Mikä on mielestänne kaunein paikka Keski-Maassa?

Mitäs ajattelette Ithilienistä tai Rhosgobelista? Tietysti "Kaunein" on hieman epäselvä käsite fiktiivisestä paikasta. :wink: Kuulostanpa taas viksulta. Lorien on kyllä tekstien mukaan se Kaunein..
 
Monesti olen miettinyt paikkaa, jonne toivottavasti joskus pääsen. Jaksan elää lapsen uskossa, että kun tarpeeksi urheasti taistelen mielikuvieni ja haaveideini puolesta, ne joskus toteutuvat. En usko taivaaseen tai helvettiin (ohi aiheen, pahoittelen). Elän kuitenkin siinä uskossa, että kun kuolo joskus korjaa pois tämän maan päältä pääsen paikkaan, johon sydän on kaivannut koko elämäni.

Rivendelliin.

Minulle paikka huokuu rauhaa, iloa ja surua. Olen kauan kaivannut kuulemaan Elrondin viisaita sanoja, haltioiden laululaessa esiajoista ja niiden sankareista kohtaloineen.

Kun kuitenkin kauneudesta puhutaan, niin ylitse muun iloitsen puiden ja Elrondin talon sopusoinnusta. Siitä, kuinka rakennukset on rakennettu kunnioittaen puita, luoden niille ensiarvoisen aseman Rivendellissä. (Ah, olisipa meilläkin maailmassa näin!)

Rivendell on henkisesti ja fyysisesti kaunein paikka minulle Keski-Maassa!
 
Ensimmäisenä mieleeni tuli tietenkin Lothlórien, Tolkienin hämmästyttävän suloinen kuvaus saa mieleni jotenkin aina niin kesäiseksi, onnelliseksi. Mutta ei, ei minun vastaukseni kuitenkaan ole Lothlórien. Ei suinkaan, vaikka kauneudessaan se voittaa monen muun paikan, luulen ma.

Kun ajattelen tätä kyseistä paikkaa... Se on kaunis. Rivendel. Sen paikan kauneus piilee siinä rauhassa, siinä seesteisyydessä, mikä siellä vallitsee. Se on lepoa varten, se on vuorilla. Voiko mikään olla kauniimpi paikka, kuin tähtien valaisema Rivendel? Sisältä kuuluu vienoa laulua, kertoo tarinaa Lúthienista ja Berenistä. On tyyntä. Sinne minä tahdon, siellä on kaunista.
 
Minua varmaankin viehättäisi kaikkein eniten kontu. Ah, maalais-idylliä! Olen aina pitänyt vihreistä kukkuloista, joissa on siellä täällä suuria, vanhoja puita ja kaiken kattona sininen kesätaivas. Joki halkoo maisemaa ja hallavat viljapellot täplitävät kukkuloiden kupeita. Sitten tietenkin herttaiset hobittikolot pyöreine ovineen ja ikkunoineen. Värikkäitä kukkaistutuksia ja pieniä puuaitoja, voihan nenä, kuinka herttaista. Lampaita ja pieniä, pulleita poneja laitumilla:)

Toisaalta minua kiehtoisi myös karun kaunis Rohan, jossa viiltävä tuuli vihmoo kulottunutta heinikkoa. Harmaa taivas ja harmaa maa kohtaisivat toisensa vasta niin kaukana, ettei uskoisi koskaan ratsastavansa niin pitkälle. Ja kaiken taustana jylhät vuoret, jotka laittavat vain miettimään, mitä niiden takana on. Mutta, kyllä kontu on minun sydämeni vienyt ja sillä sipuli:)
 
Keskimaasta on todella vaikea nimetä yhtä kauneinta paikkaa.
Kontu on pieni ja kodikas paikka jonka kapeat hiekkatiet ja pyöreäoviset hobitinkolot ovat todella kaunista katseltavaa.
Rivendel oli elokuvissa kuvatttu todella kauniisti. Hiukan utuinen valo ja näyttää kuin aurinko paistaisi ohuiden pilvien läpi. Puista sataa kullankeltaisia lehtiä ja rakennukset ikää kuin sulautuvat ympäröivään luontoon.
Myös Rohanin laajat ruohoarot ovat mielestäni ilo silmälle.

Jos totta puhutaan, niin lähes koko keskimaa on yhtä kauniiden maisemien ja paikkojen tilkkutäkkiä.

Kuitenkin jos pitäisi joku paikka valita ja nimetä niin harmaat satamat.
Näen siellä kauniita (mutta ei liian koristeellisia) rakennuksia joissa on jotain samaa kuin Rivendelissä. Siellä on kuitenkin ilmassa eräänlaista haikeutta ja surumielisyyttä, mutta kuitenkin toivoa. Haltiat ovat lähteneet ja seison rannassa katsomassa kuinka viimeinen kaunislinjainen laiva loittonee kohti kapeasta salmansuusta näkyvää auringonlaskua ja jossain kaukana odottavaa Valinoria. Leuto tuuli lennättää hiuksia ja laineet liplattavat rantaan, mutta muuten on täysin hiljaista.
Se on hyvästien ja uuden toivon paikka.
 
Nuo naarmun kuvaukset Konnus ja Rohanista ovat kyllä sellaisia joihin yhdyn täydestä sydämestäni myös.
 
Maalais tyttönä sydän kaatuu konnun puoleen. Mutta en pidä rohania tai rivendeliä huonoina paikkoina...
 
Druidittarena rakastaisin varmaankin jotakin metsistä, Fangornia tai kenties jopa Synkmetsää ennen kuin siitä tuli sellainen kuin tuli. Ajatelkaa, metsät, jotka ovat saaneet kasvaa rauhassa vailla liian monen vaeltajan askelia, enttejä ja haltioita niitä hoivaamassa. Suuria puita, vehreää hämärää, elämää. Kyllä minä tahtoisin nähdä mellornin tai Valkean puun, ei siitä mihinkään pääse. Metsiin minä kiinnittäisin huomioni.
 
Tälläisiä keskusteluja ei saisi olla. Tai sitten niitä pitäisi olla paljon lisää. Selailin läpi, vain uusinta sivua vastauksia, ja olisin voinut olla yhtä mieltä lähes jokaisen kanssa. Metsät vetoavat minuun jopa tylsässä Euroopassamme, entä sitten Keski-Maan metsät entteineen? Metsäkoneet on Melkorista. Laulavan kullan maa ja tumma ja valtaisa Synkmetsä ennen , en minä voi asettaa niitä paremmuusjärjestykseen.
[offia] Tiedän, että assosiaationi ei ole täsmällinen, mutta minulle lähinnä mallornia tulee aina olemaan vaahtera. Kukat ja rungot eivät täsmää, mutta lehdet ovat tarpeeksi upeat. Lorienissa ei tainnut sataa lunta, muutenhan maa ei olisi keväällä ollut "kultainen" vaan maatuvien ja mädäntyvien lehtien peittämä. [/offia]

Enkä kuitenkaan kannata metsiä.

Eräs Gondorin nuori päällikkö sanaili kerran niin kauniisti kotikaupungistaan parille puolituiselle Ithilienin metsiköissä, että vakuutuin iäksi.

"Minä puolestani", Faramir sanoi, "tahtoisin nähdä Valkoisen Puun kukassa kuninkaitten pihoilla ja Hopeakruunun paluuun ja rauhan Minas Tirithissä: Minas Anorin niin kuin se ennen oli, tulvillaan valoa, korkeana ja kauniina, kuin kuningatar kuningatarten joukossa; ei monien orjien valtiattarena, ei edes lempeänä valtiattarena auliiden orjien keskellä. Sodittava on niin kauan kuin puolustamme henkeämme tuhoojaa vastaan joka tahtoo meidät niellä; mutta minä en rakasta välkkyvää miekkaa sen terävyyden tähden, en nuolta sen nopeuden vuoksi, en soturia hänen kunniansa takia. Rakastan vain sitä mitä ne puolustavat: Númenorin ihmisten kaupunkia; ja sitä tahtoisen rakastettavan sen muiston vuoksi, sen iän, sen kauneuden, sen tämänpäiväisen viisauden vuoksi." (voisin kopipasteta Faramiria ikuisuuksiin^^)

Nähdään Aamuruskon tornissa :)
 
Orod-na-Thôn, mua kutsuu yhä Orod-na-Thôn

Olen näemmä vastannut tähän kysymykseen jo kaksi kertaa, mutta ei liene kolmaskaan kerta pahitteeksi, Keski-Maassa kun on niin paljon kauniita paikkoja. Toistaiseksi olen hehkuttanut Kolmannen Ajan kauneimmaksi paikaksi Kontua iltasella ja Esiaikojen ykkösmaisemaksi Valarin Lamppujen loisteessa kylpevää Ardan Kevättä. Nyt taitaa olla aika ilmaista suosikkini Ensiajan - ah ja voi! - uponneista seuduista. Beleriandissa ja ympäristössä on monta hienoa paikkaa, joissa mielellään viipyisi, Nargothrond on yksi niistä ja Himringin jylhä vaara toinen, mutta ehkä kuitenkin viihtyisin parhaiten - huum! - Dorthonionin korkeissa ja raikkaissa mäntymetsissä, ja ennen kaikkea Aeluin-järven kirkkaiden vesien äärellä, missä Melianin läsnäolon voisi vielä tuntea: tähdet loistaisivat kirkkaammin ja jostain kaukaa tuulen mukana kantautuisi korviin heleää naurua. Yöllä tulikärpäset tanssisivat veden yllä ja sydämeen laskeutuisi sanoinkuvaamaton rauha ja tyyneys.

<i>Ja nyt nuo kaikki maat ovat aaltojen alla</i>
 
Mietin, että josko se olisi Auringonlaskun Ikkuna, tai jokin kolkka Sumuvuorilla, tai Suuren Meren ranta mutta ei. Ankan sydän on aina Lórienin saloilla, kiipeilemässä leveän turvallisilla oksilla kultalehvien lomassa, kahlailemassa solisevissa vesissä, lekottelemassa pehmeällä nurmella. Illan tullen maisemaa eivät valaise pinkit ja vihreät valokaapelit vaan hopeiset haltialyhdyt puiden latvoissa.
 
Se seutu, jossa Faramir mellasti hilpeine ruskovihreine veikkoineen. Villi luonto, jälkiä sen aiemmasta kesyttämisestä, vaaran ja uhkaavan turmeluksen tunne... oikeastaan en haluaisi asua siellä vaan samoilla vahvasti aseistettuna. Se ei vaikuta sopivalta paikalta pienelle punaiselle mökille ja perunamaalle.
 
Ithilieniä minäkin mietin, varmaan siksi että Tolkien kuvaa alueen luontoa niin kauniisti ja pitkään, mutta sitten luovuin ajatuksesta juuri siitä syystä, että siihen liittyy kuitenkin vähän sellaisen levottoman rauhan tuntu, ja naapurissa ei asu kovin kivaa väkeä. Ithilienin voisi silti merkata kakkosvaihtoehdoksi, jos lisänä saa mainita, että vasta sillä aikakaudella, kun Sauron oli voitettu ja alueella asusteli sekä Éowyn että Legolasin kansaa sitä sulostuttamassa.
 
Dorthonion (ennen Dagor Bragollachia) on mainittu kerran, komppaan Puupartaa lainaten:

"To the pine-trees upon the highland of Dorthonion I
climbed in the Winter.
Ah! the wind and the whiteness and the black branches
of Winter upon Orod-na-Thön!"

Havupuuylänkö johon tulee oikea talvi ja asukaatkin (Angrod ja Aegnor, Bëorin heimo) ovat ylväitä, ehdottomasti minun mieleeni.
 
Onpas vaikea kysymys. ;o
Ithilien, Lórien, Rivendell, Minas Tirith, Synkmetsä, Fangorn, Helmin syvänteen luolat, Sumuvuoret, näitähän on paljon.
Jokin Keski-Maan kauniista metsistä taitaisi kuitenkin olla se paikka,
jonne muuttaisin sekuntiakaan miettimättä.
Ithilien olisi varmasti paras paikka sellaiselle kuin minä. <:
 
Hmm. Siihen yhdyn, että vaikea kysymys on. : o

Paatsamala kuulostaa ihanan kauniilta ja rauhoittavalta paikalta. Olisi ollut hienoa nähdä se vielä kukoistuksessaa, haltioiden kera tietysti. (;

Toinen on varmasti Arnorin valtakunta, loistossaan ja raunioituneena. Kutkuttaa ajatus kävellä, vaikkapa Annúminasin, hylättyjen ja sortuneiden rakennusten ympärillä, jonka luonto on ottanut enemmän tai vähemmän omakseen.

Synkmetsän vuoret. Mystistä. Saisi seistä rinteellä ja joka suuntaan näkyy vain metsää, metsää ja metsää. Ah.

Keski-Maassa nyt löytyy aivan liikaa kauniita paikkoja, Edoras, Minas Tirith, Rivendell, Lórien... Ala tästä nyt päättämään, mikä on kaunein.
Siispä, taidan sanoa Harmaat Satamat. Jotenkin niin herkkä, haikea ja lopullinen paikka. En osaa sen paremmin kuvailla, surullisella tavalla kaunis.
 
Itse rakastan Harmaista Satamia. Pidän niitten kuvauksesta elokuvien perusteella ja myös siitä ideasta että sinne ei koskaan saavuta, sieltä vain lähdetään. Eron haikeasta tunnelmasta ja odotuksesta päästä Merelle, suurelle aavalle Merelle! Jotenkin kaikki eron aiheuttamat, lähdön aiheuttamat tunteet ovat minusta hienoja. Toinen ihana paikka on Rohan, sen loputtomat ruohoarot joilla puolivillit hevoset laiduntavat. Keskellä lakeutta on linna ja se loistaa siellä turvapaikkana matkaajalle kuin majakka. Sinne haluaisin päästä.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös