena, siis jäljitellä ihan sitä mikä haluaisi olla) mutta kotka olisi hieno.

En usko edellisiin elämiin - tai siis enempää kuin mahdollisuutena, agnostikko kun olen. Mutta omaa vaakunaa keskiaikaseurassa käytettäväksi suunnitellessani päädyin lopulta vaakunakuviona pöllöön, se kun on vetäytyvä, yksinään viihtyvä otus ja yhdistetään syystä tai toisesta usein opiskeluun ja lukemiseen ylipäätään. Ja onhan minulla pyöreä nassukin =)

Sanotaan että ihmiset jakaantuvat koiriin ja kissoihin (siis ei siinä kummista pitävät vaan siinä kumpia muistuttavat). Koirat ovat tällöin epäilemättä rehtejä, reippaita, porukassa viihtyviä ulkoilmaihmisiä. Minulle tällainen on aika vierasta, mutta toisaalta en koe mitenkään yltäväni kissojen itsevarmuuteen, sulavaliikkeisyyteen, snobistiseen tyylitajuun ja kykyyn huolehtia omista asioistaan (tai ainakin kykyyn teeskennellä olevansa tällaisia).

Itse voisin kuvitella olevani papukaija, ajattelen tällöin pörhistelyä, lörpöttelyä, murjottamista, kurkistelua ja nokan innokasta työntämistä eri asioihin.

(Edellisessä elämässäni uskon olleeni siittiö, ja tätä pidemmälle menevän pre-eksistenssiopin tuomitsen apostolisen uskon ja kirkolliskokousten kaanonien vastaisena. Anathema !)

Telimektar sanoi:

Edellisessä elämässäni uskon olleeni siittiö

Click to expand...

Tämä valinta kuvastanee papukaijallekin sopivaa spermatozoonin luonteeseen (?) kuuluvan vita activan asettamista ovumin vita contemplativan edelle.

En ole koskaan saanut vahvoja tuntemuksia edellisestä elämästä, mutta jos sellaisen olen elänyt, lienen ollut joku ihmisparsa. Pidän kissoista, mutta en osaa samastua siihen, kissa kun on niin epäinhimillinen tavoiltaan ja tavoitteiltaan. Jos minulla on jokin eläinopas, se voisi hyvinkin olla - tarvitseeko edes sanoa? Ei ihan tyhmä, mutta ei kovin viisaskaan, ei kauhean pelokas, mutta ei kovin rohkeakaan, jonkin verran sitkeä ja mukautuvainen, mutta kuitenkin vain pikkuotus, kultaisen keskitien tavoittelija vaikka ei siinä aina onnistuisikaan, hyvä jos edes joskus toisinaan.

No toivon mukaan en ole paha ihminen, vaikka samastunkin kissoihin Olen mukavuudenhaluinen, nukun paljon, syön mielelläni (ainakin meidän kissat…), en pidä kylmästä ja olen itsevarmakin. Myös valitan äänekkäästi, jos en saa mitä haluan (meidän kissat edelleen…). Ja tuleehan sitä myös huolehdittua asioista ja enkä halua muiden neuvovan, ennen kuin kysyn sitä. Niitä piirteitä kissoilla tuntuu myös riittävän. Osataan sitä myös olla suloisia, mutta myös kiukkuisia, jos häiritään.

Kyllä, olen täysin kissaihminen, useissa sanan merkityksissä

Jos ulkonäön puolesta pitäisi valita, mikä eläin olisin, niin sanoisin koala. Eikä minulla ole minkäänlaista hajua siitä, mikä eläin olisin ollut mahdollisessa edellisessä elämässäni.
Mutta luonteeni jä käytöksen puolesta olisin luultavasti koira. Mutta tuota Telimektarin luetteloa koiraihmisistä, en ihan kokonaan itseni puolesta allekirjoita:

Telimektar sanoi:

Koirat ovat tällöin epäilemättä rehtejä, reippaita, porukassa viihtyviä ulkoilmaihmisiä.

Click to expand...

Itse siis en viihdy porukassa, tai ole muutenkaan yltiösosiaalinen. Mutta pidän kovasti ulkoilmassa reippailusta, olen ahkera, luotettava ja rakastan ruokaa Ja kyllähän minä muutenkin erityisen kovasti pidän koirista sekä tulen ihan hyvin toimeen niiden kanssa.

Joskus on tullut mietittyä tätä henkieläin/toteemieläin-asiaakin, ja jossain vaiheessa minulle sanottiin että oma henkieläimeni (silloisella hetkellä) olisi ollut hevonen. Asiaan jonkun verran perehtynyt ihminen sanoi myös, että näki lähelleni tulevan myös toisen eläimen, jolla on keltaiset silmät. Sellaisiahan eläimiä on monia, mutta en ole vielä tiedostanut mikä se voisi olla. Olisihan se ihan mielenkiintoista perehtyä asiaan enemmänkin, hmm..

Minun henkioppaani viimeisimmällä matkallani aliseen maailmaan noin kuusi vuotta sitten oli lepakko. Sitä oli somaa kanniskella mukanaan hupussa ohjeita korvaan kuiskimassa.

Pidän koirista, mutta itse olisin liian individualistinen koirankuonolaiseksi. Koirahan on tyytyväisimmillään silloin, kun se tietää oman paikkansa laumassa. Kissojen ääri-individualismikaan ei sytytä. Jaloissa kiehnäävä kissa silittää itseään ihmisen jalkaa vasten. Ehkä olisin jokin kaikista muista eläimistä radikaalisti poikkeava eläin, joka viihtyy pienissä, irrallisissa ryhmissä. Kirahvi tulee ensimmäisenä mieleen. Ryhävalaanakin olisi varmaan metkaa olla, jollei ihmisiä olisi.

Näin talviaikaan houkuttelisi olla karhu tai muu talviunta nukkuva otus, eivätkös mäyrät uinaile talvella ja siilit. Karhuksi olen ehkä vähän pieni, mutta sopivaa köntysmäisyyttä löytyy ja yksin viihtymistä.

Vetehinen sanoi:

syön mielelläni (ainakin meidän kissat…),

Click to expand...

Hahah! Ei pelkästään hätätilassa, vaan oikein mielellään? Aika julmaa lemmikkejä kohtaan.

Minä olisin jokin koiraeläin. En ehkä juuri koira, onhan niitä vähemmän sosiaalisiakin, esim. kettu. Vaikka yleensä miellän itseni epäsosiaaliseksi, niin oikeasti minä kyllä viihdyn seurassa, jos seura on hyvää. Mieluummin minä hyvässä seurassa olen kuin aina yksin. Perhettä pidän tärkeänä. Aivan erakkona olisi ankeaa pitemmän päälle. Läheisyydestä pidän todellakin, minua saisi silittää kaikki päivät ja kerjäisin aina lisää. Yksinkertaiset riehumisleikit todellakin jaksavat ilahduttaa. Uskollisenakin pidän itseäni.
Ja koirat ovat älykkäitä!

Muita eläimiä minun on vähän vaikea ajatellakaan. Rakastan koiria liikaa (eipäs kun juuri sopivasti!), ja olen lisäksi tehnyt aika paljon hyviä ja luonnollisesati varsin huonojakin testejä juuri sisäisestä eläimestä ja toteemieläimestä ym. ja melko usein se on johonkin koiraeläimeen kallistunut. Joskus tuli muistaakseni jokin mystinen gekko, ja ihmettelin sitä kovasti. Mutta se oli niitä vähemmän hyviä testejä, jossa kysyttiin lähinnä lempivärejä ja lempinäyttelijöitä. Lohikäärmeillä ja pienillä liskoilla on aika vissi ero, ei kannata mennä sotkemaan.
Linnutkin ovat varsin kivoja, mutta niiden käytöstä tunnen liian vähän, että viitsisin vain ku-ne-vaan-on-nii-kivoja -asenteella liittää itseäni niihin enemmän.

Hahaa, Raseena, en itse tajunnut tuota kirjoitustani Ei, en syö kissojamme, enkä muidenkaan

Minä olisin koira tai kissa.
Kissa siksi, että saisi liikkua niin kuin haluaa, ja väsyn tullen voisi vain käpertyä nukkumaan rentona kuin keitetty spagetti.
Koira siksi, että silloin saisin rajattomasti rapsutuksia ja lämmintä rakkautta, mitä kyllä saan ihmisenäkin. Ja olisin vastineeksi rajattoman ystävällinen.

Mielenkiintoinen topic :]

Itse olisin varmastikin kettu tai susi. Luultavasti susi, sillä minussa on paljon suden piirteitä. Pidän yksinolosta (yksinäinen susi) mutta myös tarvitsen ihmisiä ympärilleni, sen oman laumani. Pidän metsässä hiippailusta nimenomaan yksin, seuralainen voisi pilata sen tunnelman. Olen yleensä lauhkea kuin lammas ja kartan paikkoja joissa on paljon ihmisiä. Jonkinlainen pakokauhu iskee ja jokin päässäni käskee paeta henkeni edestä. Eli lauhkea kuin lammas, mutta suututettuna ihan oikeasti suutun. Sitten vain äksyilen muille ja hakeudun pois muiden seurasta. Olen suomalainen lihanystävä <3 Kesällä grillikausi on juhlaa kun voi mussuttaa kaikenlaista lihanpalaa. Lempivuodenaikani on talvi. Suden kannalta se on erinomaista metsästys aikaa. Kinoksissa susi on vahvoilla, sillä peura on kovin pieni eikä se pääse kovaa lumihangessa. Laumana peuran kaataminen on helppo juttu, yksinäiseltä sudelta sekin onnistuu muttei se niin helppoa ole. Lisäksi vihaan kuumia paikkoja, viileässä on hyvä elää. Usein en huoli mukaani kylälle koulun jälkeen ketään, pidän yksinäni matkailusta. Jos joku pahanilmanlintu hyppii silmille niin tilaisuuden tullen lyön takaisin.. ja kovaa.

Voisin olla myös toisaalta kettu. Kartan muita ihmisiä ja mielelläni hiivin vähin äänin paikalta jos katson sen tarpeelliseksi. Olen aika hoikka, ja liikun paljon. Mielelläni lymyän piilossa ja joskus jopa muut ihmiset pelottavat. Ihmisten ilkeät ja tuomitsevat katseet, niitä haluaisin paeta. Kettu olisi aika passeli sillä liikun mielelläni kun alkaa hämärtää. Päivisin pelkään että naapurit stalkkaavat tai jtn. Jopa trampoliinilla hyppiminen on vaikeaa päivisin. Olen outo :'D En ole kylläkään mitenkään arka (riippuu toki tilanteesta) mutta vaaran uhatessa agressiivinen.

Minussa on myös joitakin ilveksen piirteitä (terävät kynnet ja valpas mieli) mutta tahtoisin eniten olla susi. Kaunein olento mitä olen ikinä nähnyt Siksi olen niin mieltynyt ihmissusiin, kauniita puolilajisia.

~Ihmissusi~

Olisin luultavasti susi (myös). Olen itsenäinen, mutta porukassa viihdyn vaiheittain etenkin jos kaikki siitä hyötyvät. Lisäksi sudet, upeat eläimet, kuten Ihmissusi äskeisessä viestissä totesi, ovat aina kiehtoneet minua. Olen yleensä tasapainoinen, mutta edellistä mukaillen, suorastaan vaarallinen ärsytettynä, ja kartan myös suuria ihmisvilinöitä, joka johtunee ahtaanpaikankammosta, ja siksi saatan stressata pahastikin ihmisten keskellä. Mieluiten väistyn takavasemmalle, ja toimin mahdollisimman itsenäisesti.

Toisaalta saattaisin olla myös koira, luultavasti working kelpie tai -bordercollie. Älykkäitä ja itsenäisiä, mutta yhteistyökykyisiä eläimiä, jotka selvittävät esimerkillisesti vaikeatkin tehtävät, ja jaksavat työskennellä vuorokauden ympäri ja enemmänkin, ja kuten yleensä minä teen, etenkin bc:t saattavat monesti vaikkapa juosta itsensä läkähdyksiin.
Turkki on tiheä, ei liian pitkä, mikä häiritsisi liikkumista, mutta kuitenkin riittävän lämmin ja vettä ja likaa hyvin hylkivä, säänkestävä, joka sietää vaikeatkin olosuhteet.
Minussa on paljon noiden rotujen piirteitä, viihdyn välillä porukoissa, mutta mieluiten työskentelen ja toimin itsenäisesti, enkä huoli apua vaikka se olisi tarpeen. Olen aika hoikka, ja tykkään liikkua paljon, ja pidän erityisesti aivoja työstävistä tehtävistä.

Varmaankin karhukainen, tykkään kylmästä säästä ja avaruusmatkoista.
Edelliseen elämään en usko, paitsi Isilin tavoin mahdollisena mahdollisuutena. Jos nyt kuitenkin hakemalla haetaan niin mieleen tulee lähinnä haltia, mutta tämä toisaalta ei ole edes haetun kategorian sisällä, saatika muutenkaan mahdollinen.

Nämä kysymykset ovat aina minulle hankalia. Alan pohtia että halutaanko minun sanovan lempieläimeni tai sen eläimen mikä tahtoisin olla vai joku eläin jonka kaltainen olen jollakin tapaa. Toteemieläimeni on hirvi mutta en minä tunne itseäni hirveksi.
Tällä hetkellä ensimmäinen eläin jota muistutan ja joka tuli mieleen voisi olla rotta. Näppärä ja kekseliäs otus josta osa ihmisistä pitää ja osa taas inhoaa.
Jos haetaan eläintä josta pidän niin menisi ahman tai mäyrän puoleen ja jos itse saisin vapaasti valita niin voisin olla joku pieni joka osaa lentää. Vaikka urpiainen.