Miksi haltiat lähtivät?

..

Olen tässä miettinyt miksi haltioiden oli pakko lähteä?
Maailman kauneimmat ja viisaimmat olennot maan päällä ja sitten heidän on pakko lähteä.
Kuinka kävi niiden, jotka jäivät rakastamaansa maahan?
Tuliko heistä vain varjoja- muistoja menneestä suuruudesta-joiden äänet kuuluvat syvissä metsissä ja aavoilla tasanteilla?
Miten kävi pimento haltioille, joista puhutaan myös hurjina droweina (Salvatorin ja Cunninghamin näkemys siitä miten he itseään kutsuivat) Kaivautuivatko he alle maan ja perustivat sinne kaupunkeja? Lähtivätkö hekin pois?
Kuolivatko he? Karttoivat aina muita? Saalistivatko pimeässä? Tunsivatko maan vavahtelut ja tuskan, jonka ihminen sille loi?
 
[HUOM! Sisältää vakavia juonipaljastuksia Silmarillionista ja Tarusta Sormusten Herrasta]

Haltioiden, siis nimenomaan valohaltioiden, ei suinkaan ollut pakko lähteä, vaan he saivat siihen luvan. Koko juttuhan meni niin, että haltioiden (quendi) ammoin herättyä Keski-Maassa valar kutsuivat heidät omaan maahansa Meren taakse. Osa otti kutsun vastaan (heitä kutsutaan nimellä eldar, pääsivät he sitten perille tai jäivät matkalle), osa jätti lähtemättä. Ne, jotka eivät lähteneet ollenkaan, ovat avari, "Haluttomat" ja heistä tiedetään hyvin vähän. Mutta ilmeisesti he ovat haipuneet meidän näkyvistämme. Heitä kutsutaan myös "pimentohaltioiksi" (moriquendi), mutta moriquendiin kuuluvat myös ne eldar, jotka eivät jatkaneet matkaansa valarin maahan Amaniin perille saakka, eivätkä koskaan nähneet Valinorin Kahden Puun valoa.

Osa haltioista siis muutti jo esiajalla Länteen. Näistä valohaltioista (calaquendi) taas osa jäi sinne (vanyar ja teleri sekä osa noldoria), mutta osa lähti Fëanorin johdolla takaisin Keski-Maahan hakemaan Morgothin varastamia silmarileja. Heistä tuli maanpakolaisia, koska he lähtivät valarin tahdon vastaisesti ja erinäisiä pahoja rikoksia tehtyään.

Kun Morgoth oli voitettu Ensimmäisen Ajan lopussa, maanpakolaiset saivat palata, ja heidän mukanaan ne Keski-Maassa koko ajan asuneet eldariin kuuluneet haltiat, jotka aikoinaan olivat jättäneet matkansa kesken (úmanyar eli "ne eldar jotka eivät koskaan olleet Amanissa, valarin maassa"). Näitä olivat sindar ja nandor, harmaa- ja viherhaltiat. Silloinkin osa maanpakolaisista ja etenkin Keski-Maata rakastavista harmaahaltioista jäi paikoilleen.

Toisen ja Kolmannen ajan kuluessa haltiat vähitellen muuttivat Länteen pahojen aikojen painamina ja tuntiessaan aikansa Keski-Maassa olevan ohi.

Kun Sauron sormuksineen viimein tuhottiin Kolmannen Ajan lopussa, viimeisetkin haltiavaltakunnat (Rivendell ja Lórien) hajaantuivat, kun Haltioiden Kolme Sormusta menettivät voimansa ja haltioiden haipuminen yltyi toden teolla. Elleivät valtakunnat hajaantuneet heti, aika pian kuitenkin, ja Harmaista Satamista lähtivät niin Galadriel kuin Elrondkin. Legolas teki oman veneen ja niin varmaan tekivät monet muutkin sillä seudulla asuvat.

Arwenin kerrotaan sanoneen Aragornin valmistautuessa kuolemaan, ettei enää ollut laivaa, joka hänet veisi länteen. Kenties Círdankin oli jo lähtenyt Harmaista Satamista tai sitten Arwen vain tarkoitti valintaansa ottaa Ihmisten Kohtalo - eli jäädä Keski-Maahan sen jälkeen kun hänen isänsä oli poistunut.

Haltioiden aika alkoi olla toden teolla ohi Sormuksen Sodan jälkeen. Heitä alkoi olla vaikea edes erottaa. Vaikka Aragornin ja Arwenin häissä oli vielä vahvasti läsnä haltiaylimystöä, he eivät enää olleet tiukasti kiinni Keski-Maassa, mikä käy ilmi kohtauksesta, jossa kotimatkalla Gondorista olevat Galadriel, Elrond ja Gandalf keskustelevat leirissään matkan päällä:

"Jos joku matkamies olisi kulkenut siitä ohi, ei hän olisi nähnyt tai kuullut juuri mitään; hän olisi ollut näkevinään vain kiveen hakattuja harmaita hahmoja, unohdettuja muistomerkkejä asumattomilla mailla." (Kuninkaan paluu, VI kirja, VI luku "Jäähyväisiä").

Siinä on mielestäni sattuva kuvaus haltioiden haipumisesta.
 
Ylös