Mikä hahmo kuvaa sinua parhaiten? (perustelut mukaan!)

Hmm..vaikea kysynmys (niitä on liian paljon).

Ehkä muitutan eniten Legolasta, sellaisena kuin kirjassa. Elokuvien Legolas oli minusta hivenen omituinen.

Olen samaistunut myös jonkin verran Frodoon. En pidä itseäni mitenkään erityisenä mutta teen tarpeen vaatiessa sen mikä täytyy. Myös siinä muistutan Frodoa, että haluan nähdä maailmaa - mutta koti on lopulta se paras paikka.

Minusta tuntuu että olen vähän Eowynin ja Pippinin kaltainen.
Avaan suuni väärässä paikassa ja olen utelias (Pippiniä) ja Eowynin piirteiden mukaan en halua olla kotona ja neuloa villasukkia tai kokata miehelleni
vaan haluan olla vapaa tekemään mitä huvittaa.
Ja olen kyllä vähän miesmäinen, siis kun en esim. kotsan tunneilla rupea valittamaan muiden tyttöjen lailla lihan suikaloimisesta (ei siinä mitään etovaa ole) tai mä myös pidän toiminta elokuvista, kun jotkut taas kammoksuvat niitä (useimmat tytöt jotka tunnen). Eikös Eowyn vähän tälläinen ollut vaikka se lopulta parantajaksi rupesikin

Hobittia muistutan melkoisesti. Tykkään ottaa rennosti ja tottakai rakastan syömistä. Kukapa ei rakastaisi. Puuhailu kasvien parissa ja muutenkin palloilu luonnossa on ihanaa. Minulla on oma kasvimaakin, jonka sato ei kylläkään ole mainitsemisen arvoinen. ops: Olen myös hiukan koheltaja ja joudun puheiltani yleensä pulaan. Jokin Samin ja Pippinin risteytys olisi vramaan omiaan minulle.

Ja mitä ulkonäköön tulee, omaan lyhyet ruskeat käkkärät hiukset eikä pituuttakaan ole elämän myötä kertynyt tarpeeksi muistuttamaan muuta Keski-Maan olentoa..

Ai niin ja ulkonäöstä vielä.
En ole kovin kaunis (siis haltiamaisesti) vaan olen kaunis kuten Eowyn. Minulla on samanlaiset pitkät hiukset tosin omani ovat ruskeat eivätkä ne aaltoile.
Pituudessa kyllä olisi toivomisen varaa...

Tähän ei voi esittää vain yhtä vaihtoehtoa, Tolkienin luomat hahmot ovat hahmoja itsessään, yksikään heistä en voi minä olla puhtaasti.

Ensiksi.

Samvais Gamgi

Olen pitkään seissyt rakkaan ystäväni rinnalla, kulkenut pitkän matkan Tuomiovuorelle ja palannut ehjänä takaisin. Olen samalla lailla päättäväinen, tilanteen vaatiessa rohkea ja oikeudentajuinen kuten Samkin on.

Peregrin Tuk

Yltyy sillon tällöin möhlimään pahastikin, ei aina ajattele tekemisiään loppuun saakka ja katuu vasta jälkikäteen.

Éowyn

Olen äärettömän ylpeä yhtäläisyyksistäni tähän naishahmoon. Olisin valmis uhraamaan kaikkeni saadakseni elää elämäni kunnialla ja kuluttaa sen johonkin merkitykselliseen. Ajatuksenkulkuni ja eettiset käsitteeni ovat suhteellisen samoja kuin Éowynilla. En pelkää kipua, en kuolemaa.

Kävin itse kerran jossain Tolkien-hahmo -testissä ja siellä itseäni kuvasi parhaiten Merri! Itse kuitenkin omasta mielestäni samaistun pikemminkin Bilbo Reppuliin...joskus olen kuin ilmetty Bilbo: Pidän hyvästä ruuasta, enkä halua oikein "seikkailuja", vietän rauhallista elämää ja luen kirjoja. 8)

Pippin taidan olla.. Teen aina kaikkea tyhmää ja (kosken) kaikkea mitä ei saisi tehdä.

Jooh, tää on helppo. Mää oon ehottomasti niinku Pippin. Huoleton, hölmö, kakara
Ja josain määrin myös Frodoon samastun. Oon ymmärtäväinen ja kiltti, niinku se

Moneen otteeseen Jalokuusi on jo kovaan inttänyt että olen haltia. Naw.

Mutta nyt sitten tuossa molemmat yhteen ääneen todettiin, että eniten muistutan varmaan Samin poni-kultaa..^^

Iihahaa. :roll:

-Bill the Pony

Mä en tiedä...

Jotenki Nienor tuntuu jotenki vähän samanlaiselta... Se oli eksyksissä ja sillee... Mä oon aina jotenki samaistunu siihen...

Mut sit taas Éowyn on kans sillee jotenki... Musta tuntuu että mun täytyy tehä jotain täällä ennen ku mä kuolen ja mitä sitte sen jälkeen tapahtuukaan... Toi Éowynin ns. "häkkipelko" ilmenee mussa just sillee, et mä en haluu kattoo ku elämä lipuu ohitte...

Niinku sanoin jo alussa: emmä tiiä...

Kauan olen tänne jotain meinannut keksiä, mutta koskaan se ei ole päässyt julkaisu tilanteeseen asti. Katsotaan josko tällä kertaa onnistuisi.
En oikein tiedä mikä hahmoista minua kuvaisi. Olen aika ailehteleva ihminen. Välillä haluan olla kaiken keskipisteenä ja olen hauska ja seikkailun haluinen, mutta välillä (tätä tosin harvemmin tapahtuu) vetäydyn kuoreeni ja haluan pysytellä sivussa. Mutta yleisesti olen elämän iloinen joka kyllä joka tempaukseen voi lähteä mukaan. Eli varmaan joku hobitti jolle on vahingossa annettu yli annostus seikkailu mieltä.
Eli an taaskaan päässyt lopulliseen vastaukseen. Ehkä joku päivä sitten :roll:

Minä olisin melko varmasti Sam. Minulla on yksi niin erittäin hyvä ystävä, että jos hän hyppäisi kaivoon, niin minä hyppäisin perässä (tiiän sen kun oon hypännyt sen perään jäiseen lampeen lokakuussa, kun se ei osaa oikein uida ja tehnyt kaikkea muutakin järkevää tai vähemmän järkevää ystäväni oikuista) Tosin, osaan minäkin pitää sillain puoleni, että jos ystäväni välttämättä haluaisi nyt hypätä sinne kaivoon, en kyllä antaisi hänen tehdä niin, mutta jos hän hyppäisi, hän voisi rauhassa luottaa minun tulevan perässä. Tekisin oikeasti melkein mitä vain hänen puolestaan.... Ja muutenkin olen vähän "vähä-älyinen" kuten Samkin on, sellainen yksinkertainen, itseään vähättelevä ja rauhallinen höppänä.

hobitti...

Olisin ehdottomasti hobitti! kaikkien (varmasti niin todenmukaisten)testien mukaan olen pippin..samoin ystävieni mielestä.Sellainen utelias koheltaja..
toisaalta ehkä jossain määrin klonkku, minussakin on 2 puolta :wink:

Mä oon pitkään miettiny ketä muistutan ja tullu siihen tulokseen,että muistutan pikkasen melkein kaikkia.
Olen vähän niinkuin Sam (sama juttu kuin enyaliellä),
pikkasen Pippinia (niin utelias ja tyhmä kuin olen :roll: ),Eowyn'iäkin hiukan (olemme melkein samanlaisia) ja Aragornia sen verran että olemme molemmat tuollaisia johtajahahmoja.
Aragorn vaan ei taida olla leijona...

Hm,, mikäkö olisin...? No ehkä Nazgûlit ovat lähimpänä minua...Pukeudun itsekkin mustiin, rakastan olla yksin ja minulla on jotain hemmetin kurkkuvikaa, että ääni on ihan maassa. Olen aina tuntenut jotain vetoa Nazgûleihin ja tunnen itselleni ne erittäin tutuiksi.

Pahimmillani minä olisin varmaankin Denethor, kuninkaallinen ja voimakastahtoinen, ja silti sortuisin toivottomuuteen, ja minulla napsahtaisi, ja minusta tulisi traaginen Shakespearen kuningas Lear, mutta toivotaan ettei minusta koskaan tule oman elämäni Denethoria (paitsi ehkä ruhtinaallisuudessa.) ja toivotaan että en tule ikinä mässäilemään samalla tapaa kuin John Noble. *mums, kirskikkatomaatteja. ^o^ *

Toisaalta Klonkkukin voisi tulla mieleen, pahassa tapauksessa siis. Tosin meistä jokaisesta voi tulla oikeissa olosuhteissa Klonkku. Saruman saattaa tulla joskus mieleen, sillä en kiistä ettenkö olisi joskus ylpeä, olkoon kyseessä tietämys tai jokin muu. Mutta pitää muistaa että ylpeys joka ei lankea, on hyve ja seppele ihmisen sielulle, mutta ylpeys johon lankeaa, ylimielisyys ja ylenkatse, on mielestäni eräs hirvittävimpiä asioita maailmassa. Itse ehkä samaistun, niin pöljältä kuin se kuulostaakin, Frodoon ja Aragorniin "matkan" kokijoina. Kumpikin kulkee omakohtaisen matkan, ja kasvaa sen varrella. Uskon kyllä, että moni muukin samaistuu tähän, mutta se ei ole mitenkään yllättävää. Sillä elämä on lahja ja matka, vaikka välillä se olisikin enemmän kirouksenkaltainen.

Turin Turambar tulee joskus kun oikein huonosti menee mieleeni. Sillä voiko huonommin asiat mennä kuin Hurinin lasten tarinassa? Minulla on monta samaistumiskohdetta Tolkienista, ja ne muuttuvat niinkuin muuttuu ihmisluontokin. Aikanaan koin suurta, hyvin suurta samaistumista Faramiriin, ja hänen asemaansa isänsä silmissä. Koin voimakasta samaistumista Faramirin lempeyteen, ja erilaiseen mieskuvaan, myötätuntoon ja herkkyyteen joka on mielestäni tosiasiassa vahvuutta. Niin hyvään sydämeen, että sen myötätunnon tuntemisesta suli myös Eowynin sydän. Nyt on sinänsä hassua, että pikkuveljeni on samaistunut samallalailla Faramiriin kuin minä aikanani. Voidaan siis sanoa, että ympyrä on sulkeutunut. *hymy.*

Ihmiset sanovat minussa olevan jotakin Theodenmaista, ja ripaus Gandalfia. En tosin tiedä mitä piirteitä tällä tarkoitetaan, ja olen kieltämättä imarrelltu kunnianosoituksista, jotka minut moninverroin ylittävät. Gandalfiin tietenkin kokee ja haluaa kokea samaistumista, siihen viisauteen ja lempeyteen, Gandalf on kuin sauva johon nojata.

Joskus on hyvä kun eteen asettuu moraalisesti tai eettisesti arvelluttava tilanne, mitä "sankarini" tekisi tässä tilanteessa? Mitä Gandalf tekisi, sanoisi? Miten Aragorn nyt toimisi? Entä Frodo? Kuulostaahan ehkä "What would Jesus do"-logiikka jostakusta käytetyltä, mutta uskomatonta kyllä se toimii.

Testien mukaan olen haltia, mutta itse tunnen itseni hobitiksi. Merri voisi olla minua lähimpänä. Iloinen, päättäväinen ja tiukan paikan tullen hyvinkin rohkea. Hobitit ovat rauhaa rakastavia ja heillä on positiivien asenne elämään, niinkuin minä.

Hmm. Tämä oli aluksi melko vaikea kysymys, mutta hetken pohdittuani ymmärsin, keneen minä olen melko paljon samaistunut.

Minä tunnen itseni hobitiksi, ja olen eniten samaistunut varmasti Frodoon.

Olen ymmärtäväinen kuten Frodo, ja usein vähän liiankin kiltti joitakin kohtaan. Samoin sisukas, mutta toisaalta myös rakastan silloin tällöin rentoutumista ja leppoisaa elämää. Myöskin kaikenlaiset seikkailut vetävät minua puoleensa aina joskus ja ulkomaailma kiinnostaa melko paljon.

Muista LotRin hahmoista muistutan ehkä hieman Eowynia, Pippiniä ja Samia, vähän jokaista.

Vohobitti – nimestään huolimatta – samaistui aikoinaan eniten Gandalfiin. Onkin mielenkiintoista pohtia kuinka paljon sellaiset asiat, kuin että lukenut liian nuorena ja liian monta kertaa TSH:n, vaikuttaa myöhäisempään elämään ja valintoihin (tästä voisi joku aloittaa oman topicinsa). Vaikka pitkänmatkan loihdintaa en edelleenkään osaa, samaistuminen Gandalfiin on ehkä ollut yhtenä syynä miksi olen kiinnostunut historiasta, sosiologiasta ja valtio-opista. Siis haluan ymmärtää maailman ihmisiä ja kansoja ja niiden suhteita. Vohobitilla on myös paha tapa tunkea nenänsä toisten asioihin ja osoittaa erinomaisuuttaan kuin Gandalfilla, olisi siihen aihetta tai ei.

Vohobitissa on myös jotain klonkkumaista. Tästä käynee esimerkkinä Vohobitin tapa puhutella itseään kolmantena persoonana.

Löysin itsestäni kolme Tolkienin hahmoa. Olen paljolti hyvin samankaltainen kuin Túrin Turambar, vaikka en yhtä ylpeä. Sitä on vaikea selittää, mutta kun luen Húrinin lasten tarinaa tunnen Túrinin jotenkin paremmin kuin muut hahmot.

Löysin itsestäni myös Gandalfin. Olen hyvin kärsivällinen ja osaan neuvoa muita viisaasti (ainakin muiden mielestä). Ja usein on myös niin, että jos jonkin aloitan sen vien myös loppuun.

Ja kolmas on... kukas muukaan kuin Aragorn. Olen henkisesti varsin vahvaa laatua ja rakastan kävellä pitkiä matkoja kesäyön hämärässä. Se on ehkä pikemminkin haltiamaista, mutta vietän usein kaikki vapaa aikani vaelluksilla Lapissa.