Millainen on hyvä/huono opettaja?

Harkitsen puolivakavissani opettajaksi ryhtymistä kun tuo tutkijan ura on alkanut hieman mietityttää. Olen ollut silloin tällöin sijaisena, lähinnä yläasteella kun joku opettaja on sairastunut. Järkytyksekseni olen huomannut tykkääväni opettamisesta, mutta kurin pitäminen on minulle vähän ongelmallista. Itse suhtauduin aikoinani hyvin epäluuloisesti opettajiin ja sijaisiin, jotka yrittivät kaveerata oppilaiden kanssa sen sijaan, että olisivat laittaneet luokan kuriin. En siis tiedä, olisiko minusta opettajaksi ja aloin tässä miettiä, että millainen sitten mahtaa olla hyvä opettaja. Itse pidän ehkä tärkeimpänä sitä, että opettaja on innostunut opettamastaan aineesta, se pelastaa paljon. Mitä mieltä te olette? Mitkä seikat tekevät opettajasta hyvän tai huonon? Miten opettajan tulisi toimia saadakseen luokan kuriin? Mitkä ovat pahimpia virheitä, mitä opettaja voi tehdä?

Täällä on jo koulu-aiheinen topic, joten jos tämä tuntuu menevän pahasti päällekkäin sen kanssa, niin laitettakoon tämä sitten vaikka lukkoon...

Vai että hyvä opettaja. Sellaisiin nykyään törmää aika valitettavan harvoin. Varsinkin yläastella opettajat olivat melkoisia känttyjä. Lukiossa on mielestäni ollut paljon parempia opettajia.

Kuitenkin, hyvä opettaja on mielestäni sellainen, joka saa oppilaassa aikaan kunnioituksen tunteen ja myös kunnioittaa oppilasta. Yleensä opettajissa on se vika, etteivät he anna oppilaalle ollenkaan puheenvuoroa, koska kuvittelevat olevansa itse aina oikeassa. Minäkään en oikein innostu opettajista, jotka yrittävät olla hirveän läheisissä väleissä oppilaan kanssa. Olen itseasiassa joutunut tälläisen tyypin kanssa tekemisiin ja tunsin oloni ahdistuneeksi. Oppilaan ja opettajan välillä pitää olla viileyttä, mutta kunnioitusta.

Miten luokan sitten saa kuriin? Jaahas. Luulisin, että hyvä opettaja ei tarvitse mitään kummempia keinoja saadakseen luokan kuriin. Luokka, jossa olin yläasteella, oli järkyttävän villi, mutta eräs opettaja sai meidät rauhoittumaan mielenkiintoisella tyylillään opettaa. Yleensä opettajilla on todella kuiva tyyli opettaa ja kyllästyyhän sitä. Sitten tulee puhuttua koko ajan.

Opettaja ei missään nimessä saa pettää oppilaitaan. Jos esimerkiksi hän lupaa edellisellä tunnilla, että seuraavalla tunnilla katsotaan videota, hänen pitäisi pitää lupauksensa. Kuullostaa ehkä tyhmältä, mutta tällä tavalla minä ainakin opin kunnioittamaan opea. Silmätikuksi ottaminen on myös paha virhe. Itse olen ollut sellaisena ja sehän ei tietysti ole kivaa. Opettajan pitäisi osata ottaa huomioon oppilaan persoonallisuus ja kohdella häntä sen mukaan. On inhottavaa, jos ope pitää kaikkia samanlaisina. Opetustavoista pitäisi myös vaihdella.
Että semmoista. Lisää varmaan tulee myöhemmin. Onnea sinulle Guille opettajaksi opiskeluissasi, jos sille alalle päätät ryhtyä.

Dodah joo...
Eräs lempimaikoistani (mies);
-Kertoilee vitsejä, muutenkin yleensä huumorilla
-Osaa kuitenkin vakavoitua, ja tarpeen tullen heittää riehujat pihalle
-Kirjoittaa lauseen taululle, kertoo asiasta mielenkiintoisia lisäyksiä, ja jatkaa taas kirjoitusta...
-opettaa selkeästi (ei "turhia" kielivenkuroita) ja ytimekkäästi
-"Jämerä"

Jos tästä listauksesta nyt jotain hyötyä oli, niin hyvä. :roll:

hmm-mm.
meidän opettajamme on erittäin rasittava. vaikka hän olisikin mukava tai siedettävä, on todella häiritsevää kuinka joku voi olla niin välinpitämätön.
mielummin tiukkis kuin välinpitämätön ja sellainen joka ei kuuntele, ja neuvoo yhdelle yhtä ja toiselle toista.

opettajalla pitää myös olla aukroriteettia. sellainen antaa yleensä hyvän kuvan, ja pitää välit viileinä. siis-tuntuu paljon asiallisemmalta kuin joku joka kaveeraa epätoivoisesti.

musiikinopettajmme on yli kaksimetrinen joka huojuu seistessään, kajuuntuu, pitää aina samaa paitaa, änkyttää ja ojentelee kaulaansa kuin kirahvi.
säälittää enemmän kuin hauskuuttaa, ja siinäkin on jotakin pielessä.

Haltiasielu sanoi:

musiikinopettajmme on yli kaksimetrinen joka huojuu seistessään, kajuuntuu, pitää aina samaa paitaa, änkyttää ja ojentelee kaulaansa kuin kirahvi.
säälittää enemmän kuin hauskuuttaa, ja siinäkin on jotakin pielessä.

Click to expand...

[off-topic] En voi olla sanomatta, että tuosta sinun kuvauksestasi tuli mieleen ensimmäisenä entti. Hahhah. No, olisihan se ihan hubaisaa, jos olisi entti opettajana. :wink: [off-topic]

Noista rasittavista opettajista puheenollen. Minulla oli yläasteella ruotsinope, joka solvasi huonompia koko ajan. Olin aluksi erittäin innostunut opiskelemaan ruotsia, mutta kun kerran meni sanakoe huonommin (sairaana olon takia), opettaja otti minut silmätikuksi ja siitä lähtien ruotsi on ollut yksi vastenmielisemmistä aineista. Minulla ei kuulemma ole tulevaisuutta, jos minulla ei ole ruotsin arvosana 10. Pistin tietysti opettajalle vastaan ja hän vielä kehtasi väittää, että "sinulla ne hormoonit vissiin nyt tämän viikon hyrräävät". Voi luoja! Onneksi olen päässyt siitä harpusta eroon.

Joskus 4. luokalla meillä oli tosi rento ja muutenki kiva ope. Sitä vaan ei oikein kiinnostanut opittiinko me vai ei. Yksikin luokkalainen ei millään tahtonut oppia jakokulmaa. Pari päivää sitä tahkottua ope sanoi, että "hypätään asian yli, opit sä sen joskus". Läksytkin oli, että kaikki kopioi ne tarkastuksessa koska ei ollut paljoa väliä tekikö ne vai ei. Silloin tuntui tosi kivalta kun ei tarvinnut tehdä mitään, mutta nyt kun ajattelee, aika karhunpalveluksen ope teki.

Tiedossa hurjat vaatimukset opettajille:

-Opettajan pitää osata pitää kuri luokassa. Kenelläkään ei ole hauskaa meluisessa luokkahuoneessa, jossa ihmiset riehuvat kuin apinat. Mutta huutaa opettajan ei saa, mykkäkoulua on opettaja usein pitänyt ja tepsinyt on. Ja pidän itse henkilökohtaisesti opettajista jotka pitävät kurin luokassa ja ovat "opettajamaisia", kun semmoisista, jotka ovat niin kavereita oppilaiden kanssa, mutta luokkalaiset käyttäytyisivät kuin pellet.

-Opettajassa pitää olla puhtia, ja innostaa tekemään läksyt, ylimääräisiä, ja vastaamaan tunnilla. Jos ketään ei saa oikein viittaamaan tunnilla, ei pidä kysyä väkisin, se on kauheaa. Muistan vieläkin kauhujuttuja kun en tiennnyt missä Waterloo sijaitsee, ja opettaja sen kuin kinasi vastausta minulta.

-Kertoilee mukavia juttuja, muttei kumminkaan eksy kauaksi aiheesta. Entinen opettajani alkoi historiassa aina kertomaan juttuja hänen Egyptin-matkastaan. Se jäi jotenkin mieleen, kun hän pyramideja kuvaili. Se innosti paljon.

-Opettaja antaa tehdä itsenäistätyöskentelyä, mutta tietysti pitää ottaa uudet asiat esille yhdessä koko luokan kanssa. Ryhmätöitä ja erilaisia juttuja saa olla, mutta niistä pitää oppia myös. Harrastetehtäviin ohjeet, innostaa opiskelemaan, (ainakin minua historiassa).

-Opettaja ei saa pitää oppilasta aivan vähäjärkisenä ja "vauvana". Minä ärsyän semmoisia todella paljon. Mutta ei saa haukkuakkaan, suoraan saa sanoa, muttei haukkua.

-Ei saa ola arka hiirulainen, muttei mikään tyrannikaan. Reilu, oikeiudenmukainen, ja opettajamainen. Pitää myös itsekkin olla kiinnostunut, ei saa puhua jotenkin "Plaa-plaa-plaa"-tyylisesti. Lisäilen vielä jotain. Siinä näin aluksi.

Hyvä opettaja pitää mielenkiintoisia tunteja ja opettaa myös muullakin tavalla kuin junnaamalla yhtä ja samaa asiaa puhelinluetteloäänellä. Ala-asteella pelit ja leikit ovat virkistävää vaihtelua (ja niissäkin oppii asioita), miksei yläasteella voisi käyttää samaa tekniikkaa? Mesoavalle luokalle ei missään tapauksessa kannata huutaa takaisin, oppilaat eivät kuuntele ja tämä vain yllyttää poikia (okei, okei, mikseivät tytötkin huutaisi) huutamaan takaisin. Siis, mielenkiintoisia tunteja ja oppilaiden kunnioituksen saamista ja myös arvostamista. Tämä on mielestäni opettajantyö kiteytettynä.

Hyvä opettaja... Hmm...
Liian ankarista ei pidetä. Mutta niin ei pidetä myöskään nössöistä. Pitää olla kaikkea siltä väliltä. Yleisesti ottaen mukava ja mahd. hauska (ei sellasta väkinäistä huumoria) mutta tarpeen tullun niin tiukka, että saa pulisijat ja häiritsijät kuriin. Ihan säälittää, kun jotkut opettajat yrittävät käskeä luokan edestä eivätkä saa ääntään ollenkaan kuuluviin. Eli kuuluva ääni on varmaan kaiken perusta. Hiiret ovat ärsyttäviä. Hiiriä ei kuuntele kukaan, ellei sitten itsekin ole hiiri. Ja jo ensimmäisellä tunnilla kannattaa näyttää missä on ovi, sillä uskottavuutta on paha sitten myöhemmin lähteä yrittämään.

Opettaja, joka on kiinnostunut oppilaidensa mielipiteistä ja asioista, mutta ei varsinaisesti utele mitään eikä kysele. Kuuntelee. On hyvää pataa, mutta ei yritä olla liikaa. Nimen muistaminen on aika iso juttu. Nimet kannattaa yrittää opetella mahd. nopeasti. Muistan viime vuodelta opettajan, joka käytti varmaan koko ensimmäisen tunnin nimien opetteluun. Koko luokka oli iha hiljaa.

Myös opetustapa on aika merkitsevä. Jos opettaa tosi kuivasti, kukaan jaksa keskittyä.
Lahjominen on vähän tyhmää; monet sortuvat nykyään siihen. "Jos olette kiltisti, ette saa läksyä tai pääsette aikaisemmin kotiin". Ehkä on parempi vaan päästää aikaisemmin tai sitten olla päästämättä. Riippuu miten oppilaat käyttäytyvät.

Monia opettajia on nykyään myös helppo puhua pussiin...

Lisäksi monet opettajat ovat suosijoita. Toisia opetetaan paremmin kuin toisia. Joku viittaa koko tunnin saamatta apua, joku ei. Opettajan pitäisi myös tajuta, ettei kaikki ole yhtä hyviä tai opi yhtä nopeasti. Pitäisi olla mahdollisuus opetukseen ja kenties jotain ylimääräistä tai vaihtoehtoista tekemistä niille, jotka jo osaavat. Niiden, jotka jo osaavat, tarviiko heidän välttämättä kerrata asiaa kymmentä kertaa.

Pieni puhuminen tunneilla pitäisi hyväksyä... Ja se, että harva jaksaa keskittyä kello 15.00 oppitunnilla...

Opettajilta selvästikkin vaaditaan paljon. *wirn*

Me leikimme proteiinisynteesiä vielä lukion kakkosellakin pari kuukautta sitten, kun oli niin monimutkainen juttu Tosin tuon piti sijainen ylä-asteen puolelta, joka on kuulunut jo pitkään suosikkeihini. Mutta on täällä lukion puolellakin hyviä, jopa enemmän kuin peruskoulussa.

Hyvän opettajan tunnuspiirteitä en laita, kun olen samoilla linjoilla muidenkin kanssa.

Hyvä opettaja pitää vaihtelevia ja mielenkiintoisia tunteja ja tietää itsekin paljon siitä asiasta, mitä opettaa. Minulla on ainakin ollut sellaisia opettajia, jotka ovat itse ruvenneet opettaessaan kokoajan tarkistamaan asioita opettajankirjasta, kun eivät itse tiedä mitään. Täytyy myös olla oikeudenmukainen, suosikeita valitsevat maikat ovat inhottavia.

Myöskin lahjominen [kuten Thaurisiliel sanoikin] ja uhkailu on tyhmää. "Jos ette käyttäydy kunnolla, saatte todistukseen nelosen". "Jos ette ole nyt hiljaa, lähdette rehtorin puheille". Arrrggh. :evil:

Kuten jotkut jo sanoivat, ei saa yrittää liikaa kaveerata oppilaiden kanssa, mutta ei toisaalta myöskään karjua ja pitää järjetöntä kuria.

Minä ainakin opin ja pidän varsinkin historiassa tunneista, joilla opetellaan asiat keskustelemalla niistä. Niin asiat jäävät paremmin mieleen, kuin lukemalla kirjasta tai kopioimalla vihkoon.

Neala. sanoi:

Opettajassa pitää olla puhtia, ja innostaa tekemään läksyt, ylimääräisiä, ja vastaamaan tunnilla. Jos ketään ei saa oikein viittaamaan tunnilla, ei pidä kysyä väkisin, se on kauheaa. Muistan vieläkin kauhujuttuja kun en tiennnyt missä Waterloo sijaitsee, ja opettaja sen kuin kinasi vastausta minulta.

Click to expand...

Tämän allekirjoitan täysin. Opettaja ei mielestäni saisi milloinkaan alkaa jankuttamaan vastausta. Esimerkiksi matematiikassa opettajamme kyselee keneltä tahansa. Kerrankin hän kysyi minulta erästä laskua, jota en ollut osannut. (ja luokassa oli vielä vapaaehtoisia, jotka olisivat halunneet mennä tekemään kyseisen laskun taululle) Kun sanoin, etten osannut, niin hän kysyi miksi en osannut. Noh, vastasin että en vain osannut. Sitten hän vastasi: "Kyllä sinun pitäisi tällainen osata, kun sinulla kerran on pitkä matematiikka." Hän yritti saada minua tekemään taululle laskua, jota en osannut. Onneksi kykenin selittelemällä välttämään taululle menemisen. Mutta kyseinen opettaja oli laittanut kaverini tekemään taululle laskun, jota hän ei ollut osannut.

Mielestäni tuo on jo nöyryytystä. Monet opettajat harrastavat tätä "sokkona kysymistä", jota inhoan. Jos en ole osannut jotakin yksinkertaista kohtaa, niin tunnen itseni idiootiksi sanoessani "en tiedä."
Yläasteella eräs opettajani haukkui minut lyttyyn luokan edessä kun en muistanut mikä on juosta-verbin potentiaalin perfekti tjsp.
Tästä olen saanut itsetunto-ongelmia, kiitos opettajieni.

Culgrodiel sanoi:

Miten luokan sitten saa kuriin? Luulisin, että hyvä opettaja ei tarvitse mitään kummempia keinoja saadakseen luokan kuriin. Yleensä opettajilla on todella kuiva tyyli opettaa ja kyllästyyhän sitä. Sitten tulee puhuttua koko ajan.

Click to expand...

Tämä oli meillä arkipäivää etenkin yläasteella, mutta järkyttävää kyllä myös opiskellessani lähihoitajaksi. Ymmärrän kyllä että jos itseä ei aihe kiinnosta tulee niitä omia juttuja höpötettyä, mutta pitäisi välillä muistaa myös niitä luokassa olevia joita kiinnostaa.

Mutta asiaan. Kun kävin miettimään, enemmän mieleen on jäänyt yläasteen ajalta ne ei-niin-kivat opettajat. He yleensä vain kertoivat suullisesti asioita jotka piti oppia ja silloin tällöin kirjoittivat muutaman hassun lauseen taululle. Toinen esimerkki huonosta opesta on sellainen, joka työntää kalvoa kalvon perään ja siihen päälle vielä höpöttää koko ajan. Yritä siinä sitten lukea, kirjoittaa ja kuunnella samaan aikaan, kun et muutenkaan ehdi kaikkea kirjoittaa ennenkuin kalvo viedään nenän edestä pois.

Hyvän opettajan tunnusmerkkejä taas on monia. Hän osaa pitää oppilaiden mielenkiintoa yllä, muttei kuitenkaan ole liian jäykkis. Huumori tepsii yllättävän usein ja herättää uneliaatkin oppilaat. Hyvä ope luo keskustelua tunnilla ja kuuntelee oppilaita ja vastaa kunnolla heidän kysymyksiinsä. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se että vaivautuu kysymään jotain eikä saa siihen vastausta.

Oikeastaan minun käy sääliksi yläasteen opettajia. Meidänkin luokalla oli tyttö, joka haistatteli opettajalle päin naamaa ja monet kerrat ope lähti itkua vääntäen luokasta pois. Se ei enää ollut kenestäkään muusta kivaa kuin jutun aiheuttajasta.

Aikalailla samoilla linjoilla olen muiden kanssa, etenkin tuossa ettei saa pakottaa vastaamaan sellaista joka ei viittaa. Tai siis kyllähän sitä kysyä saa muiltakin kuin aktiivisilta, mutta sitten jos ei tiedä vastausta niin ei missään nimessä saa alkaa tivaamaan tai sitten yrittää nolata tämä ihminen. Se on varmasti yksi opettajan suurimmista virheistä.

Minulle on jäänyt mieleen varmaankin parhaiten yläasteen matikan sijainen, joka oli kalju, lävistetty ja aivan mahtava. Hän oli aika nuori mies, mutta ei ryhtynyt olemaan meidän kaveri vaan piti kyllä kurin luokassa. Kaiken lisäksi se oli niin, että jos hän sanoi, että seuraavaksi lennät ulos, niin seuraavaksi tosiaan lensi ulos. Muutenkin hän osasi opettaa, piti kuria muttei ollut liian ankara ja ennenkaikkea hän kuunteli meitä. Hän oli sellainen opettaja joka ei tunkenut meidän kenenkään alueelle, mutta silti kaikki meistä tiesi, että voimme mennä puhumaan hänelle mistä tahansa.

Oli meillä kyllä nyt viime vuonna sitten varmasti yksi huonoimmista sijaisista. Hän oli ensinnäkin ammatiltaan muusikko, eikä hänellä kyllä ollut mitään hajua mitä hänen pitäisi meille opettaa. Hän myös käytti taktiikkaa, että jos joku puhui kesken hänen opetuksen, lopetti hän siihen. Aivan sama, pyydettiinki lainaan kynää vai puhuttiinko viikonlopusta. Se oli raivostuttavaa. Hän ei nimittäin sitten jatkanut tuntia ollenkaan. Sitä en kyllä suosittele, mykkäkoulua siis. En ainakaan yläasteelaisille, useimmiten se tuntuu vaan innostavan puhumaan kaverin kanssa jostain ihan muusta.

Minäkin lähen myös samalle linjalle monen kanssa tästä asiasta. Siis siitä millainen opettajan pitää olla...

itselläni on huonoja ja hyvijä kokemuksia opettajasta. Ala-asteen opettaja oli minusta kamala. Hän ei osannut opettaa, jonka takia esim. englannin kielen opiskelu haitannut minua. Sitten minulla on jäänyt raumat siitä. koska minua kiusattiin ala-asteella paljon ja opettaja myös alkoi kiusaamaan minua. se opettaja ei ole muuttanut ollenkaan pikku-siskoni kärsii siitä.
kukaan ei usko meitä, että se opettaja on kamala! että siitä jää arvet.

pienillä paikkakunnilla on ongelmana se, että asioihin ei puututa. Ei ainakaan täällä... hyvin surullista mutta mitä sille ei voi mitään...

Olen melko lailla samaa mieltä edellisten kanssa noista opettajan huonoista ja hyvistä puolista, mutta mieleen tuli silti pari mielestäni melko tärkeääkin muistettavaa.

Opettajan täytyy osata selittää asiat niin, että kaikki varmasti ymmärtävät sen. Kärsivällisyyttä ja pitkäpinnaisuutta kannattaa myös omata, jotta täysin tietämättömälle asioiden rautalangasta vääntäminen ei nouse isoksi ongelmaksi.

Lukiossamme monet opettajat jättävät huomioimatta, että esimerkiksi ainekirjoituksissa huonot pisteet saaneet haluaisivat monesti tietää, mikä aineista jäi uupumaan eli mitä kirjoittaa seuraavalla kerralla paremmin, jotta saa myös paremman arvosanan. On hirvittävän hankalaa parantaa, jos ei tiedä missä parantaa.

Asioiden ylös-kirjoittaminen toimii ainakin itselläni, opin siten muistamaan asiat kaikkein parhaiten, joten voin ainakin omasta puolestani suositella "kalvojen käyttöä". Toki liiallinen kirjoittaminen on puuduttavaa, joten opettajan tulisi osata kirjoituttaa tärkeimmät asiat vihkoon ja muuten kertoa "ei-niin-tärkeistä-asioista". Samanaikaisesti kirjoittaminen ja opettajan kuunteleminen on myös todella vaikeaa, joten kirjoittaessa tulisi todellakin antaa oppilaiden vain kirjoittaa.

Meidän ruotsinopettaja, joka tosin on nyt äitiyslomalla on ehdottomasti paras opettaja mitä on vastaan tullu.
Hän on huumorintajuinen, osaa opettaa, pitää kurin...
Hän on siitä mukava, että juttelee tunnilla aina siinä sivussa kaikkia omia asioitaan ja mitä muut ryhmät on sanonu/tehny.
Se pitää kaikista kappaleista aina sanakokeet, mutta kukaan ei oo valittanu asiasta, koska siinä ne sanat oppii(osaan kakki sanat ruotsissa mitkä oli viime vuonna sanakokeissa, mutta tämän vuotisia uusia en osaa yhtään).
Se kertoo kansa minkä numeron antaa todistukseen, se on laskuttuu sanakokeiden, oikeen kokeen ja tuntikäyttäytymisen keskiarvo jota sitten tupataan pyöristämään ylöspäin.
Sillä on hauskoja muistisääntöjä(koputus x, konsukiepre ja ei kahta ämmää samaan taloon(en tosin muista mihin aiheeseen viimeinen liittyy :roll: ))
Se on oikeesti kiinnostunu meiän asioista ja vaikka mitä muuta.

Kurinpitoon ehkä vaikuttaa että sanoo hyvin vakaalla ja voimakkaalla äänellä: "Te teette niin, koska minä sanon." Ja uhkailee tietysti sillä että sitten tehdän enemmän tehtäviä ja kaikkea ei niin mukavaa.

Huono opettaja:
Huono ope on sellainen, joka ei voi/pysty pitämään luokkaa kurissa.Varsinkin jos on mölyistä, eikä oppilaat ole hiljaa niin on huono opiskella :roll:
Hyvä opettaja:
Hyvä opettaja osaa opettaa hyvin, osaa pitää luokan järjestyksessä ja osaa auttaa tarvittaessa.Hyvä ope huutaa, jos tarvitsee ja osaa pitää kurissa meluisammatkin oppilaat :wink:

Noh, ehkä sellanen ei mikään orjapiiskuri, mutta osaa pitää kuria. Eli, pientä jutustelua saa olla, kunhan kukaan ei häiritse ketään.
toiseks: Ei saa vaatia oppilailtaan liikaa!
Sellaisen opettajan opetuksessa oppii parhaiten.

Minä en henkilökohtaisesti pidä siitä, että opettaja kysyy ilman että viittaan. Minun tuurillani kun en koskaan juuri silloin tiedä oikeaa vastausta. Alan vain änkyttämään etten tiedä. Siinä sitten punastellaan. Olen myös törmännyt opettajiin, jotka tuntuvat haluavan nolata oppilaita juuri tällä tavalla. Hö, kaikenlaisia tyhmyyksiä sitä päästetäänkin opettamaan.