Erun motiivien arvuuttelu on hieman hankalaa, mutta valar ovat jo vähän lähempänä maallista hallitusta, jota on helpompi syyttää tai puolustaa. Tolkien oli itse tietoinen siitä, että valarin toiminta vaikuttaa kertomuksissa välillä välinpitämättömältä tai epäpätevältä(1), ja kulutti jonkin verran paperia kehitellessään heille apologioita.
Edellä mainittu Mandos onkin aika mysteeri. Näköjään Valaquenta tosiaan sanoo(2):
Mitään hän ei unohda; ja hän tietää kaiken mikä tuleman pitää paitsi ei sitä mikä on vielä Ilúvatarin vapaassa vallassa.
Tuo paitsi-kohta lienee kuitenkin olennainen – Ilúvatarin vapaassa vallassahan pitäisi kai olla jokseenkin kaikki. Joka tapauksessa toisaalla Tolkien on sitä mieltä, että Manwe joutui toimimaan varsin rajallisen tiedon varassa(3), mikä olisi outoa, jos Mandosilla olisi koko ajan tarkat tiedot tulevaisuudesta. Lisäksi Tolkien kirjoitti, että yksikään mieli (ilmeisesti valar mukaan lukien) ei pysty varsinaisesti näkemään tulevaa, ellei tieto tule suoraan Erulta(4). Ainurilla oli lisäksi muistikuvansa Soitosta, jossa ainakin osa maailmanhistoriasta käytiin jo kertaalleen läpi.
Useammassa Silmarillionin kohdassa Mandos näyttää tosiaan tietävän tulevia tapahtumia ja olevan valmis niitä myös paljastamaan. Mutta entä kohta(5), jossa vapautettu Melkor pyytää armoa, "[j]a Nienna tuki hänen pyyntöään; mutta Mandos oli vaiti"? Ehkä hän näki, miten tapahtumat etenisivät Soiton, tavallisen kausaliteetin tms. mukaan, mutta ei voinut tietää, laittaisiko Eru ehkä kuitenkin Melkorin katumaan aidosti.
(1) [Pengolodh valittelee:] "In the histories, indeed, we may be amazed and grieved to read how (seemingly) Melkor deceived and cozened others, and how even Manwe appears at times almost a simpleton compared with him" ("Ósanwe-kenta", Vinyar Tengwar 39, s. 28). "This appearance of selfish
fainéance in the Valar in the mythology as told is – – I think only an 'appearance'" ("Myths Transformed", Morgoth's Ring, s. 401).
(2) Silmarillion, s. 29.
(3) "Myths Transformed", Morgoth's Ring, s. 399.
(4) "Ósanwe-kenta", Vinyar Tengwar 39, s. 31.
(5) "Fëanor ja Melkorin vapautuminen", Silmarillion, s. 76.