Mikä hahmo kuvaa sinua parhaiten? (perustelut mukaan!)

Olen laiska, joten en ala pohtimaan sen syvällisemmin, että ketä hahmoa muistutan eniten. Lisäksi olisi surkeaa pähkäilemisensä seurauksena tajuta, että onkin vain tyypillinen ihminen, kun oikeasti haluaisi olla haltia. Tämä olkoon siis puolustuskirjoitukseni, lähinnä itselleni, sen puolesta, että Keski-Maassa olisin haltia.

Ensinnäkin, tein noita testejä. Niiden tulokset puhuvat selkeästi haltiuuteni puolesta.

Ensimmäinen tekemäni testi oli siis tämä: http://www.geocities.com/mydigitalview/lotr_person.html

Kyseisen testin mukaan muistutan yllätyksekseni eniten Galadrielia. Itseasiassa Galadriel on yksiä niistä harvoista hahmoista, joihin Tolkienin kirjoituksissa olen samaistunut. Hän on omalla tavallaan hyvin vahva persoona, ja jotenkin hänen elämäntarinansa on vain niin... Sellaisen elämän minäkin haluaisin elää. En nyt ala nostamaan mitään esimerkkejä esiin kun puhuisin kumminkin läpiä päähäni lähdekirjallisuuteni ollessa kotona ja minun töissä. Yhtä kaikki, ihailen Galadrielia, ja hän on ehdottomasti yksi suosikkejani Tolkienin luomien hahmojen joukossa. Mitä tulee sitten siihen, että miten lähellä tuo tulos on todellisuutta, niin... No, jotain kertoo jo sekin, että tosiaan samaistun kyseiseen hahmoon ja hänen tarinaanasa hyvin vahvasti. Koen olevani luonteeltani lopulta moneltakin osin melko samanlainen kuin Galadriel. Tälle on kyllä perusteetkin, mutta se lähdekirjallisuus, se lähdekirjallisuus. Uskoisin kuitenkin tehneeni samoissa tilanteissa samat ratkaisut kuin hänkin, jaja... niin. Elokuvien Galadrieliin en kylläkään ihan hirveästi samaistu, mutta kirjojen sitten senkin puolesta.

Toinen testi oli tämä Barrow-Downsin: http://www.barrowdowns.com/personality.php

Tämän testin tulos yllätti vielä enemmän kuin tuon edellisen. Testi väittää minun muistuttavan eniten Legolasta! :D Kirjojen Legolas jäi minulle vähän kysymysmerkiksi, mutta elokuvien Legolas... No, Orlando Bloom nyt sattuu olemaan unelmamieheni, niin pissikseltä kuin se kuullostaakin, joten voitte ehkä päätellä, että kuolasin popkorneihini joka kerran kun heebo liehui Leggsynä valkokankaalla. Voi rakkaus. <3

Viimoisena tein tuon Tikin testin.

(Tästä hävisi johonkin pätkä, jossa selostin hienosti, miten minulla olisi kymmenen kärsivällisen vuoden päästä kokonainen puhuvien kärpästen armeija. .__.)

Erinäisten vaiheiden kautta päädyin noldorin edustajaksi, mutta päättämättömyyteni aiheutti ongelmia, enkä tiedä kumpi lopulta olen. Riippuen nimittäin erään kysymyksen vastauksesta olen joko musikaalinen Maglor, Fëanorin poika, tai utelias ja rohkea Galadriel, Finarfinin tytär. No, Galadrielin tuossa käsittelinkin jo, joten keskitytään Magloriin. Maglorin persoona on minulle jonkin verran hämärän peitossa, mutta musikaalisuuden suhteen testin tulos ainakin menee yksiin. Ollaan molemmat laulajia nimittäin. Muutenkin tunnen jonkinlaista hengenheimolaisuutta hänen kanssaan, tiedä sitten miksi.

Melko haltiavoittoista siis. Luonteeltani tunnenkin olevani loppuenlopuksi hyvinkin haltiamainen. Olen rauhallinen ja kärsivällinen, mutta kun tunnen jotain, tunnen todella vahvasti, oli kyse sitten vihasta, surusta, ilosta tai rakkaudesta. Kun ahdistun, tuntuu kuin se veisi kaiken elinvoimani. Toisaalta innostun helposti, ja rakastan kaikenlaista yhteistä ilonpitoa ja laulamista. Mitä lähempänä luontoa ja metsää saan asua, sitä onnelisempi olen. Erityisesti suuret lehtipuut ja ikivanhat lehtometsät olisivat sellaisia, joiden läheisyydessä haluaisin olla. Lisäksi rakastan kaikenlaista taiteen tekemistä; musisointia, piirtämistä, runojen kirjoittamista, askartelua ja käsitöitä. Minulle on myös tärkeää, että ympäristöni on kaunis. Ja ekstrana: päälläni nähdään mustia ja/tai tummia vaatteita äärimmäisen harvoin, sama pätee myös kotiini. Vaaleat sävyt ja valkoinen hallitsevat.

Ulkonäöllisesti en ole kovin haltiamainen, vaan pikemminkin tyypillinen ihminen: pituutta on se suomalaisen keskimääräisen naisen mitta, eli reilut 165 senttiä. Varreltani olen hoikka, mutta ruumiinrakenteeni on pikemmin tanakka kuin siro. Rinnoissa, takapuolessa ja reisissä on massaa ihan liikaa haltiamaisen sirouden tavoittamiseksi. Kasvoiltani sen sijaan ehkä menisinkin haltiasta, niissä on sellaista persoonallista kauneutta, ja piirteeni ovat terävät. Niin olen ainakin kuullut. Silmäni ovat siniharmaat, ja hiukset keskiruskeat, eli niiltä osin menisin hyvinkin haltiasta. Suurimmat mutat ovatkin oikeastaan varteni epähaltiamaisuus ja pituuteni. Ja Galadrielia minusta ei saa, sillä en ole blondi, enkä läheskään tarpeeksi kaunis. Mutta no, Galadrielin kauneus onkin sen verran ylimaallista luokkaa, että ehkei se ole ihmekään.

Tulevassa The Miitissä pääsette sitten ihan livenä toteamaan, että miten haltiamainen tai epähaltiamainen minä lopulta olen.
 
Kävin tekemässä nuo Celebsûlin mainitsemat testit. Ensimmäisen perusteella olin Frodo ja toinen (barrowdowns) johti vähän yllättävämpään lopputulokseen. "You are most like Barliman Butterbur. You were also very much like Sam." Hetkisen hirnuin tuota Voivalvattia mutta ei testi ihan metsään mennyt kun Sam oli heti kakkosena.

Ulkonäköasiat jäi minulta viimeksi pähkäilemättä, joten käydään sitten nämäkin samaistumisen perusteet nyt läpi. Lyhyestä virsi kaunis, olen Keski-Maan väestä eniten hobittien kaltainen. Lyhyt, persjalkainen, pienikokoinen (38:n paidat menee heittämällä päälle) mutta siitä huolimatta liian pyöreä mahtuakseni tavallisiin 38-kokoisiin housuihin. Toisin sanoen keskivartalo ja ahteri tuppaavat leviämään helposti. Silmät ovat siniset, hiukset keskiruskeat. Iho vaalea, jopa kalpea. Verisuonet näkyvät usein sinertävinä nauhoina ihon läpi kasvoissa, ohimoilla, käsissä, jaloissa. En kyllä pärjää Eowynille alkuunkaan mutta pidän silti tuota ihonväriäni hiukan liian eteerisenä kunnon hobitteihin verrattuna. Onneksi kasvonpiirteet sentään pelastavat kokonaisuuden: näin hölmön näköinen naamavärkki voi kuulua vain yksinkertaisele maalaishobitille. :lol:
 
Itse tunnen olevani lähinnä Gimli. Perusteluina laitettakoon että voisin hyvin ruveta "örkinpilkkomis-kilpailuun" (noin se varmaan kirjoitetaan) kuten Legolas ja Gimli ryhtyivät Helmin syvänteessä ja olen aika kääpiö luonteeltani muutenkin. Tietysti olisi mukava olla joku jalohaltia Synkmetsästä tai Lorienista. Mutta nyt on aika käydä unten maille.
 
Kuka se WW on?

En Tolkien tuotannosta ole lueskellut kuin tuon LotR, joten paha mennä miettimään sen kummemmin. Vähän hankalaa valita vain yhtä, koska mielestäni monen luonteessa on hiukan minua mutta ei kuitenkaan yhtä semmoista joka olisi minä. :D

Hobitit sopisivat minulle, koska rakastan syömistä ja juomista, uteliaisuuttakin riittää. Joku Samoojista sopisi myös, koska rakastan liikkumista luonnossa ja haluan tuntea maan salaisuudet. Haldir on myös mieleeni, tuo ihana ylväs haltia. Hänen puheensa tuo minut mieleen: "The dwarf breathes so loud, we could have shot him in the dark." Haltiat ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Gimli, tuo ihana soturi, tuo mieleen taistelutahtoni (pistetään ensin kaikki hajalle ja sitten kysellään).

Olen vain yksinäinen susi pimeillä kujilla.. :/
 
Kaikki sanovat muistuttavansa jotain todella ihailtavaa hahmoa. Panee miettimään Tolkienin tunnustusta, että häneltä puuttuu se, mitä kaikilla hänen hahmoillaan on, eli rohkeutta. Luulen, että jos meidät tiputettaisiin Keski-Maahan keskelle sen mylleryksiä, yksi jos toinen pakenisi vuorille tai ryhtyisi pelosta tai voitontavoittelusta Sauronin kätyriksi...
 
Kaikista lähinnä olen tuntenut olevani yleensä Turinia. Turin oli tummatukkainen, aika vakava ja puhui vähän. Unohti hitaasti vääryyden ja pilkan. Turin oli myös äkkipikainen ja hurja, mutta myös vihassa nopeasti leppyvä ja toisia säälivä. Turin myös rakasti sitä, että asiat puhuttiin suoraan ja rehellisesti. Turinille myös perhe oli kaikki kaikessa.

Omasta mielestäni koen itsessäni olevan samoja piirteitä.
 
Valië Nienna sanoi:
Luulen, että jos meidät tiputettaisiin Keski-Maahan keskelle sen mylleryksiä, yksi jos toinen pakenisi vuorille tai ryhtyisi pelosta tai voitontavoittelusta Sauronin kätyriksi...

Totta töriset. Ajatus on käynyt mielessä ja siksipä jo tuossa aikaisemmin (pari kuukautta taaksepäin ketjua...) tunnustin olevani pelkuri. :p :wink: Ja samaistuvani hobitteihin eniten juuri siksi, että he ovat lähtötilanteessa samalla viivalla itseni kanssa. Eivät taisteluvalmiita sankareita kuten Aragorn tai Eowyn, vaan laiskanpulskeita, "turvallisista" seikkailuista haaveilevia pikkuotuksia.

Mitä myllerryksen keskelle tipahtamiseen tulee, se varmasti saisi minunkin pöksyni tutisemaan. Mutta entäpä jos henkilö ei yllättäen tipahdakaan minnekään vaan joutuu tapahtumien vietäväksi vähitellen? Rauhan aikana Konnussa (kaukana vaarasta ja vailla käsitystä asioiden oikeista mittasuhteista) on helppo tehdä huolettomia päätöksiä. Itsekin olisin hobittina luultavasti hyväksynyt tehtävän - siis Sormuksen vieminen Rivendelliin - ja lähtenyt matkaan silkasta seikkailunhalusta ja uteliaisuudesta. Varsinkin, kun matkan oli tarkoitus päättyä Rivendelliin eikä Mordoriin.

Ääh, kyllä mulla joku toinenkin pointti oli koskien Valië Niennan viestiä, mutta enpähän enää muista mikä. Anteeksi häiriö. *kumartaa ja poistuu takavasemmalle*
 
Itseäni kuvaavat varmaan hobitit eniten luonteen puolesta. Pidän rauhasta ja hyvästä ruuasta, luonnosta ja sellaisesta. Tosin juhliminen ei miellytä minua, ja haluaisin käydä mahdollisimman monissa eri paikoissa elämäni aikana, vaikka pidän myös kovasti kotona olemisesta. Ulkonäöllistesti en voi kuitenkaan sanoa muistuttavani ketään hobittia. Luonteeltani olisin ehkä eniten Merri tai Pippin. Saatan päättää asioista hetken mielijohteesta, ja katua myöhemmin päätöstäni. Tosin en ole kylläkään ihan samanlainen säheltäjä kuin Pippin.

Kuten monista muistakin, mielestäni olisi kiva muistuttaa haltioita, mutta he taitavat kyllä olla kuitenkin meikäläisten yläpuolella. Ulkonäöltä ehkä sopisin enemmän heihin, vaikken mikään erityisen kaunis ole, mutta hoikka ennemmin kuin paksu. Siinä mielessä luonteeni muistuttaa haltioita, että pidän luonnosta ja metsistä, ja liikun luonnossa hyvin. Yritän myös liikkua mahdollisimman kevyesti. Minulla on melko tarkka näkö ja kuulo. Tavoittelen harmoniaa. Ehkä eniten haltioista muistuttaisin Legolasia, tosin en ole yhtä rohkea enkä mielelläni ota taisteluihin osaa.
 
MInä samaistun eniten yllätys yllätys Sarumaniin. Olen ylpeä, ja vallanhimoinen. Lisäksi ajattelen synkkiä asioita kaikista, jotka hylkäävät ystävyyteni. Olen myös suhteellisen kova puhumaan, ja pystyn sillä tavoin vaikuttamaan muihin. Lopuksi olen vielä (valitettavasti) petollinen luonteeltani. Jääräpäisyyteni jopa tappion hetkellä on myöskin kova.

Toinen ikävä hahmo, johon samaistun, on Balrog, koska rakastan tulta ja voimaa.
 
Ensimmäiseksi mieleen tulee Túrin. Húrinin lasten tarinan luettuani osasin hyvin samaistua Túriniin. Kuitenkin uskon että olisin ehkä joku vähän merkityksettömämpi hahmo joko ihmisten tai hobittien joukossa. :roll: Haltioita rakastan mutta itseäni haltiana en pysty kuvittelemaan. Sanotaan nyt vaikka se Túrin. :D
 
Kuten jo on sanottukin, lähes kaikki esitellyt Keski-Maan ihmiset/haltiat/hobitit/sun muut mm. entit, ovat kovinkin yleviä, osa jopa itse täydellisyyksiä. On vaikkea sanoa mikä voisin olla, luultavasti olisin jokin vain ihan rivi ihminen, joka on aivan pihalla maailman tapahtumista, mutta jos joku pitäisi nimetä, luultavasti muistuttaisin jonkin verran Sarumania, vaikken ole mitenkään kovin kovasti hänen laisensa, mutta luopioksihan minua voi kutsua useasta osaa, niin ehkäpä me olemme kuin kaksi marjaa.

Tietenkään en voi kiistää, että olen samaistunut itse eniten Gandalfiin, sillä Silmarillionin hahmot ovat usein kovinkin etäisiä, tosin vain minusta. Mutta minä Gandalfina? Ei ei.

Hankala kysymys johon ei löydä helposti vastausta. Luultavimmin löytäisin itseni Ensimmäisen Ajan ihmisten (tai jopa haltioiden) joukosta. Kukapa tietää jos olen itse Beren, Túrin tai jopa Tuor?
 
MInua kuvaa ehkä parhaiten joku Mithlondin haltioista (Círdan, kenties :wink: ) koska joskus iskee ihan mieletön tahto lähteä merille. Mutta "merihimon" seurauksena minua voisi kuvata myös se yksi numéronin kunignas Aldarion, sehän yhtäkkiä lähti vaan merelle jättäen Erendiksen yksin saarelle. Jompikumpi nuista kahdesta. (Luultavimmin Aldarion koska en pysty paljoakaan samaistumaan Círdaniin koska hänestä ei oikein kerrota missään)

Muuten: Jos joku tietää mistä voisi lukea jotain Círdanin elämästä tarkemmin, ilmoitelkaapas minulle, jos viitsisitte.
 
Círdanista on essettä History of Middle-Earthissa, olisikohan osassa 12: Peoples of Middle-Earth. Aika mielenkiintoista tavaraa vieläpä. Círdan oli vanhimpia haltioita ja sukua Thingolille. Hänen halusi mennä Amaniin muiden telerin mukana, mutta myöhästyi ja jäi Beleriandin rannalle. Silloin Ulmo tuli lohduttamaan häntä ja sanoi että hänen osansa oli odottaa ja tehdä laivat purjehtijoille, erityisesti heistä suurimmalle, kunnen hänen aikansa tulisi ja hän pääsisi Amaniin. Niin Círdanilla oli tämän tekstin mukaan syvempi näkö/ ymmärsi asioita paremmin kuin moni muu Keski-Maassa. Eli heppu ei vain rakennellut laivoja vaan oli ihan varteenotettava haltsu itsekkin. Varoitan, on aikaa kun luin sen tekstuulan. Jos joku huomaa tuossa yhteenvedossa virheen, sanokoot pois.
 
Kiitos, tuo sai minut tyytyväiseksi siihen asti kun saan kyseisen eepoksen käsiini...
 
Sikäli mikäli Wikipediaan on luottamista, muistini ei vaihteeksi pettänyt. Jos kerta englanti sujuu niin tämä wiki-artikkeli vaikuttaa yleissilmäyksellisellä ihan asialliselta. http://en.wikipedia.org/wiki/C%C3%ADrdan
 
Valië Nienna sanoi:
Círdanista on essettä History of Middle-Earthissa, olisikohan osassa 12: Peoples of Middle-Earth. Aika mielenkiintoista tavaraa vieläpä. Círdan oli vanhimpia haltioita ja sukua Thingolille. Hänen halusi mennä Amaniin muiden telerin mukana, mutta myöhästyi ja jäi Beleriandin rannalle. Silloin Ulmo tuli lohduttamaan häntä ja sanoi että hänen osansa oli odottaa ja tehdä laivat purjehtijoille, erityisesti heistä suurimmalle, kunnen hänen aikansa tulisi ja hän pääsisi Amaniin. Niin Círdanilla oli tämän tekstin mukaan syvempi näkö/ ymmärsi asioita paremmin kuin moni muu Keski-Maassa. Eli heppu ei vain rakennellut laivoja vaan oli ihan varteenotettava haltsu itsekkin. Varoitan, on aikaa kun luin sen tekstuulan. Jos joku huomaa tuossa yhteenvedossa virheen, sanokoot pois.
Juu, HoME XII:stä tuo teksti tosiaan löytyy, pituutta noin kaksi sivua. Se on aivan viimeisiä Tolkienin tekstejä Keski-Maata koskien, 1970-luvulta. Itseasiassa Círdanille viestin lähettänyttä jumalista tahoa ei yksilöidä Ulmoksi, mitä voisi pitää sitäkin aika poikkeuksellisena. Toisaalta tässä vaiheessa muullakaan valarilla ei ollut vielä pahemmin syytä karttaa yhteyttä haltioihin, juurihan heidät oli kutsuttu kylään. Vaan osasivat silti jollain tasolla ennakoida, että Eärendil olisi tuleva ja purjehtiva tähtenä taivaalle... noh, tuntemattomia ovat valojen polut. Ilmeisesti osa Círdanin myöhemmästäkin viisaudesta oli tämän esseen mukaan valarista perua: siitä yöstä lähtien kun Círdan seisoi Keski-Maan rannalla katsoen Tol Eressëan kaukaisuuteen katoavia valoja, sai Círdan ennaltanäkemisen kyvyn kaikkia tärkeitä asioita koskien, suuremman kuin kellään muulla Keski-Maassa. Galadrielilla tai Elrondilla esimerkiksi.
 
(myös Tolkien Gatewayssa on pitkä Círdan-artikkeli:)

http://tolkiengateway.net/wiki/C%C3%ADrdan
 
Kiitti Tik, tuo artikkeli oli hyvä (mikäli siitä mitään ymmärsin). Ja muutenkin tuo Tolkiengateway vaikuttaa aika hyvältä sivulta. :)
 
Hömm.. Kaipa minä voisin samaistua oikeastaan kahteen Sormusten Herran tyyppiin. Muiden kirjojen tyyppeihin en nyt oikein ota kantaa, koska en liiemmin ole lukenut niitä kirjoja vielä. :D

Mutta siis. Arwen, rohkea ja itsepäinen heebo. Tekee kaikkensa mussukkansa eteen. Noh kaipa minä siihen samaistun siinä mielessä^^ Ja no, mustat pitkät hiukset myös. :D
Ja toinen olisi sitten Faramir. Rohkea ja omapäinen hänkin, ottaa käskyt vakavasti ja noudattaa niitä, jos haluaa. Vapautta kaipaava ja ympäriinsä palloileva herra. :)
 
Ylös