Mikä hahmo kuvaa sinua parhaiten? (perustelut mukaan!)

Hehee... Olen melkein varma että olisin joko Aragorn tai Arwen. Arwen, koska minulla on pitkähköt mustat hiukset (tuo kuvaus kyllä sopisi Aragorniinkin, mutta kun en ole mis..xD) ja olen nainen. Olen myös aika jäärä (joka viittaa myös Arweniin, koska tämä ei suostunut lähtemään meren yli), Lisäksi olen ihastunut pitkään mieheen, jolla on tummat puolipitkät hiukset..^^
Aragorniin ehkä luonteeni takia. Olen rohkea ja valmis "taistelemaan" ystävieni puolesta enkä anna periksi kovin helpolla.

Itse taidan muistuttaa Arwenia, sillä itselläni on tällä hetkellä mustat, melko pitkät hiukset (mutta ulkonäköhän ei ollut pääasia) ja luonteistamme löytyy samankaltaisuuksia. Olemme kummatkin suuri sydämisiä, ja rohkeita. Molempien rakkaus ylittää kaikki esteet. Samoin kuin Arwen, olen avulias ja herkkä. Ja niin kuin Arwen ei halunnut mennä Harmaisiin satamiin, vaan valitsi kuolemattomuuden Aragornin kanssa, niin samoin minäkin valitsisin rakkauden.

Olisin ehdottomasti haltia!
Olisin Legolaksen kaltainen salohaltia,
joka myös hänen vaimonsa sodan loputtua.

Minua ehkä parhaiten kuvaa joko Gimli tai Merri.
En oikein osaa perustella, mutta itsestäni vain tuntuu tältä. Kukaan kamalan suuri sankarikaan en ole, ei löydy kirjasta sopivaa, enkä haltia. Sanoisinpa, että Merri tai Pippin.

Samvais sillä itsekkin olen kirjaa lukiessa samoja piirteitä paitsi että en saanut samaa vaikutelmaa klonkusta ensimmäisellä kerralla

No omasta mielestäni muitutan jotakin Synkmetsän haltiaa, en ehkä kuitenkaan Legolasta. Pidän metsässä oleilusta ja minulle on turha sanoa, että ole hullu kun nyt sanon, joskus jopa nähneeni vilauksen haltiaviitan kulmasta.
Sitten toinen hahmo jota muistutan on Pippin. Ai miksi? No kun olen "ymmärtänyt" tätä nuorta "Tukin tolvanaa" aika hyvin.... :hups: Niin ja minä olen erittäin lahjakas avaamaan suuni juuri väärässä paikassa ja sanomaan juuri ne asiat joita ei saisi lausua... 8)

Vaikka sukupuolesta ei niin välittäisikään, osun oikeaoppisesti lähimmäksi Éowynia. Éowyn on "äijä". (Olen saanut kuulla olevani hyvä "äijä"?!) Hän haluaa taisteluun mukaan ja lähtee vastoin muiden tahtoa. Ottaapi siinä vielä toisen taakse jätetyn matkaansa. Mä voisin rehellisesti sanoen kuvitellä tekeväni samoin. Mä en pidä että mut jätettäis kamppailusta, joka määrittää omaa ja maailman tulevaisuutta pois vain siksi, että olen nainen. Vaikken sotaisa luonne olekaan, niin naisten asepalveluksen olen suorittanut ja rauhanturvaajanakin ollut. Sitä kautta haistellut tuollaista "sodan" maailma. Lähtisin, varmasti! Sinne mua myös ajaisi halu olla sankari, oman hengen uhrauksella voisin saada aikaan muiden pelastumisen. Mahtavan mutta surullisen musiikin soidessa muut kunnioittaisivat edesmenneen Èowynin tekoa... Hmm...

Lisäksi samaistun Éowyniin hänen Aragorn-rakkautensa vuoksi. Valitettavan usein minäkin ihastun vanhempiin, varattuihin, karismaattisiin miehiin. Onneksi Éowyn sai Faramirin, toivottavasti joskus minäkin!

No, itselle tuli ihan ensimmäiseksi mieleen [color=darkblue:9af9c33926]Pippin[/color] ja se kun hän Moriassa tipautti kiven kaivoon. Itsellä on myös sellainen tapa, että kun sanon tai teen jotain ihan pientä ja viatonta niin se paisuukin suuremman luokan riidaksi tai osoittautuu muuten vaan vääräksi juuri siinä paikassa tai hetkessä.

Tosin Tykkään kuljeskellä metsissä ja kävelisin vaikka kuinka pitkälle jos vaan metsää riittäisi. Etenkin syksyllä rakastan kävellä rannalla tai metsissä. Joskus tulee vastustamaton halu lähteä myös jonnekin kauemmas.
Pidän myös tarinoiden ja runojen keksimisestä ja kertomisesta. Harvemmin kuitenkaan saan mitään paperille.
Tämä siis viittaisikin enemmän [color=darkblue:9af9c33926]Bilboon[/color] tai [color=darkblue:9af9c33926]Frodoon[/color].

Joku hobitti kuitenkin, koska viihdyn hyvin pienissä ympyröissä ja kotona. En välttämättä kaipaa hirveästi vaihtelua elämääni. Ja jos jonnekin Keskimaassa haluaisin asettua niin kontuun.
Hobitteihin tunnen myös jonkinlaista yhteyttä koska en ole edes 150 cm pitkä vaikka olen kohta 20v.

Olen ehdottomasti hobitti, rakastan luontoa ja leppoisaa elämää. Seikkailunhalua ja uteliaisuutta löytyy kyllä, mutta useimmiten mukavuudenhalu vie voiton ja jään kotiin. Hobittihahmoista samaistun eniten Frodoon, olen mietteliäs, hieman sisäänpäinkääntynyt ja vähän surumielinen ns. "vanha sielu". Arvostan ystäviäni ja läheisiäni suuresti ja nautin hauskanpidosta hyvässä seurassa, mutta toisinaan (lue: päivittäin) on mukavampi vetäytyä syrjään kaikesta ja hakeutua yksinäisyyteen mietiskelemään. Seuraan maailman tapahtumia usein sivustakatsojan roolista käsin, stoalaisella mielentyyneydellä. Ajatteluni toimii enemmän järjellä kun tunteella, ja tunteitani - vaikka minulla sellaiset onkin - en yleensä osoita tai niistä avoimesti paljon edes puhu. Jos jokin todella painaa mieltäni, kirjoitan mieluummin kirjeen kuin soitan.

Kirjallisista teoksista pidän muutenkin, olen varsinainen lukutoukka ja rakastan yleistiedon kartuttamista oli se sitten historiaa, matematiikkaa, luonnontiedettä tai filosofiaa. Pääni pursuaa turhaa yleissivistystä ja sorrun usein besserwisseröintiin (ns. Gandalf-moodi) vaikka en velhoon roolihahmona yhtään samaistukaan. Mie oon hobitti, jottas tiiätte. Nih. :wink:

Frodon lisäksi tunnistan itsessäni joitain Samille tyypillisiä piirteitä. Vaikka niin stoalaisen järkkymätön olenkin, osaan tarvittaessa myös huolestua ja tärkein - itse asiassa ainoa - todellinen murehtimisenaiheeni on ystävien ja läheisten hyvinvointi. Mikäli tällä saralla jokin mättää, saattaa minussa ilmetä aivan näkyviä ja voimakkaitakin tunteita, huolestumista, välittämistä, kiintymystä. Vahvimmillaan tunteet ovat hyvinkin vapaita ja avoimuudessaan jopa naiiveja, joten tämä puoli minusta on taatusti Samvais. Äkkiseltään voisi luulla, että kahdesta erilaisesta hobitista muodostuisi melkoisen tasapainoinen kokonaisuus mutta näin ei aina käy. Frodo-persoona hallitsee reilun 70 prosentin osuudella ja yksin sooloillessaan järjestää itsensä jatkuvasti vaikeuksiin. Huomaan usein olevani liian itsenäinen, pärjäävä ja omavoimainen "sitkeä sissi" joka tekee omat projektinsa MINÄ ITSE eikä aina edes pyydä apua vaikka sitä kenties tarvitsisi. Monesti olen hätistänyt avuliaat ystävät pois (koska suomalainen sisu ei petä!) ja kaiken kukkuraksi vielä vaientanut omassa mielessäni kuuluvan hiljaisen Samvaisin äänen. Mikähän kumma minut saa aina tekemään niin? Asuuko minussa vielä pieni Klonkkukin, mitä häh, aarre?

No ei sentään Klonkkua, toivottavasti. Pidän kyllä Klonkusta - tai tarkemmin sanottuna Smeagolista, joka oli minun silmissäni vielä aivan kehityskelpoinen yksilö. Lieneekö tämäkin sitten Frodolle tyypillinen piirre että nähdään jotain hyvää myös pahiksessa? Frodosta tunnistan myös varovaisuuden ja taipumuksen vältellä konflikteja, varsinkin jos tilanne uhkaa yltyä käsirysyksi tai alkavat miekan tupet rapista. Myönnän olevani pelkuri ja edelleen vakaasti sitä mieltä että tehokkain itsepuolustuslaji on sadan metrin pikajuoksu. Jos taistella täytyy, olen kyllä valmis tökkimään jotakuta miekalla, mutta vasta aivan viimeisenä keinona jos mikään tai kukaan muu ei auta.

Tein tuossa aikasemmin testin Keski-Maan henkilöistä (muistaakseni Tikin kirjoittama) ja pitkän kysymysrumban jälkeen testi loihe lausumahan että "Olet Frodo Reppuli". Ei siis mitään uutta länsirintamalta tällä kertaa. :wink:

Minä olisin... Sam. Varmasti.

Ulkonäöltäni en varmaankaan pientä hobittia muistuta, mutta luonteesta samanlaisuuksia voin löytää useitakin. Millainen on Sam? Sam on iloinen ja positiivinen ja yrittää pysyä sellaisena, mutta siltikin löytää itsensä huolehtimasta ja ajattelemasta liikaa tulevaa ja mennyttä. Pata, sano päivää kattilalle.

Sam on käytännöllinen ja maanläheinen ja pitää kodistaan. Kukapa ei? *virn*

Sam ja allekirjoittanut ovat molemmat hyvän ruoan ystäviä ja vaikka luonto käykin hermoilleni, mikään ei ole hauskempaa kuin katsoa äitini huhkivan pihatöissä.

Olen siis laiska Sam. Kiitos, nam.

-Pharaoh

Testin mukaan olen entti. Mutta ajatus Puuparran loputtomasta kärsivällisyydestä ja jahkaamisesta tuntuu kuitenkin vieraalta vaikka harkitsevainen olenkin. Ehkä maailman ainoa lähes-hätäinen entti, eli Äkkipää / Bregalad tuntuisi minulta. Hänen laillaan myös minä olen hyvin mieltynyt pihlajiin. Tyttökin sai nimekseen Pihla.

Toinen vaihtoehto voisi olla joku samoojista, ei kuitenkaan Aragorn. Kuten toisaalla olen maininnut, kuvaus Halbaradista "samoojana, jonka käsi ei petä" on yksi hienoimmista wanhan koulukunnan miehuuden määritelmistä. Halbaradista kerrotaan vain kovin vähän TSH:ssa.

Tämän testin mukaan olisin Galadriel:http://www.geocities.com/mydigitalview/lotr_person.html. Sukupuoli väärä, mutta voihan hahmo silti minua kuvata. Laiskana ja väsyneenä kopioin perusteet suoraan tähän: "You are most like Galadriel. There's just something about you that people like. A sort of aura. You're very kind to people, and you like to help others succeed. You're not as candid as most people would like. You don't have to share your deepest darkest secrets, but be more honest about things! You're more mature than most people your age, so don't worry!"

En kyllä ole oikein samaa mieltä. Läheskään kaikki ihmiset eivä tpidä minusta. No, pidän kyllä muiden auttamisesta. Ja minulta ei pahemmin läydy synkkiä ja syviä (vai miten tuo käännettäisiin) salaisuuksia. Ja olen todella nuori. No, kyseessähän on testi, joka kuvaa enemmänkin Galadrielia kuin minua.

Nyt kun mietin, koko viesti on ollut tähän mennessä turha. Ei pitäisi kirjoitella näitä väsyneenä.

Oma mielipiteeni voisi kallistua joko samoojiin tai hobitteihin. Rakastan retkeilyä ja liikuntaa , mutta pidän myös lekottelusta. Mutta tappaa en halua, en yhtikäs mitään. (Paitsi jonkun päällekäyvän ampiaisen :wink Pidän myös hyvästä ruuasta ja minulla on pakottava tarve saada tietää, miten elektroniset laitteet toimivat ja olen kiinnostunut niistä. Jaa-a, johonkin siihen välille kai itseni sijoittaisin

Tulipa taas raapustettua väsyneenä tällainen idioottimainen ja sekava sepustus, koettakaa kestää. Taidan huomenna käydä hieman muokkaamassa tätä, kunhan taas pää toimii.

Ainakin Tikin testin mukaan olen joko Elu Thingol tai Olwë. Samaa tunnen myös itse.
Joskus myös tunnen jotain yhteyttä samoojiin.

Pitäisi varmaankin tutkia enemmän noita kahta henkilöä persoonana hieman tarkemmin, jotta saisi täyden selvyyden. Kirjaa lukiessani tunsin heihin yhteyttä.

Tiedostan lähettäväni törkeän off-viestin, mutta missä on noita "persoonallisuustestejä"?

No tuossa ylempänäkin jo mainitaan ainakin tämä: http://www.geocities.com/mydigitalview/lotr_person.html
ja Tikin testillä tarkoitetaan varmaankin tätä: http://keskustelu.kontu.info/viewtopic.php?t=3781

Täältä lölytyy myös aika sekalaisia ja onnettomia Lotr-testejä: http://www.allthetests.com/quiz22/quizpu.php?testid=1164063013. Ja tietenkin tuo aiemmin mainitsemani http://www.geocities.com/mydigitalview/lotr_person.html, joka on minusta paras näistä nettitesteistä, joita olen löytänyt.
Tämä on myös yksi: http://www.barrowdowns.com/personality.php

Erään testin mukaan olisin Angmarin noitakuningas! Aika heviuskottavaa. :twisted:
Ihan niin perusteellinen pahis en tunne olevani. Samaistun paremminkin Lobelia Säkinheimo-Reppuliin. Olen selvästi olemukseltani ja käytöstavoiltani hobitti, mutta vanha ja häijy akka kuitenkin. :wink:
Huonoina päivinä kutsun itseäni SheLobeliaksi, jotain Lukitarin (Shelob) ja Lobelian väliltä, siis. (No niin. Jos tähän mennessä kaikki, jotka minut tuntevat, eivät ole tunnistaneet, niin nyt paljastuin!)
Tietysti haluaisin olla Eowyn. Olenhan minäkin vaalea, rohkea ja tarvittaessa soturi. Mutta en kyllä mikään ylväs, eteerinen kaunotar tunne olevani

Keh khe! Minulla on tässä montakin hahmoa. Ensinnäkin: Kaverin mielstä ulkonäöltäni minä muistutan samiä ja vähän luonteeltakin. Sauronia minä muistutan silloin, kun olen vihainen. xD Pippiniä taas siinä mielessä, että olen yhtä lapsekas, "hullu" ja iloinen. Sekä työnnän nenäni joka paikkaan vaikka ei saisikaan. Viimeisenä Denethor, kun menetän realisuuteni ja kaikki on suunnilleen näin: "kaikki on pilalla, mitään ei ole tehtävissä." xD

Jep, meikä muistuttaa useampaakin hahmoa.

Jotain örkkimaista minussa on ja tunnen ne melko kotoisiksi samoin Klonkku.

Sitten Frodo, Minussa on se päättäväisyys, että vien minulle annetut tehtävät loppuun vaikka mikä olisi.

Samin tosiystävyys on juuri sellaista jota osoitan yleensä ystävilleni. Kun kaverilla on vaikeaa olen aina tukemassa häntä, jaan ystävieni murheet.

Eräs ystäväni sanoi että minussa on Sauronia, mutta itse en oikein tunne sitä samanlaiseksi, en oikein osaa olla vihainen kenellekkään.

Pieni hippu Pippinin tohelointia ja lapsekkuutta tunne itsessäni.

Ja sitten se jota muistutan eniten: Eowyn, hän on sellanien hahmo jonka luonne kuvaa minua parhaiten, olen melko rohkea sekä "en pelkää kipua, en kuolemaa"

Tikin testin mukaan hobitti. Rankkibukeja. ops: Eih.

Hobittia minusta ei tule tekemälläkään. En ole iloinen, en osaa laulaa, olen surkea kokki, enkä pidä niin hirveästi syömisestäkään. Ilmeisesti olen pehmompi kuin mitä esitän. Hauska tuo silti oli, kiitos Tikille vaivannäöstä!

Rima heti alussa korkealle. Fingolfin on haltia ja kuningas numero yksi. Nostan esikuvani kuitenkin aina jalustalle, ja haluan pitää heihin tiettyä etäisyyttä... joten esikuvana pitäminen ei välttämättä tarkoita täydellistä samaistumista hahmoon. Hänen hienot ominaisuutensa - viileys, tyylikkyys, uljaus, anteeksianto - ovat kuitenkin sellaisia joihin pyrin, syystä että ne minulta lähestulkoon puuttuvat.

Keski-maassa on kovin vähän hameväkeä, tai sellaista ainakaan johon tuntisin voimakkaasti samaistuvani. Eipä sillä että sukupuolella olisi juurikaan merkistystä tässä tapauksessa.
Jostain syystä olen aina ymmärtänyt hyvin Morwenia. En taatusti ole hänen veroisensa kaunotar, mutta pelottavan paljon tuttua hänestä silti löydän. Tavattoman ylpeä, kylmäkin, välittää kiihkeästi lähimmistään muttei koskaan näytä tätä "heikkoutta". Morwen vaikuttaa olevan hyvin ylpeä siitä että hän on nimenomaan ihminen, olen aina ajatellut että Haltialoistoksi nimittäminen saattaa häntä jopa hiukan loukata; "kuin haltia, muttei kuitenkaan ihan..". Minunkin on vaikea ottaa vastaan apua, ja näyttää muille jos en pärjääkään omillani. Nuo piirteet tuntuvat tutulta. Hmm. Kuitenkin Morwenin omanarvontunto menee hiukan liian pitkälle, hän pitää itseään ja omiaan muita selkeästi parempina, ja osoittaa sen kohtelemalla Sadoria tylysti, ja tuo piirre tuntui vastenmieliseltä.

Ja koska vaatimattomuus ei kaunista ketään, tästä päästäänkin suoraan toiseen suureen idoliini Túriniin, esikuvaan johon tunnen myöskin samaistuvani. Túrinissa minuun on aina vedonnut hänen tietynlainen kaksijakoisuutensa ja äärimmäisyys; ylpeys, kylmyys ja suorastaan konemaisuus, toisaalta taas hetkessä nouseva myötätunto. Päästän harvoja ihmisiä lähelleni, ja heitä puolustan joskus vähän liiankin innokkaasti. Myönnän olevani myös pitkävihainen.
Túrin ei ole täydellinen überihminen, kuten vaikkapa Beren minun silmissäni on. Hän on ilman muuta "hyvä" ihminen, jotenkin se vain ei aina näy päällepäin.
Túrin on kuitenkin niin suuri ja mahtava soturi, tuntuu hiukan härskiltä verrata itseään tuollaiseen hahmoon.

Hyvä topicci, tätä joutuu tosissaan jo miettimään.

Kelataanpas vielä. Siis allekirjoittanut on tummatukkainen kalpeanaama joka pitää tähdistä ja pimeydestä, taitava käsityöläinen jota synkkä metsä vetää kummasti puoleensa, ylpeähkö, synkähkö, ei halua olla muiden pompoteltavana, vihaa "parempaa" väkeä... hetkinen! Taisin löytää sielunveljeni! Eöl!