Pagba
Pronominit hän/hänen
Tämän keskustelun tarkoituksena ei ole mainita, mitä algoritmi juuri nyt on kuulokkeisiin/kaiuttimiin heittänyt, vaan kertoa juuri nyt puhuttelevasta biisistä, jota tulee kuunneltua kerta toisensa jälkeen ja joka väliaikoina soi päässä. Miksi se biisi puhuttelee sinua?
Gojiraa olen hehkuttanut toisessa ketjussa ja olen tässä vuoden aikana kuunnellut bändin tuotoksia enemmänkin. Yhtä livetaltiointia nauttiessani kiinnitin erityistä huomiota biisiin, jonka aloittaminen meni poskelleen – toinen kitaroista oli ilmeisesti kytkemättä systeemiin. Videon postaaja oli ystävällisesti lisännyt biisiluettelon ja löysin siitä helposti kyseisen kappaleen: Stranded. Se menee näin:
Kiinnitin nopeasti huomioni synkähköihin sanoituksiin:
A growing sickness in the heart
Distinctive lack of control
The cure is somewhere in the silence
But I'm crushed by the noise inside
Don't lock the door on me
You'd kill me, face down, dead
Another part of me falls for you
Another day in the dark, no, no
Stranded in the night
Stranded in the cold
Don't lock the door on me
You'd kill me, face down, dead
Another part of you gone to waste
Please hear me out
You kill me face down dead
Another day in the dark
Don't lock the door on me
You'd kill me, face down, dead
Another part of you gone to waste
Please hear me out
You kill me face down dead
Another day in the dark
Leave the moment alone
Leave the moment alone
Leave the moment alone
Leave the moment alone
(Joseph Andrew Duplantier)
Netissä on erityisiä sivustoja sanoitusten merkitysten arvailulle ja uskottavin selitys näille lyriikoille oli se, että sanoittajan äiti oli kuollut kesken prosessin. Tämä oli sairastunut vakavasti ja sanoituksia väsättiin samalla kun "Sinä selviydyt tästä"-toiveikkuus vaihtui "Sinä et selvinnyt siitä"-epätoivoon. Mario Duplantier luonnehti veljensä sanoituksia näin: "When you read Joe's lyrics, for me, I cry right away. They're very deep and to the point. No bullshit. We recycle our sadness and depression in the music."
Outoa minun kohdallani biisin fanittamisessa on se, etten tunne oloani erityisen masentuneeksi tällä hetkellä. Oli kiva palata töihin lepäämään rankan matkustelun täyttämän lomaviikon jälkeen. Onhan tuossa tuo "Another day in the dark"-kohta vuodenaikaan sopivasti, mutta oikeasti minä tykkään talven pimeydestä. Talviaikaan siirtyminen ottaa aina päähän siksi, että aamut ovat siihen mennessä hämärtyneet lupaavasti ja nyt ne sitten muuttuvat taas valoisammiksi. Iltojen aikaisempi pimentyminen on laiha lohtu. Sydäntalvella on parhautta, jos maa on paljas ja ilma on sysimustaa. Olenko vähän outo? Ehkä olen. Kylmyyttä en sentään diggaa.
Gojiraa olen hehkuttanut toisessa ketjussa ja olen tässä vuoden aikana kuunnellut bändin tuotoksia enemmänkin. Yhtä livetaltiointia nauttiessani kiinnitin erityistä huomiota biisiin, jonka aloittaminen meni poskelleen – toinen kitaroista oli ilmeisesti kytkemättä systeemiin. Videon postaaja oli ystävällisesti lisännyt biisiluettelon ja löysin siitä helposti kyseisen kappaleen: Stranded. Se menee näin:
Kiinnitin nopeasti huomioni synkähköihin sanoituksiin:
A growing sickness in the heart
Distinctive lack of control
The cure is somewhere in the silence
But I'm crushed by the noise inside
Don't lock the door on me
You'd kill me, face down, dead
Another part of me falls for you
Another day in the dark, no, no
Stranded in the night
Stranded in the cold
Don't lock the door on me
You'd kill me, face down, dead
Another part of you gone to waste
Please hear me out
You kill me face down dead
Another day in the dark
Don't lock the door on me
You'd kill me, face down, dead
Another part of you gone to waste
Please hear me out
You kill me face down dead
Another day in the dark
Leave the moment alone
Leave the moment alone
Leave the moment alone
Leave the moment alone
(Joseph Andrew Duplantier)
Netissä on erityisiä sivustoja sanoitusten merkitysten arvailulle ja uskottavin selitys näille lyriikoille oli se, että sanoittajan äiti oli kuollut kesken prosessin. Tämä oli sairastunut vakavasti ja sanoituksia väsättiin samalla kun "Sinä selviydyt tästä"-toiveikkuus vaihtui "Sinä et selvinnyt siitä"-epätoivoon. Mario Duplantier luonnehti veljensä sanoituksia näin: "When you read Joe's lyrics, for me, I cry right away. They're very deep and to the point. No bullshit. We recycle our sadness and depression in the music."
Outoa minun kohdallani biisin fanittamisessa on se, etten tunne oloani erityisen masentuneeksi tällä hetkellä. Oli kiva palata töihin lepäämään rankan matkustelun täyttämän lomaviikon jälkeen. Onhan tuossa tuo "Another day in the dark"-kohta vuodenaikaan sopivasti, mutta oikeasti minä tykkään talven pimeydestä. Talviaikaan siirtyminen ottaa aina päähän siksi, että aamut ovat siihen mennessä hämärtyneet lupaavasti ja nyt ne sitten muuttuvat taas valoisammiksi. Iltojen aikaisempi pimentyminen on laiha lohtu. Sydäntalvella on parhautta, jos maa on paljas ja ilma on sysimustaa. Olenko vähän outo? Ehkä olen. Kylmyyttä en sentään diggaa.