Mikä hahmo kuvaa sinua parhaiten? (perustelut mukaan!)

Culgrodiel

Hobitti
Tämmöistä keskustelua täällä ei ole tainnut vielä ollakkaan.

Eli kuka Tolkienin luoma hahmo kuvaa sinua parhaiten?Ja miksi juuri se? Kerro itsesi ja hahmon yhtäläisyyksistä. Ulkonäöstäkin saa keskustella, mutta luonnetta olisi nyt eniten tarkoitus katsoa.

Itse saattaisin muistuttaa ehkä eniten Pippiniä. Olemme kumpikin sellaisia pikku vintiöitä ja olen ihan yhtä utelias kuin hänkin. Pippin tuntuu aukaisevan suunsa aina väärässä paikassa, kuten myös minäkin. Kyllä minusta sitä samaa lapsenmielisyytäkin löytyy. Osaamme kuitenkin kaikesta huolimatta olla asiallisia, jos tarve vaatii. Mehän olemmekin Pippinin kanssa varsin samanlaisia. :D

Sitten olisi teidän vuoronne.
 
Jaa-a. Vaikea kysymys. Ei mulla taida olla yhtä ainoaa mihin samaistuisin, vaan monia. Legolas on yksi, en kyllä tiedä miksi. Samoja luonteenpiirteitä ei kyllä taida olla. Jotenkin sen hahmo on vaan tuntunu sellaselta...tutulta. Eomer on sitten toinen. Uskollinen ainakin. Ja Faramir myös, tosin elokuvan Faramir ei todellakaan, Faramirhan juuri ymmärsi Frodoa. Ulmo, sehän se on! Viihdyn yksin.. 8)
 
Hmm.. itseasiassa sellaisia hahmoja on lopultakin aika vähänlaisesti, jotka kokisin jotenkin itseni kaltaiseksi. Tolkienin hahmot kun tuppaavat kaikki olemaan niin yleviä ja hienoja ihmisiä(/haltioita/hobitteja/mitälie).
Túriniin tavallaan, tuohon Keski-Maan omaan epäonnen soturiin. Mutta toisaalta, Túrin oli suuri mies ja teki suuria tekoja, siitäkin huolimatta että kohtalo potki päähän joka käänteessä. Ei siis ehkä hän kuitenkaan ole minun Keski-Maa -vastineeni.
Joku minut tunteva varmasti jo arvaakin, keneen tässä päädyn. Aivan oikein, KTK:ssa sivumennen mainittuun Nellas-neitoon tietysti. Sukupuoli nyt menee vähän huti, mutta se ei ole niin tärkeää. Muuten tuo ujo ja maanläheinen, "tavallinen" haltia kaikkien ylimysten keskellä ainakin minuun teki lähtemättömän vaikutuksen. Sitäpaitsi romantikkohaaveilija hän kuten minäkin. :p
"Lord, I was sitting in a tree."
 
no eowin tuntuu jotenkin samanhenkiseltä ja ymmärsin aika hyvin häntä kirjassa.niin moni asia hänessä tuntuu niin tutulta.enempi jää vain arvailuksi?
 
Hmm...mielenkiintoinen. Itse kun mietin niin Saruman tulee ekana mieleen. Sellainen yli-itsevarma ja hyvää tarkoittava joka sortuu pahaan. Oma tarkoitukseni tosin ei olisi sortua pahaan, mutta ei ollut Sarumaninkaan tarkoitus ;). Toisaalta Maedhros ka Maglor olisivat toiset vaihtoehdot. He ovat sellaisia itsevarmoja ja kuitenkin "hyviä" toisin kuin Feanor.

Maedhros ja Maglor olivat haltioita, ylimyshenkisiä ja ylpeitä, aivan kuten minä. Kuitenkaan he eivät olleet "pahoja" kuten isänsä vaan toimivat hyvin joskin joskus heidän käsityksensä "hyvästä" muodostui liian nopeasti...kröhm...vala...khörm ;). Muutenkin haltiaylimys, kuka tahansa sopisi minun rooliini. He ovat liian ylpeitä, mutta filosofisia ja hyvää tarkoittavia. voisin sanoa luonteelleni sopivaksi hahmoksi Finrod Felagundin. Hyvä, filosofinen, ylpeä ja itsevarma, ja viisas, ja älykäs. ;)

No jotenkin noin.
 
Nellas minullekin tuli heti ensimmäisenä mieleen kun tätä topikkia luin. Hän on sivuhenkilö ja haaveilija. Olen haaveilija, enkä varmaan koskaan tule olemaan päähenkilö missään. En haluaisikaan, joten Nellas kuvannee minua parhaiten kaikista Keski-Maan olennoista.

Muutkin sivuhenkilöt tuntuvat eniten minunlaisiltani. Heidän elämäänsä ja luonnettaan ei ole kuvailtu erityisen tarkasti, joten minulle syntyy kaiken maailman mielikuvia heistä. Joskus vuosia sitten samaistuin vahvasti myös Arweniin, ja kyllä hän yhäkin tuntuu osittain "omalta". Elokuvat vain aavistuksen pilasivat käsitystäni hänestä.
 
Hmm... Tällä hetkellä minulle tulee mieleen joku lohikäärmeistä, koska rakastan sitä, kun minua imarrellaan ^_^
Muuten en yhtään taida olla Loharimainen...

Nyt minulle ei tule muuta mieleen..
 
Felagund on esikuvani ja ihanteeni ja niin edelleen... Utelias vaeltelija joka löysi kiinnostavia asioita ja kuoli melkein yhtä hyvin kuin Gandalfkin.
 
Varmaan aika paljon minulla menee tuon Pippin/Merrin puoleen tämä. Saatan toki olla paljon muutakin, mutta Pippin ja Merri ovat sellaisia ketkä muistuttavat ehkä minua eniten kuitenkin.
Ehkä en ole kuitenkaan niin kova viikari kuin nämä, mutta empä nyt muitakaan keksi tähän. :)
 
Bilbo
Rakastan hyvää ruokaa, tupakkaa, tuopillista kaljaa, seikkailuja. Ja tarpeen tullen saan selvitettyä asiat oveluudellani ja viekkaudellani. Kerron ihmiselle paljon tarinoita, laulan aivan valtavasti ja nauran erittäin paljon.
Haluaisin kirjoittaa myös kirjaa ja matkustella ympäri maailmaa.
Rakastan kuitenkin myös rauhallisuutta ja mukavuutta kessu suussa ja höyryävä kahvimuki kädessä (teetä kun en juo).
 
Minua kuvaa parhaiten ehkä Eomer.
Tykkäisin ratsastaa hevosella suurilla niityillä ja hyökätä örkkien kimppuun. Muutenkin vain minusta tuntuu, että Eomer kuvaisi minua parhaiten.
 
Merri. (Silman hahmot ovat kaikki reilusti minun yläpuolellani. :mrgreen: ) Mutta Merriin pystyn aina samaistumaan TSH:aa lukiessani; varsinkin silloin kun Merri jää yksinään Rohaniin.
 
En oikein "samaistunut" yhteenkään kirjan henkilöistä (koska kaikki olivat nin rohkeita.)
Kuitenkin, jos joku minua edes vähänkin muistuttaisi, se olisi luultavasti Pippin. Nuori, onneton toheltaja, mieltymys hyvään ruokaan, elämästä nauttiminen, laiskuri, mutta saattaa joskus yllättää Tukmaisella rohkeudella...
No jaa.. tuo "onneton toheltaja" kuvaa minua parhaiten. :roll:
Siksi Pippin. :D

(Silti Noitakunigaskin on kiehtova, tosin en minä niin paha ja julma ole...--> erittäin väkivallaton ihminen)
 
Olen aina mieltänyt Puuparran hengenheimolaisekseni. Eroavaisuuksia toki on huomattaviakin, kuten se että en ole erityisesti mestsiensuojelumaanikko, vaikka metsä on kyllä mukava paikka vierailla.
Asioissa ei saa hätäillä.
Jollain tapaa muistutan myös Sauronia. Pitkävihaisuus ja katkeruus kuuluvat ominaisuuksiini. Joskus olen ylemmyydentunnossa sokea, niin että pystyisi joku karvainen pikkumies kuljettamaan minun Sormukseni minun maassani sijaitsevalle tulivuorelle.
 
Tämä on nyt vähän mielipiteiden listaamista, mutta...

Derethil (nimimerkkini) oli minulle rakas roolipelihahmo, kun aikoinaan pelasimme Keski-Maassa. Derethil oli Pohjoisen Samooja. Läheisin ja minua ehkä eniten kuvaavin Tolkienin maailman hahmoista on siis joku dúnedainista, ei kuitenkaan Aragorn. Dúnedain tekivät näkymätöntä arvokasta työtä vain sillä motiivilla, että he tiesivät tekevänsä arvokasta työtä. He eivät olettaneet saavansa siitä palkkiota, mutta eivät olleet lainkaan katkeria sen suhteen.

Toisaalta minussa on myös sanottu olevan jotain haltiamaista. Ehkä Derethil vietti paljon aikaa Rivendellissä :) .

(Derethil oli muuten mukana Harmaassa Komppaniassa Sormusten Sodan tapahtumissa. Niitä tapahtumia emme kuitenkaan varsinaisesti pelanneet; ne kun lukee jo kirjassa :) .)
 
Mikähän minä sitten olisin? Ehkä olen jokseenkin haltiamainen, mutta hobittimaisuuttakin löytyy. Ehkä pystyn samastumaan hieman Frodoon, mutta enpä tiedä. Faramir olisi toinen aika sopiva vaihtoehto. Silmarillionin hahmoista tuskin löytyy aivan sopivaa, mutta jotenkin olen aina ihannoinut Glorfindeliä...
 
Hmm... Vaikea kysymys.
Miten olisi Éowyn?
Häkki on pelkomme. Elää vangittuna kuin eläin, vailla vapautta päättää omasta elämästään ja sen suunnasta. Että mahdutetaan naisen muottiin, eikä anneta olla sitä mitä oikeasti sydämeltään on.
Kumpainenkin on varsin ylpeä luonne, pelkää osoittaa heikkoutunsa muiden edessä. Jäätä, vaikkei todellisuudessa niin olekaan.
 
Garayahin tavoin olisin varmaankin Eowyn, samat syytkin.
Ja Siniumin Bilbo oli myös aika sopiva.
Myös Merri sopisi hyvin.
Myös epätäydelliset henkilöt, joiden taustaa ei kovin kerrottu, sopivat minuun jotenkin.

Mutta tuntuu oudolta, että itse pitäisi olla jokin noista henkilöistä. Kysyn nyt keskustelun edistämiseksi/ huvin vuoksi, että olisitteko uskaltaneet ja tehneet samalla tavoin, kun kaltaisesi henkilö?

Bilbo ja Merri tavallaan joutuivat huomaamattaan seikkailuun, ja varmaan samoin olisi käynyt minulle. Mutta luultavasti kumminkin olisin huomannut vaarat, ja joitain olisi jäänyt tekemättä.
Eowyn lähti tietentahtoen sotaan, minä en olisi siihen varmaankaan niin rauhallisesti pystynyt. En tiedä, en ehkä pystyisi lähtemään, pelottaisi. Mutta olisihan se jotain taistella kansansa puolesta.
 
Pippin vältteli sotimista, kuten varmaan minäkin välttelisin. En usko, että uskaltaisin tehdä moista.
Sormuksen Saattuen matkaankin hän lähti pahaa aavistamatta, joka sekin sopii minuun hyvin, sillä monesti tungen käteni asioihin, joidenka vakavuudesta en aluksi ollut perillä.
 
Aika monet samaistuu hobitteihin tai ihmisiin. Se on tietysti aika luonnollista, koska haltiat nyt oli aika über-folkkia.

Mä varmaan samaistun kaikkein eniten Samiin. Mä en oo mitenkään hirveen rohkee ja must on kivaa jos joku tekee vaikeet päätökset mun puolesta. Ja mä pidän hyvästä ruuasta ja viihdyn himassa. Ja jos joku mun rakkaista päättäis lähtee uhmaamaan jotain henkensä kaupalla, niin en mä sitä hylkäis. (Toi kuulostaa ehkä vähän itsekehulta. No jaa, perässä mä varmaan menisin kuitenkin).
 
Ylös