Oma kokemukseni poikkeaa yleisestä linjasta, mutta kukin käsittää taidetta tavallaan. Luin kirjan ensimmäisen kerran siinä kriittisessä yläasteiässä kun seksuaalinen suuntautuminen alkaa hahmottua ja aloin ymmärtää että biseksuaalisuus olisi omani. Löysin samaistumiskohteen Samista. Sam on usein nostettu kaikkien ystävien esikuvaksi, pyyteettömäksi ja uhrautuvaksi. Mielestäni Samin ja Frodon suhde on kuitenkin liian epätasapainoinen ollakseen Ystävyyttä. Minun ystävän esikuvani hobittikansasta ovat Merri ja Pippin. Kun Sam epätoivoisena Frodon elottomalta tuntuvan ruumiin vierellä huutaa: "DonŽt leave me here alone! ItŽs your Sam calling. DonŽt go where I canŽt follow! Wake up, Mr. Frodo! O wake up, Frodo, me dear, me dear. Wake up!", myötäelin sen epätoivon, Samin huolen Frodosta. Mutta myös pelon elämästä yksin, ilman tätä mahdotonta rakkautta. Suunnattoman hellyyden. Ah ja voi. Olen romantikko. Sam päätyi toki naimisiin, mutta tuntui jatkuvasti olevan tässä samassa ristiriidassa kuin olen usein itsekin. On mukava noudattaa normeja. Tehdä päätöksiä joita perhe ja ystävät tukevat, mutta yhtä hyvin voisi päätyä toiselle tielle. Sam ei pysty tätä ristiriitaa ratkaisemaan, mutta Frodo tekee sen hänen puolestaan, vapauttaa hänet. Kun Frodon lähdön aika tulee, hän sanoo: "Do not be too sad, Sam. You cannot be always torn in two. You will have to be one and whole, for many years." Ja kuten kohtalotoverini Sam, päädyin itsekin helpommalle tielle. Elämään normin mukaista elämää. Naimisiin hyvän miehen kanssa. Mutta "Frodoni" on silti tuolla jossain. En ole häntä unohtanut. Ja jos rakkaan puolisoni maallinen vaellus päättyy ennen omaani, astun varmasti laivaan ja koitan seurata häntä. Jos vaikka vielä löytäisin.
Ymmärrän myös Éowynin suosion. Tätä tavallista normin mukaista elämää (Éowynin häkkiä) pidetään helposti lohdutuspalkintona, mutta kokemuksesta tiedän että supermarketin kassaltakin voi ajaa farmariautolla seikkailuun. Pidän Éowynin hahmossa hänen toiminnallisuudestaan, sisustaan ja kyvystään perjätä "perusmiehisissä" toimissa. Olen itsekin viettänyt elämäni naisena jolle on tarjottu naisen paikkaa josta olen kieltäytynyt, rikkonut sukupuoliesteen ja tehnyt "miehen teon". Voisin kokea olevani kuin Éowyn, mutta mielestäni kunnia (ja ylpeys) on typerä syy uhrata mitään. Puhumattakaan omaa tai jonkun toisen henkeä! Jos kokee olevansa jotain suurta vain tehdessään maineikkaita tekoja tai jos arkirutiini tylsyttää mieltä, on se mielestäni osoitus mielikuvituksettomuudesta. Siksi valitsen mielummin intohimoisen Samin kuin omasta mielestäni lapsellisen ja epäkypsän Éowynin.
(Omistan tällä hetkellä vain alkuperäiskielisen TSH:n, josta lainaukset ovat peräisin.)
uch: Lisäksi tuo edellämainittu ruoasta pitäminen toimisi Pippinin tunnusmerkkinä. 
ja vaikka saruman joutui sauronin valtaan
