Mikä hahmo kuvaa sinua parhaiten? (perustelut mukaan!)

Merriin olen aina samaistunut. Huoleton, muttei ehkä ihan niin onneton sähläri kuin Pippin, vaan hiukan tasaisempi ja kuitenkin hobittimittapuulla harkitsevaisempi. Ja minua on sitä paitsi aina koskettanut Merrin suhde Theodeniin. Voisin kuvitella tietäväni sen tunteen.

no minä varmaan samaistun juuri tuohon Pippiniin, koska hän on juuri saman kaltainen sähläri niinkui minä.. ulkonäöstä en olisi varma... paitsi että olen aika lyhyt

Minä olisin varmaan Bilbo. En oikein osaa tehdä mitään "epätavallista", ennen kuin kaverit minut siihen "tönäisevät" . Lisäksi pidän kirjoittamisesta (mikä ei siis tarkoita sitä, että olisin hyvä siinä).

Kolmen testin perusteella olen Gandalf - Mithrandir - Kuolemattomien Maiden Maia-henki Olórin - Randir Vithren - Tharkûn, nimiä riittää vanhalla maailman parantajalla..

Yhteisiä piirteinä löytyy ainankin sama kuin Vohobittilla halu tunkea nokkansa muitten asioihin ja osoittaa erinomaisuutensa, vaikkei siitä aina pidettäisikään. Ja yksi testi vielä kehui yleistiedon määräänkin suureksi omassa ikä luokassaan eikä tainut *köh* pahasti erehtyä..

Hmm...Ketäköhän muistutan...Olen jotenkin samaistunut Pippiniin. Olen vähän liian utelian.... :roll: vähän...Ja sen takia olen joutunut monta monta kertaa pulaan. Ja muistutan myös vähän Samia. En ikinä jätä ystäviäni pulaan tai yksin.

Minulla tulisi itsestäni mieleen Fëanor: Herkkä ja rakastaa käsiensä töitä. Mutta siinä olen varma, että jos joku varastaisi vaikka upean piirustuksen, en häntä lähtisi ajamaan takaa

Toisaalta taas Pippin: Huoleton. Pippinhän oli tuosta kuuluisasta Hobittinelikosta nuorin ja ehkä vähän tyhmäkin. Ja jos on tyhmä, niin nauttii elämästä enemmän, eikö niin.

Ja eikös meistä kaikista löydy pieni Samvais Gamgi? Hän ei jätä ystäviään pulaan hädän hetkellä. Hän pitää ystäviään etusijalla, ja auttaa heitä etenemään parhaansa mukaan.

Mit???? Kuinka niin meistä kaikista löytyy pieni Samvais Gamgi? No ehkä sitten jossain mielessä? Itse kyllä aattelen ennemminkin että "kunpa löytyiskin, niin olis tää maailma paljon parempi paikka elää"... olen vain salaisesti aina toivonut olevani Samin kaltainen, mutten usko sen olevan koskaan mahdollista. Sellaista aitoutta ei nimittäin nykyihmisistä oikeastaan enää löydy.

Mutta eihän mun tohon pitäny takertua.
Itse muistutan pitkän pohdinnan jälkeen eniten Frodoa. Mietin myös Legolasia, mutta Frodo on lähempänä. Olen samalla tavalla päälle päin hilpeä ja iloinen, mutta pinnan alla aina jollain tapaa hieman mietteliäs ja ehkä surumielinenkin. En puhu syvimmistä tunteistani, enkä halua huolestuttaa toisia omilla asioillani. Olen kovin velvollisuudentuntoinen ja ystävät ja juureni (=kotini,kotiseutuni, perheeni) merkitsevät minulle todella paljon. Voisin uhrata paljon niiden takia. Pelkään usein ja valitsen mieluummin pakenemisen kuin hyökkäämisen, olen varovainen ihmisten ja tilanteiden suhteen.. ja olen jollain frodomaisella tavalla pessimistinen. Rakastan hyvää ruokaa, tarinoita, ystäviä, laulua ja laiskottelua. Pystyn halutessani tekemään kaikenlaista, mutten välitä huomionsaamisesta enkä kaipaa sääliä sen enempää...

(vielä kun saisin jostain Samin kaltaisen ystävän joka olisi valmis uhraamaan henkensä auttaakseen minua, ja jos vielä löytyisi vastaavaa urheutta ja kestävyyttä ja...ja.... :wink: )

Ensimmäistä kertaa Taru Sormusten Herraa lukiessani miellyin heti Éowyniin ja koin samaistuvani häneen kaikkein eniten. Ymmärsin hänen tuskansa ja tunteensa, sillä itsekin välillä koen olevani eräänlainen ympäristöni vanki, vailla todellista vapautta olla se kuka haluaisin olla. Pelkään yhtälailla häkkiä, joka minulle olisi hautautuminen pieneen taloon tai asuntoon jonnekin kaupungin reunamalle tai lähiöön, kahden lapsen, henkilöfarmarin ja automarkettikauppareissujen kanssa. Yhtä lailla ihannoin mennyttä, kaivaten urotekojen aikaa, haluten itsekin olla soturi jossain muodossa. Kuolemaa en enää juurikaan osaa pelätä, vaan välillä jo melkein tunnun sitä etsivän ja kaipaavan. Välillä tunnen yhtälailla olevani jäänne jostain vanhasta elämäntavasta vailla tulevaisuutta, jonka muuttuva maailma on minulta riistänyt. En pidä siitä jos minua vähätellään ikäni tai sukupuoleni tähden, vaan tahdon pärjätä yhtälailla työssäni kuten miehetkin, vaikka välillä joudunkin tunnustamaan fyysisten voimieni rajoittuvuuden. Ymmärrän myös miksi Éowyn rakastui Aragorniin omalla tavallaan. Itsekin voin helposti ihastua ihmisiin, joiden kautta luulen saavuttavani sellaisen elämän kuin mistä haaveilen. Mutta ero minun ja Éowynin välillä on se, että itse pidän itseäni melko säälittävänä joidenkin haaveitteni suhteen. En ole loppujen lopuksi lainkaan traaginen, päin vastoin.

Tämä olikin paha. Ja hyvä <: [no ota siitä selvää]

Minä kyllä tiedän, että varmasti olen hobitti. Ihan yhtä kömpelö ja juhlimishaluinen, sekä rakastan ruokaa ja lepoa. Ei mitään raskaita töitä, kiitos.

Mutta eniten ehkä Samia ja Pippiniä, sekoituksena.
Sellainen vähän turhankiltti töppönen [!!] kuten Samkin. Ja olen kuitenkin aina valmiina auttamaan rakkaimpiani, kun he apua tarvitsevat [ja veikkeivat aina tarvitsisikaan..]. Osaan kyllä valita sanani yhtä hyvin kuin hän, jos tarve vaatii, mutta yhtä usein myös möläytän mitä vain, kuten ystävämme Peregrin.

Mähellän yhtä taitavasti, kuin Pippinkin. Sanon tai teen jotain, usein se on väärässä paikassa. Ja minulla on taipumuksia tajuta asiat liian myöhään. Satun vaikkapa sanomaan jotain, jota ei nimenomaan saa sanoa. Sitten kaksi sekuntia sen jälkeen mietin, miksi kummassa sanoin niin.
Nih.

Eowyn.
Pelkään häkkiä, sitä että olen aina ympäristön vanki. Minäkin kaipaan vapaita laitumia ja tahtoisin tehdä sankaritekoja.
Minäkin olen kuin menneen ajan muisto, sankariajan ja urotekojen.
Eowyniin samaistun kaikkein vahvimmin.

Toinen on sitten samoojat.
Rakastan luontoa ja antaisin mitä vain jos voisin vain lähteä vaeltamaan Keskimaahan etsimään seikkailuja. Samoojat ovat salaperäistä joukkoa.

Aredhel.

Utelias, omapäinen, harkitsematon, huono-onninen.

Re: Kuka hahmo kuvaa sinua parhaiten? (perustelut mukaan!)

Minua kuvaa eniten Pippin! Hän niin vilkas ja joskus vähän kömpölö No niin se taitaa olla.... Olen itse tosi vilkas ja vähän kömpölö ops:

Kuka hahmo kuvaa sinua parhaiten?

Angmarin Noitakuningas...No perusteluja..Molemmat ovat synkkiä olentoja [color=red:cf206935a3][/color]

Mitäköhän tähän nyt sanoisi. Nickin perusteella tietysti voi sanoa jo aika paljon. Samaistun kyllä jossain määrin samoojiin, pidän luonnossa liikkumisesta, eläimistä ja viihdyn mainiosti myös omissa oloissani ts. en vältämättä tarvitse majatalollista hobitteja ja kaikkia elämän mukavuuksia ympärilleni. :wink: Toisaalta taas samaistun vahvasti Eowyniin. Kaikki se puhe häkin pelosta ja vapauden arvostamisesta sopii minulle kuin nenä päähän. Ohessa oleva lainaus on kuin suoraan itsestäni kirjoitettu;

Ymmärsin hänen tuskansa ja tunteensa, sillä itsekin välillä koen olevani eräänlainen ympäristöni vanki, vailla todellista vapautta olla se kuka haluaisin olla. Pelkään yhtälailla häkkiä, joka minulle olisi hautautuminen pieneen taloon tai asuntoon jonnekin kaupungin reunamalle tai lähiöön, kahden lapsen, henkilöfarmarin ja automarkettikauppareissujen kanssa. Yhtä lailla ihannoin mennyttä, kaivaten urotekojen aikaa, haluten itsekin olla soturi jossain muodossa. Kuolemaa en enää juurikaan osaa pelätä, vaan välillä jo melkein tunnun sitä etsivän ja kaipaavan. Välillä tunnen yhtälailla olevani jäänne jostain vanhasta elämäntavasta vailla tulevaisuutta, jonka muuttuva maailma on minulta riistänyt.

Click to expand...

SamvaisUrhea sanoi:

... olen vain salaisesti aina toivonut olevani Samin kaltainen, mutten usko sen olevan koskaan mahdollista. Sellaista aitoutta ei nimittäin nykyihmisistä oikeastaan enää löydy.

Itse muistutan pitkän pohdinnan jälkeen eniten Frodoa. Olen samalla tavalla päälle päin hilpeä ja iloinen, mutta pinnan alla aina jollain tapaa hieman mietteliäs ja ehkä surumielinenkin... ja olen jollain frodomaisella tavalla pessimistinen. Rakastan hyvää ruokaa, tarinoita, ystäviä, laulua ja laiskottelua. Pystyn halutessani tekemään kaikenlaista, mutten välitä huomionsaamisesta enkä kaipaa sääliä sen enempää...

(vielä kun saisin jostain Samin kaltaisen ystävän joka olisi valmis uhraamaan henkensä auttaakseen minua, ja jos vielä löytyisi vastaavaa urheutta ja kestävyyttä ja...ja.... :wink: )

Click to expand...

Oikein kauniisti sanottu ja pohdittu. Voisin allekirjoittaa tuon tekstin myös omalle kohdalleni.

Olisin toki kovin mielelläni joku leiskuvasilmäinen haltia, mutta ei tällä luonteenlaadulla oikein sovi. Merriin samastun ehkä eniten. Sormuksen sodan aikana hän oli vähän heittopussi, vaikka toki Pippiniä viisaampi ja harkitsevampi. Hänet jätettiin rannalle Gondorin tapahtumista, kunnes hän kuin vahingossa tuli äkkiä nouseeksi puolustamaan Eowynin kauneutta ja rohkeutta kuolemaa vastaan. Kasvi- ja perinnetiedon harrastus muistuttavat omia arvostuksiani, samoin mukava ja rauhallinen hobittielämä Konnussa. Kuitenkin Merrillä oli näkökulmaa laajempiinkin asioihin, ja hän oli nähnyt ja kokenut surullisia asioita, mikä teki hänestä kenties viisaamman ja avarakatseisemman kuin muista Konnun hobiteista. Frodon ja Bilbon jälkeen hän oli Konnun väestä varmaankin haltiamielisin. Miellän itseni samalla lailla vähän sivustakatsojaksi, mutta osaani melko tyytyväiseksi. Frodon traagisuutta minussa ei ole, ja hyvä niin. En kestäisi jättää kotiani ja perhettäni menneiden kauhujen takia.

No tuossa toisten viestejä lukiessani mieleeni tuli mieleeni viisi hahmoa, en tosin osaa sanoa että mihin niistä eniten samaistuisin.
Ensimmäiseksi tuli mieleen Turin niinkuin tuolla ja aikaisemmin mainittiin. Hän teki suuria tekoja mutta kohtalo aijoi häntä eteempäin ja useimmiten ei kovinkaan hyviin paikkoihin.

Toiseksi Beleg vahvajousi, taitava erämaan käviä, soturi ja ylimys ja vahva ystävä. Ja valitettavasti kuoli pelastaessaan parasta ystäväänsä .

Kolmanneksi mieleeni tuli Theoden, poikansa kuoltua hän tavallaan vajosi epätoivoon, eikä uskonut voittoon Sauronia vastaan, mutta silti yritti (näin minä tämän näin). Ja jotenkin hänen viimeinen puheensa armeealleen tuntui niin hienolta:
"Te ratsaille nouskaa, Théodenin miehet! Nyt hirmutyöt heräävät: tuli ja surma! käy tanaan peitsi ja pirstoutuu kilpi, miekan punainen päivä on kajossa aamun! Nyt ratsaille! Gondoriin ratsastakaa!" Sitten hän otti suuren torven Guthláfilta, lipunkantajaltaan, ja hän puhalsi siitä semmoisen toitotuksen että se särkyi.
Myöhemmin samalla sivulla lukee:
Äkkiä kuningas huudahti Lumiharjalle, ja hevonen karauti laukkaan. Hänen lippunsa kiisi ilmassa hänen jälkeessään, mutta hän oli nopeampi. Hänen perässään jylisivät hänen väkensä ritarit mutta yhä hän oli kaikkien edellä. Siellä ratsasti Éomer, kypärän valkea hevosenhäntä ilmassa hulmuten, ja ensimmäinen éoredin kärki vyöryi kuin taittuva aalto rantaan, mutta Théodenia ei kukaan saanut kiinni. Kuolemaa enteili hänen ratsastuksensa, tai kukaties hänen isiensä taisteluvimma poltti hänen suonissaan uutena tulena; ja Lumiharja kantoi häntä kuin entisaikojen jumalaa, kuin Oromë Suurta valarin taistelussa kun maailma oli nuori.

Neljäntejä tulee Ulmo.
Ulmo on vesien valtias. Hän on yksin. Hän ei viivy missään pitkään, vaan liikkuu koska tahtoo kaikissa syvissä vesissä maan päällä ja alla. Ja kun Erun lapset näkevät hänet, joutuvat he suuren pelon valtaan; sillä Meren Kuninkaan ilmestys oli kauhea näky, hän oli kuin maalle hyökyvä maininki, tumma vaahtotöyhtöinen kypärä päässään ja hopeaa hehkuva vihreävarjoinen aaltohaarniska yllään. Manwën vasket soivat lujaa, mutta Ulmon ääni on syvä kuin valtameri jonka syvyydet yksin hän on nähnyt.

Ja viidenneksi Tulkas. Voimiltaan suuri ja miehuudessa voittamaton on Tulkas. Hänen ilonsa on painissa ja voiman mittelössä; eikä hänellä ole ratsua koskaan sillä hän juokseen nopeammin kuin mikään mikä jaloilla liikkuu, ja hän on väsymätön.Hän ei paljon piittaa menneestä eikä tulevasta, eikä hänestä ole neuvonantajaksi, mutta hän on luja ystävä.

Ehkä en nyt aivan ole kaikke mitä nuo ovat mutta ainakin haluaisin olla :wink: . Yhtäläisyyksissä tunnen olevani luja ystävä mutta melko usein epäonninen ja yritän silti vaikka en usko onnistuvani.

En tiedä kuvaavatko nämä hahmot minua, mutta koen että heidän tekonsa/arvonsa ovat lähellä omiani.

Ensinnäkin minua on aina kummaksuttanut Círdan Laivanrakentaja. Yksi vanhimmista ellei vanhin Keski-Maassa asustava haltia, joka aina on ollut avulias mutta silti ollut se suuri yksinäinen. Myös rakkaus mereen (kalastus ja veneily) sekä meren kunnioitus osittain selittää mieltymykseni tähän hahmoon.

Myös minuun ovat samoojat tehneet suuren vaikutuksen, etenkin heidän luonnonläheisyys yhdistettynä vaatimattomuuteen ja ylhäisyyteen.

Viimeisenä poimisin myös minä Tulkaksen eli Astaldon. Se että hän sattuu olemaan vala on minulle tavallaan yhdentekevää, sanat "ystävyydessä luja" sen sijaan puhuvat puolestaan. Kukapa ei haluaisi että häntä pidetään kaveripiirissä tosiystävänä?

Ehkäpä Gandalf kuvaa minua parhaiten. Takertuu ankarasti saarnaten yksityiskohtiin, joihin kukaan muu ei ole koskaan keksinyt takertua. Ja on (pääas.) pessimisti.

Jaa-a......

No varmaan nimeni mukaan Klonkku :!: Perustelut Hmm......
Noh... Ei oikeastaan ole mitään perusteluja ops:
Klonkku on vaan niin IHANA!!!!!! Mä en kyl ite oo ihana..... :wink: