Minecraft

*** Huomautus uusille kontulaisille! Minecraftista ei netissä liiemmälti ole foorumeita suomeksi, joten olet ehkä tullut tänne juuri sellaista etsiskellessäsi. Muista noudattaa Konnun sääntöjä eli pähkinänkuoressa: kirjoita kohteliaasti, asiallisesti ja perusteltuja mielipiteitä esittäen. Jätä yhden lauseen kommentit väliin. ***

Minecraft on keskeneräinen hiekkalaatikkopeli, eli siinä ei (ainakaan vielä) ole mitään selkeää päämäärää tai tapaa voittaa peli. Sitä on kehitetty maaliskuusta 2009 alkaen ja tätä kirjoitettaessa se on ostettu 670 331 kertaa, eli se on tehnyt keksijästään ruotsalaisesta Markus "Notch" Perssonista miljonäärin. Peli on vielä alfavaiheessa ja maksaa 9,90 euroa PayPalin kautta. Valmiin pelin hinta lienee 20 euron tietämillä, mutta nyt pelin ostaville luvataan ilmaiset päivitykset hamaan tulevaisuuteen. Notch kokoaa ympärilleen osaavia ihmisiä Tukholman toimistoon. Nyt on hakuvuorossa "Framsideutvecklare" ja "Baksideutvecklare".

Itse sain tietää Minecraftista Pelit-lehden ylistävän arvostelun ansiosta ja rajoitettua selainversiota kokeiltuani ostin varsinaisen pelin. Selainversio on omiaan pienille lapsille, koska se on täysin väkivallaton, eikä erityisen haastava pelattava. Viimeksi äkkäsin 6-vuotiaan tyttäreni rakentamassa kärjellään seisovaa 5-kerroksista pyramidia. 4-vuotias poikani taas oli kaivanut juuri tallennuspisteen kohdalle laavaan asti ulottuvan reiän. Hän oli myös rakentanut yhden kuution paksuisen tornin.

Pelin sivujen YouTube-videoilta selviää hyvin pelin luonne: palikkagrafiikalla toteutettu 1st Person Build 'em Up -peli, jolla viitseliäät ihmiset ovat tehneet kaikenlaista hienoa ja näyttävää. Pelin pahimpia puutteita on se, että sen pelaamiseen ei ole oikeastaan minkäänlaisia ohjeita. Minäkin jouduin turvautumaan alkuun päästäkseni ohjevideoon, joka on sattuvasti nimetty "Kuinka selvitä ensimmäisestä yöstä". Pelissä päivän pituus on kymmenen minuuttia ja sen aikana pitäisi rakentaa jonkinlainen suoja yötä varten, tai joutuu verenhimoisten palikkahirviöiden saaliiksi. Videon katsottuani osasin tehdä ensimmäiset työkaluni. Nyt paras ystäväni on Minepedia, jonka ansiosta osaan sulattaa rautamalmia harkoiksi ja tehdä niistä työkaluja, aseita ja haarniskoja. Kullasta tehty kellokin minulla on, jotta maan allakin tietäisin, milloin on yö ja päivä.

Sunnuntaiaamuna pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan peliä monta tuntia putkeen. Haahuilin siellä sun täällä ja päädyin sitten rakentamaan ensimmäisen linnani, Routapihan, lumen peittämän vuoren harjalle. Ensimmäinen, viisi palikkaa korkea kerros on valmiina ja sen katolle rakensin portaat kokeillakseni, kuinka pitkä matka on taivaaseen. Classicissa voi rakentaa vain pilvikattoon asti, mutta Alphassa vertikaalisuunnassa enimmäiskuutiomäärä on 128. Niinpä pilvet seilasivat portaideni puolivälissä. Horisontaalisuuntaan on enemmänkin rakentamisoikeutta, sillä kartassa on tilaa kahdeksan kertaa Telluksen maapinta-alan verran... Koverran varmaan koko vuoren ontoksi ja rakennan sinne pylvässaleja Morian tyyliin. Liikaa en saa linnaani kiintyä, sillä peliä päivitetään ahkerasti ja vanhat tallennukset eivät enää toimi päivitysten kanssa.

Olen raapaissut vasta pintaa Minecraftin suhteen, mutta pidän kovasti pelin tunnelmasta. Kun löytää luolan suuaukon vuoren seinästä ja hortoilee sisälle soihtuja sytyttämään ja mineraaleja etsimään, tuntee todella löytävänsä jotain uutta, mitä kukaan muu ei ole ennen nähnyt. Koska kartat luodaan satunnaisesti, tunteella on perusteensa. Moninpeliä en ole vielä edes kokeillut.

Itse en ole Minecraftia pelannut, mutta olen katsonut vierestä useammankin henkilön pelaamista ja miettinyt pitäisikö itsekin alkaa pelata, mutta aika ei kyllä riittäisi. Ajatus metri kertaa metri -palikoista rakennetusta maailmasta toisaalta houkuttaa!

Lähipiirissäni Minecraft on jostain syystä jakanut väen kahtia. Osa rakastaa peliä, osa vihaa sitä eikä halua kuulla edes pelin nimeä mainittavan.

Mielestäni idea pelissa on ihan kohtuullisen hyvä ja hauska, vaikka pelin tavoitteet ovatkin henkilökohtaiset eikä peliä voi "voittaa". On jännä kuulla mitä ihmiset ovat rakentamassa (esim. kaverini rakentaa WTC-torneja terrori-iskujen välissä eli toinen torni on ehjä ja toinen tulessa). Uskoisin, että myös grafiikan yksinkertaisuus ja laatikkomaailma vetoaa erilaisuutensa takia. Nykyisin pelien grafiikat ovat kuitenkin niin hienoja, että moni saattaa kokea mukavaksi vaihteluksi sen, ettei hienoa grafiikkaa olekaan.

Itse olen Minecraftia kokeillut poikaystäväni
luona, ja peli oli mielestäni tuskallisen koukuttava. Aluksi en tajunnut ideaa ollenkaan, mutta sitten oman kodin tekeminen alkoi tuntua jotenkin niin hauskalta.

Kaivoin itselleni hobitinkoloa (joskin vuoren sisälle), ja tein sinne erilaisia huoneita syvennyksiksi.
Raivasin itselleni etupihaa.
Ja kaikki tämä oli aivan mielettömän koukuttavaa, ihan kuin olisi legoilla rakentanut.
Poikaystävä tykkää rakennella kaivauksia, ja on jo päässyt todella syvälle, sinne asti missä on laavaa ja harvinaisia raaka-aineita tjsp.
Toivottavasti saisin Minecraftin joululahjaksi,
aivan mielettömän mukava ja koukuttava peli.

Tuollainen olisi kiva tehdä.

Pagba sanoi:

Peli on vielä alfavaiheessa ja maksaa 9,90 euroa PayPalin kautta. Valmiin pelin hinta lienee 20 euron tietämillä.

Click to expand...

Tämä voisi olla kiinnostava esim. 10- ja 6-vuotiaille lapsille ja näiden isälle. Mutta miten ostaminen käytännössä tapahtuu? Ladataanko peli netistä vai saako ostaja jonkin fyysisen levykkeen tms. Voiko pelin asentaa useammalle koneelle?

Pelin FAQ:sta selviää, että ostaja ei saa mitään fyysistä, vaan pelin pystyy lataamaan koneelle kuin koneelle, kunhan vain on rekisteröitynyt ja maksanut sen. Selaimellakin pelaaminen onnistuu, mutta näemmä ei pysty jatkamaan koneelle lataamansa pelin tallennusta. Kannattaa kokeilla ensin peligrafiikan miellyttävyyttä silmille ilmaisella selainversiolla. Tavalliset liikkumisnappulat WASD toimivat siinä, välilyönnillä voi hypätä, hiiren vasemmalla napilla louhia ja oikealla sijoittaa kuutioita. B:llä saa hiiren hallinnan takaisin valitakseen jonkin toisen kuution rajoittamattomasta varastosta. Jos eksyy tai jää jumiin, painamalla R pääsee takaisin lähtöpisteeseen. Kuolla ei voi eikä tappaa mitään tai ketään.

Kiitokset Pagba, tällä pääsee jo alkuun.

Koska PayPalin käyttö oli minulle entuudestaan tuntematon juttu, googlasin tilinavausohjeet. Niitä noudattaen minun ei tarvinnut laittaa luottokorttini numeroa minnekään, vaan maksoin ensin verkkopankistani kympin PayPalin tililleni ja sieltä eteenpäin Mojangille, Notchin firmalle. PayPalilla henkilöllisyys varmistetaan pelkän sähköpostiosoitteen ja salasanan avulla, joten valitsin salasanakseni melko monimutkaisen.

Minecraftin lopullisessa muodossa haluaisin nähdä Kiekkomaailman kääpiöitä. Nykyään pelissä on omia juttujaan puuhaavia eläimiä (kävelevät, hyppivät ja uivat pienellä alueella) ja pelaajaa jahtaavia hirviöitä, muttei mitään pelaajan käytöksen mukaan omaa käytöstään muuttavia olioita. Kääpiöt suhtautuisivat neutraalisti kaivokseensa tunkeutuvaan pelaajaan, eikä edes arvomineraalien louhiminen saisi niitä kovin närkästyneiksi. Vasta kun pelaaja jäisi kiinni jalostettujen mineraalien varastamisesta, kääpiöt heittäytyisivät väkivaltaisiksi. Ne voisivat vaikka saada kaivoksen tulvimaan vedestä tai laavasta. Lopullinen peli lienee modattava, joten kääpiömodi olisi mahdollinen.

Nyt olen viikon verran pelaillut Minecraftia. Tämä on siitä outo peli, että lapset haluavat seurata pelaamistani sen sijaan, että pelaisivat itse. Päästän heidät pelaamaan vain Classicia, koska se on väkivallaton. Pelasin yleisön kanssa alkuun Alphaa Peaceful-vaikeustasolla eli ilman vihollisia, mutta se latisti pelitunnelmaa. Yöllä saattoi vain jäädä paikoilleen seisoskelemaan ilman vaaraa vihollisista ja jatkaa matkaa aamun sarastettua. Lasten nähden en tappele öttömönkiäisten kanssa tai teurasta neutraaleja eläimiä. Öisin niitä hiiviskelee kulloisenkin majapaikan lähistöllä ja siksikin olisi kiva, jos tylsiä öitä voisi viettää nopeutettuina. Sleep-mode vain päälle ja hahmo herää aamunsarastuksessa, ellei saa vahinkoa vihollisista.

Aloitin pelin uudella hahmolla saadakseni hieman järjestystä maailmaan. Ensimmäisestä yöstä selvittyäni rakensin talon jälleensyntymispaikan viereen tukikohdaksi. Teen talosta käsin tutkimusmatkoja ympäristööni rakentaen mökkejä päivämatkan päähän eri ilmansuuntiin. Niissä on kivinen perustus räjähtävien öttömönkiäisten varalta ja kolmen laatikon korkuiset lautaseinät katto mukaan luettuna. Sisätilaa on vain 4x4x2 laatikkoa plus oviruudut. Silti sinne mahtuu höyläpenkki, uuni ja säilytysarkku. Puusta tehty ovi antaa tulosuuntaan. Kiveä mökki vaatii sisustuksineen 20 yksikköä ja jalostamatonta raakapuuta 14 yksikköä. Lisäksi menee muutama soihtu sisä- ja ulkovalaistukseen (soihduilla voi myös merkitä tutkitut ilmansuunnat parantaen mökin näkyvyyttä hämärässä ja pimeässä), kiviporras ja ikkunoita. Mökkeihin kannattaa varastoida ainakin ruokaa, työkaluja, aseita ja haarniskoita. Jokaista niistä voi käyttää tukikohtana puolen päivämatkan päähän ulottuville tutkimusretkille.

YouTube odotetusti pursuaa Minecraft-materiaalia hyödyllisistä opetusvideoista moraalisesti arveluttaviin räjäytyspätkiin. Olen erityisesti viehättynyt Paul Soares Jr:n How to Survive & Thrive -videoihin, jotka opettavat hyödyllisiä taitoja ensimmäisestä päivästä lähtien. Videoita on nyt ainakin 24 kappaletta, eikä loppua näy.

Koska läppärini ei pyöritä Minecraftia (tai mitään muutakaan peliä) nykimättä pahasti, joudun jonottamaan vuoroani avomiehen koneelle. Hän hankki kyseisen pelin muistaakseni lokakuun lopulla ja itse aloitin oman pelini joskus Halloweenin jälkeen.

Toistaiseksi olen pidättäytynyt suhteellisen pienellä alueella ja hionut asuntojani täydellisyyteen.
Tottakai olen myös kaivanut pelin pohjalle asti ja kolunnut laavaluolastoja. Peli on aika mukaansatempaava ja lurkut (ne nuolia ampuvat luurangot), creeperit ja muut oliot vähän turhankin jänniä ilmestyessään yhtäkkiä eteen (tai taakse!) pimeän luolaston syvyyksiä vähä vähältä kartoittaessa, soihdut ja hakku kourassa.

Nuo Paul Soaresin videot ovat hyviä katseltavia epätäydellisyydessään. Hän ei ole hionut niistä täydellisyyttä hipovia esityksiä, jotka vain masentaisivat kokemattomia mainareita, vaan uskaltaa laittaa nettiin vähemmän hohdokkaitakin suorituksia. Sattuvasti kolmannessatoista videossa hän teki kahdesti liian läheistä tuttavuutta laavan kanssa ja pelihahmo kuoli toisella kerralla. Aiemmassa videossa hän teki vehnäfarmin ja ensimmäinen yritys oli aivan säälittävä keskeneräinen räpellys. Vasta seuraavaa videota varten hän oli tuunannut sen huippukuntoon. Kaivoksestaan kotitornia (jonka hän oli katsojapalautteen mukaan nimennyt uudelleen Pilvilinnaksi) kohti yhdystunnelia kaivaessaan hän ei osunut tornin kellariin, vaan aidan ulkopuolelle. Joku toinen olisi korjannut jälkensä ja tallentanut uuden videon nappisuorituksella. Fanitan jo Paulia suureksi osaksi siksi, että hän uskaltaa tuoda kömmähdyksiään suuren yleisön nähtäville.

Viimeksi kerroin tekeväni tutkimusmatkoja ja rakentavani mökkejä etäisiksi tukikohdiksi. Löysin erikoisen vuoren, jonka lävitse vei kaksi suurta holvia. Rakensin tukikohdan toisen holvin päälle ja katselin sieltä tutkimatonta, aavaa, jäistä merimaisemaa... huomaten itse tekemäni maanmerkin jäältä. Olin tehnyt tahattomasti ketunlenkin! Se suunnistustaidoistani. Suunnittelin vesipylvään rakentamista tukikohtani katolle, mutta päätin viisaasti kokeilla ensin tekniikkaa talon vieressä. Vesipylvään sijaan sainkin aikaan puolet vuoresta peittävän virran. Seuraavana yönä yksikään hirviö ei eksynyt taloni luokse.

Harrastin pientä kaivostoimintaa kotitaloni lähellä löytäen lähinnä mukulakiveä. Punakiven ja raudan löytäminen oli läpimurto: sain tehtyä kompassin, joka pohjoisen sijaan osoittaa jälleensyntymispaikkaani kohti. Navigoiminen tuli täten olennaisesti helpommaksi ja ryhdyin oitis kaukomatkalaiseksi. Löysin kauniin laakson, jonka ylle kohoavalle vuorelle suunnittelen isompaa pytinkiä, jolle on valmiina osa perustusta ja nimi: Stoa Poikile. Rakennuspaikan lähistöllä jouduin tappeluun kahden hämähäkin ja yhden creeperin kanssa. Sydämiä oli minulla jäljellä vain kaksi, enkä löytänyt pekonia täydentämään niitä. Paluumatkasta kotitalolle tuli erittäin hermostuttava, koska päivä oli jo illassa. Pääsin lävitse kahdesta kanavasta, jotka olin kaivanut kapeiden kannasten lävitse, mutta sitten pilkkopimeä yö saapui enkä ollut kovin lähellä kotitaloani. Ajattelin vain kellua pimeässä, mutta sitten tulin kuvitelleeksi minua kohti pomppivia creepereitä ja muita vettä pelkäämättömiä hirviöitä... rantauduin pienelle saarelle ja ryhdyin kiireenvilkkaa rakentamaan pientä mökkiä. Se oli hyvin hermostuttava rakennustyömaa.

Spoilaannun ahkerasti Minecraftista, mutta uskallan kokeilla omia juttujani. Kun tein tulukset, en perehtynyt Minepediasta tulen ominaisuuksiin, vaan tuikkasin läheisen puun palamaan. Tuli levisi muihin kukkulanrinteen puihin ja osa niistä paloi vielä seuraavana päivänäkin. Huisia. Muuan lammas koki kovia kun kokeilin uutta onkeani. Hirviönkin siis saa nostettua niin korkealle, että se menehtyy maahan pudotessaan, jos vain itse on sitä korkeammalla. Use the Force, Luke. Yritän tehdä Stoa Poikilen ulkomuuriin parannellun version Paulin murhareiästä. Sen onnistuminen riippuu siitä, pystyykö oven rakentamaan siten, että sen toisella puolella on puoliksi maata. En ole vielä kokeillut tekniikkaa.

Asutuksen rakentaminen jälleensyntymispaikan lähelle on seikka, joka on jäänyt Pauliltakin huomaamatta. Hyvä on päästä keskellä yötä suojaan ja saada selviytymiselle välttämättömiä varusteita valmiina. Olen tuuminut jopa Death Expressiä eli kuolemista tahallaan ilman varusteita, jotta pääsisi välittömästi kaukaisesta siirtokunnasta kotitalon lähelle. Reissaamisessa tosin on oma viehätyksensä, vaikka siihen meneekin paljon aikaa. Vaan mikäpä kiire hiekkalaatikossa olisi?

Minecraft saavuttaa betan 20.12., jolloin sen hintakin nousee viitosella. Mikä tärkeämpää, niin betan ostajille ei luvata pelin ilmaisia päivityksiä alfan ostaneiden malliin, joten Minecraft kannattaa ostaa nyt ja heti, jos aikoo selvitä halvemmalla. Valmiin pelin hinta lienee 19,95 euroa.

Betan myötä vanhat pelitallennukset varmaan lakkaavat toimimasta, joten minun on parempi olla kiintymättä liikaa nykyiseen karttaani. Menin hiljattain takapakkia, kun aamun koittaessa tulin luolastoni sivukäytävästä ulos kirpeään ilmaan, creeper tipahti viereeni ja räjäytti minut autuaammille kaivausmaille. Ehdin ajoissa takaisin reinkarnaation jälkeen kerätäkseni melkein kaikki ympäristöön levinneet tavarani takaisin, paitsi kaikkein tärkeimpiä eli nuoliani. Ne ehtivät kadota puun latvasta. Nuolettomana asiointi creeperien kanssa on olennaisesti hankalampaa.

Betaan siirtyminen merkitsi lähinnä kosmeettista muutosta, mistä liian hyvään tottuneet pelin fanit ovat nurisseet joukolla. Halloween Update toi niin paljon uutta peliin, että tältä päivitykseltä odotettiin liikaakin. Vihreiden ufojen poistuminen maisemasta on kuitenkin hyvä juttu. Aiemmin kun puun rungon pilkkoi raaka-aineeksi, lehvästö jäi ilmaan leijumaan. Sen sai pilkottua palasiksi ja taimia tiputettua noukittaviksi, mutta se oli rasittavaa hommaa ja oli helpompaa jättää maastoon outoja vihreitä, ilmassa leijuvia muodostelmia. Nyt lehvästö rapistuu automaattisesti ja maahan ilmestyy poimittavia taimia. Se mahdollistaa suunnitellun metsätalouden helpommin.

Aloitin tuossa uuden tallennuksen ja pakollisten alkukuvioiden (ensimmäinen koti ja kaivos vuoren sisälli, maja reinkarnaatiopisteen lähelle, hiekkaisen saaren koverrus vedenalaista taloa suunnitellen) jälkeen kapusin vuoren laelle ja ihastuin paikkaan niin, että tein siitä näköalatasanteen. Pasifioin alueen muokkaamalla sen niin, että vuorenrinteiltä sinne ei päässyt tulemaan ja valaisin sen niin kirkkaaksi, että hirviöt eivät pysty syntymään siellä. Tein ensimmäisen vesihissini ylös vuorelle ja toisen sen toiselle puolelle. Paul Soaresin esittelemä malli on tosin herkkä jumiutumaan. Sorakiitolinjalla onneksi pääsee tarvittaessa ylös ja alas nopeasti. Vuoren toisella puolella on autiomaa, jonka keskelle rakensin jälleen Paulin ohjeita noudattaen vesiansan hirviöille. Vuoren juurelle väsäämäni aidattu 96-neliöinen vehnäpelto on osin oman suunnitteluni tuotosta. Sen lähelle aloin tänä aamuna (kolme varttia luppoaikaa toisten lähdettyä hoitoon/töihin) kaivaa avolouhosta. Sitä ympäröi neliönmuotoinen muuri, joka on ainakin kaksi palaa korkea ja 11 palaa kanttiinsa. Muurin harjalla on sakaroita, siitä vaihtelu sen korkeudessa. Ovea en viitsinyt väsätä, koska kaksipalaiselta muurilta voi hypätä alas vahingoittumatta ja takaisin ylös pääsee astinkivellä, jonka saa louhittua pois. Aivan reunusmuurin sisäpuolella on yksipalainen maavalli, joka voi koostua myös höyläpenkeistä, sulatusuuneista ja arkuista. Vallin sisällä on ympäröivän maan tasolla oleva yksipalainen kaistale. Varsinainen avolouhos on kooltaan viisi kertaa viisi palaa ja sinne pääsee spiraalimaisesti seiniä kiertäviä rappusia pitkin alas. Esteettisistä ja turvallisuussyistä olen kattanut louhoksen lasilla. Kerroksia on neljän palan välein ja jokaisesta kerroksesta lähtee sivukäytäviä kaksi per kantti. Kahden vastakkaisen kantin sivukäytävät kääntyvät toisen ja viidennen palan kohdalla poispäin toisistaan. Yritän siten saada mahdollisimman monta palaa tutkittua mahdollisimman pienellä vaivalla. En ole vielä päättänyt tutkittujen sivukäytävien kohtalosta. Ehkä laitan niiden suuaukolle laavaa ja muuraan ne lasilla umpeen tunnelmallisiksi valaisimiksi, laavalampuiksi. Louhin vasta toista kerrostani ja olen jo löytänyt mukavasti hiiltä ja rautaa. Aikanaan saatan tehdä keskuskuiluun vesihissin.

Ryhdyin askaroimaan louhokseni kanssa, koska olen kypsynyt yhtäältä kapeisiin ja syviin kaivoskuiluihin ja toisaalta hirviöitä kuhiseviin luolastoihin, joihin eksyy helposti. Isommat maanpäälliset projektit, kuten vuoristoradat, vaativat valtavasti rautaa. Timanttiakin olisi kiva löytää niin paljon, että sitä riittäisi haarniskoihin ja työkaluihin. Toistaiseksi louhin työmaatani nopeasti kuluvilla kivihakuilla. Maan päälle pakottaudun vasta puuvaraston huvettua.

Vesiansaa väsätessäni hoksasin tehdä yötä varten väliaikaisen tornin. Menin ensin ylös maakiitolinjaa pitkin (hypähtelin paikallani laittaen maapaloja alleni, kunnes olin tarpeeksi korkean pylvään nokassa) ja tein sitten 5x5-kokoisen tasanteen (hiipimisnappia pohjassa pitämällä voi kurottua palan reunan ylitse putoamatta asettamaan uuden palan kiinni), jota ympäröi sakaramuuri. Mikäs siellä oli aamua odotellessa. Päivän sarastettua pääsin maakiitolinjaa pitkin alas (seisoin maapylvään päällä ja lapioin sitä talteen pala kerrallaan, kunnes olin alhaalla). Ihan hyvä vaihtoehto luolalle tai mökille.

Pagba on ollut ahkera. Minulla meni pari maailmaa alussa siihen että vihreä räjähtävä zombie-hirviö muutti kotiini ja kuolin aina uudestaan ja uudestaan samoihin vihollisiin (haittapuoli kun rakentaa kotinsa syntypaikan kupeeseen).
Nykyinen maailmani on mennyt paremmin. Minä en juurikaan vaeltele maanpäällä. En pidä ökkömönkiäisistä ja päivä on aivan liian lyhyt että luottaisin ehtiväni takaisin. Lisäksi haluan panostaa kunnolla yhteen suureen rakennelmaan mieluummin kuin tekisin monia pieniä.

Aloitin kaivamalla itselleni "pesän" rantatörmälle. Tain tuplaovet joiden väliin jäi muutaman blokin verran tilaa. Näin vältin edellisellä kerralla kohtalokkaaksi käyneen räjähdyksen kun hirviö hipaisi minua oven lävitse. Aloin sitten kaivaa kahta tunnelia. Toinen päätunneli josta ajattelin tehdä omalla mittapuullani näyttävän ja hienon. Toinen sitä varten että louhin mineraaleja. Mutta kuten arvata saattaa mineraalit eivät ole siellä missä niide haluaisi olevan. Näiden kahden tunnelin risteillessä keskenään tuli yllätyksiä kun yhtäkkiä kesken kaivamisen vastaan tuli soihduin valaistuja kuiluja tai soraromahduksista pilkottikin aikaisemmin kaivettu käytävä. Lopulta kaivoin käytävät vahingossa yhteen. No hällä sen väliä. Päätunneli joka tapauksessa jatkui suorana ja komeana kunnes koin ensimmäisen pahan järkytyksen. Hienon rakennelmani katkaisi luonnonluola jossa virtaili vettä parissakin kohdassa. Luola ei onneksi ollut kovin suuri, mutta hankala kyllä. Ensin olin pudota sinne, mutta sain rakennettua raput ja pelastettua luomukseni. Sitten kuulin kuljaa slupsimista ja örinää ja veden takana oli zombie. Pistin sitten puoli luolaa umpeen jotta välttyisin hirviöltä. Varjelen tönöäni ehkä liikaakin, mutta kun on nähnyt vaivaa niin ei halua kaikenmaailman hirviöitä rellestämään. Seuraava maanalainen tavoite olisi muokata luolasta siisti ja tasaseinäinen vesisali. Sen jälkeen matka jatkuu jostakin haarasta syvemmälle maan alle etsimään harvinaisempia metalleja.

Maanpäällinen projektini on rakentaa majakka. Kaivoin pesäkoloni edessä olevaa rinnettä ja tasoitin sitä niin että sain hyvän kolon majakalleni. Se on kohtalaisen tilava pohjaltaan ja alatasanteelta lähtee portaan ylemmille tasoille. Alin kerros on rakennettu sulatetusta kivestä ja päälle on kasattu vielä tavallista kiveä suojaksi. Terassi aukeaa järvelle päin. Osa kerroksista on korkeaampia ja osa vähän matalampia. Ikkunoita riittää ja olen upottanut rakennusvaiheessa soihtuja ulkoseiniin niin että majakka näyttäisi komealta. Viimeisin projekti oli tehdä terassilta tämänhetkisen majakan korkuiset pylväät ja kesken on koko rakennelman kiertävä parveke. Kovin montaa kivikerrosta ei enää tarvita että olen pilvien korkeudella. Tavoite on tehdä majakasta niin korkea kuin mahdollista. Huipulle pitää keksiä jonkinlainen soihturypäs tms. Ehkä voisin katsoa jos osaisin valmistaa lasia ja katsoa olisiko siitä mihinkään majakan kanssa. Ehkä koko rakennelman ympäröiminen muureilla ja pihan valaiseminen ei olisi pöllömpi projekti. Pihapiiriin voisi sitten pystytellä muita pieniä tönöjä. Hommaahan voi laajentaa vaikka kuinka. Ehkä maanalainen tunneli jota pitkin pääsee vaikkapa toiselle rakennukselle. Kaikkea voi kehitellä Pääpaino minulla on ollut rakentelussa ja kaivelussa. Ja siinä se ehkä tulee pysymäänkin.

Olen vielä ihan aloittelija ja useimmissa peleissä pysynkin sellaisena aika pitkään, mutta pääasiahan on että itse nauttii pelistä.
Kun nyt vielä saisivat moninpelin toimimaan oikeasti niin tulisi vähän erilaista luonnetta peliin. Voisi kutsua toisen katsomaan mitä on saanut aikaan ja tehdä vaikka yhteisen pihapiirin. Tai voisi hyödyntää toisen kaivamia reittejä. Yhteistyötäkin voisi tehdä. Toinen voisi kerätä puuta kun toinen kiveä tai toinen hankkii ruokaa ja toinen rakennusmateriaaleja ja niitä voisi säilöä yhteiseen arkkuun sen mukaan mitä on omastaan antaa. Ja toisen luokse voisi mernnä yötä pakoon jos toisen koti on lähempänä kuin oma.

Räjähtävät creeperit ovat tosiaan pahin uhka pelissä, muttei toisaalta viitsisi pelata Peaceful-vaikeustasolla, koska ovathan ne hirviökollegojensa kanssa myös raaka-ainelähteitä. Vaikeustason laskeminen sitä paitsi haiskahtaa huijaamiselta. Siihen olen silti turvautunut morioita tutkiessani. Äkkipudotuksen ja laavaan tipahtamisen vaara pimeitä kuiluja kolutessani on riittävän jännittävää ilman hirviöitäkin.

Creeperit ovat kädettömiä vihreitä tikku-ukkoja, jotka eivät auringon noustua pala poroksi luurankojen ja zombien lailla. Ne tykkäävät väijyä ovien lähellä, joten on tärkeää muokata oviaukon ympäristö mahdollisimman avoimeksi. Olen kuollut pari kertaa sillä tavalla, että aamulla ovesta tultuani creeper on hypännyt niskaani. Ne näkevät seinien lävitse ja sytyttävät tulilankansa, jos pääsevät yhden blokin päähän pelaajasta. 1½ sekuntia myöhemmin ne räjähtävät, ellei etäisyys pelaajaan ole kasvanut. Avomaalla jahtaavan creeperin voi toki ampua jousella, mutta jos haluaa säästää nuoliaan, niin nopeasti kaivettava ansakuoppa on hyvä vaihtoehto. Lapiolla maahan tai hiekkaan 2x2x2-kuoppa, johon creeper putoaa päistikkaa. Ötön voi jättää kuoppaan tai surmata miekalla edestakaisin liikkuen, jolloin se ei ennätä räjähtää. Creeperin ja muiden vihamielisten mobien syntyminen voidaan ehkäistä tarpeeksi kirkkaalla valaistuksella. Ne tarvitsevat syntyäkseen VII tason hämäryyttä tai pimeämpää. Niin hämärää on esimerkiksi seitsemän blokin päässä lähimmästä soihdusta. 24:ää blokkia lähempänä pelaajaa ötöjä ei synny. Se tekee vesiansastani melko tehottoman, ellen keksi keinoa päästä sen luokse nopeasti ja turvallisesti jostain kauempaa. Vesihissi ylös pilviin? Tekisinkö avolouhokseni ympärille vesiansan? Paul Soares näyttää vesiansan rakentamisen hauskassa videossaan.

Hetken piti miettiä, mitä Jamppa tarkoitti tuplaovilla, joiden väliin jäi muutaman blokin verran tilaa. Pelissähän voi yhden oven sijaan tehdä oviparin, mutta ne ovat sitten yhdessä. Ilmalukkoahan Jamppa tarkoitti ja sellaisen olen itsekin yhteen kaivokseeni rakentanut, koska en luottanut siihen, että hirviöitä ei synny käytävilläni ja pakkaudu oven luokse. Halusin turvapaikan, josta pääsee tarvittaessa oman oven kautta niin ulos kuin sisällekin. Ovea asettaessa kannattaa muuten muistaa se, että se asettuu kyseisen blokin etureunalle. Niinpä ovi tulee aina asettaa suojan ulkopuolelta. Silloin pelihahmo voi seistä oviblokilla ja huitoa miekallaan ulkopuolella olevia. Koska miekka sinkauttaa lyödessä kohteen kauemmas, creeperitkin voi teloa hengiltä ennen kuin ne ehtivät räjähtää, jos ajoittaa iskut oikein. Nuolien ampuminen ja lumipallojen&kananmunien heitteleminenkin taitaa oven läpi onnistua pelaajalta. Jälkimmäiset eivät kuitenkaan tee vahinkoa mobeille.

Moninpeliä en ole vielä kokeillut, osittain siitäkin syystä, että mokkula ei ole moninpelaajan yhteysratkaisu. Olisihan siinä oma viehätyksensä; kysyä muilta pelaajilta "Ryhdytäänkö yhdessä tähän järjettömään, megalomaaniseen projektiin?" ja saada vastaukseksi "JOOO!!". Tuubissa näkyy projekteja, joita ei ole ajateltu loppuun saakka. Eräät pelaajat kaivoivat jättimäisen joenuoman, johon laskivat sitten vettä merestä yhtenä hirmuisena vesivallina. Kun vesi saavutti uoman toisen pään, mereen rajoittuvan padon, yksi pelaajista kekkasi, että heidän olisi pitänyt purkaa pato siitäkin päästä ja antaa kahden vesivallin törmätä toisiinsa uoman keskellä. Vähän myöhäistä siinä vaiheessa järjettömän isoa projektia. Tuollainen vähemmän järjestäytynyt yhdessäelokin kelpaisi. Tulisipahan hiottua rakennelmiaan, jotta ne miellyttäisivät muidenkin silmää.

Blokit ovat vilistäneet unissani jo pitkään, mutta viime yönä näin ensimmäisen unen, missä puhuin Minecraftista. Kuuntelijana oli eräs Ksun erittäin hyvin tuntema tohtori. Kehuin hänelle Minecraftia ja hän kertoi kokeilleensa peliä, mutta kyllästyneensä siihen alituiseen louhimiseen.

Pagba sanoi:

Hetken piti miettiä, mitä Jamppa tarkoitti tuplaovilla, joiden väliin jäi muutaman blokin verran tilaa. Pelissähän voi yhden oven sijaan tehdä oviparin, mutta ne ovat sitten yhdessä. Ilmalukkoahan Jamppa tarkoitti ja sellaisen olen itsekin yhteen kaivokseeni rakentanut, koska en luottanut siihen, että hirviöitä ei synny käytävilläni ja pakkaudu oven luokse. Halusin turvapaikan, josta pääsee tarvittaessa oman oven kautta niin ulos kuin sisällekin.

Click to expand...

Varaovi on tietysti myös kätevä ja kaikissa muissa yritelmissäni paitsi viimeisessä on ollut useampi uloskäynti (on suunnitteilla, mutta teen sen kauas pääovesta jotta voin matkata turvallisesti maan alla pidempiäkin matkoja). Tutlaovilla tarkoitan suunnilleen tätä
Ovi->I (tässä pari-kolme blokkia) I<-Ovi. Varsinaiseen asuntoon sisälle päästäkseen joutuu siis kulkemaan kahdesta ovesta. En tiedä oliko vielä sekavammin selitetty.

Unta odotellessa Minecraft-rakennelmien suunnittelu on valitettavasti hyvä keino pysytellä hereillä. Mietin eilen illalla siitä huolimatta farmiani. Sen ongelmana on se, että vaikka hirviöt pysyvät siltä poissa valaistuksen ja aitauksen ansiosta, niin ei-aggressiiviset mobit pystyvät silti spawnaamaan sinne muokattua maata sotkemaan. Ratkaisu on kasvihuone. Aloin aamulla luoda sen perustuksia. Kasvihuoneen ympärille tulee 18x18-blokkinen kaksikerroksinen kivimuuri. Lasiseinät eivät ala aivan muurin harjalta, vaan yhden blokin verran keskustaan päin. Tämä siksi, että kasvihuoneen sisältä olisi aina vähintään kahden blokin hajurako sen ulkopuolella hyppivään räjähdysalttiiseen creeperiin. Lasiseinät ovat kolme kerrosta korkeat ja jokaiseen seinään tulee kaksoisovi. Lasikatosta on täten vain kaksi blokkia matkaa lattialle. Jos se tuntuu ahtaalta, korotan seiniä vielä yhdellä tasolla. Sisätilaa kiertää kävelytaso. Sen luultavasti rakennan kivestä, koska ulkomuurikin on kiveä ja lasiseinän alle laittanen lautoja. Kasvimaata on 10x10 blokkia, paitsi että keskellä on 2x2-kokoinen vesilähde kastelun vuoksi. Sen päällä on yhtä suuri lautamuodostelma, johon voin kiinnittää soihtuja valaisemaan kasvihuonetta myös öiseen aikaan. Kävelytasollakin on soihtuja. Pitää vielä selvittää, kuinka kirkkaan valaistuksen vehnä vaatii kasvaakseen myös auringon laskettua. Muoks. Yhdeksän tai enemmän, joten keskustan neljä soihtua riittävät hyvin. Voin korvata ne myös yhdellä kurpitsalyhdyllä.

Monet pitävät vehnänviljelyä ajanhukkana Minecraftissa ja sitä se kyllä vähän onkin. Saavutettavaan hyötyyn nähden täytyy nähdä hyvin paljon vaivaa. Ennen kuin saa käteensä 2½ sydäntä parantavan leivän, täytyy tehdä kuokka, etsiä siemeniä, muokata suojattu maapläntti, kylvää siemenet, odottaa ainakin päivän verran vehnän kypsymistä, korjata sato ja lopulta tehdä leipä kolmesta viljalyhteestä. Sen sijaan jos haluaa 4 sydäntä parantavan grillatun kyljyksen, täytyy vain tehdä miekka, tappaa lähin sika ja grillata liha. Viljelytekniikoitaan kannattaa kuitenkin hioa, sillä luultavasti tulevaisuudessa viljelystä on todellista hyötyä. Puuhasteluna se on jo nyt varsin tyydyttävää touhua.

Itse sain pelin muutama viikko sitten ja olen siellä täällä kaivellut menemään. Pelaan vaarattomalla moodilla, koska haluan ensin tutustua maailmaan ja erilaisten esineiden ja asioiden tekemiseen ja niiden käyttämiseen.

Tällä hetkellä kaivelen pitkin poikin kiviluolastoja. Pääosin valitsen siis suunnan ja alan kaivaa 1m leveää ja 2m korkeaa tunnelia, johon lykkään soihtuja tasaisin väliajoin. Kaivan suoraan kunnes tulee jotain erikoista. Kivihiilen tai raudan (tai muun arvokkaan) ollessa kyseessä kaivan ko. esiintymän itselleni tietysti ja jatkan "luonnolisimpaan" suuntaan eli muodostunut luola määrää suunnan. Lähden sinne, mihin tuntuu loogisimmalta. Mikäli vastaan tulee ruskeaa maata, käännyn tai kaivan ylös tai alas, riippuen maan muodosta. En halua kaivaa maata, koska en tarvitse sitä käyttöön nyt. Soraa kaivan lapiolla pois, koska sen vieressä on usein kivihiiltä tai rautaa. Pidän myös soran muodostamista luolista, ne ovat hauskoja!

Kaikista hauskinta on kuitenkin tutkia valmiita luonnonluolia. Parasta on kaivaa oma tunneli ja törmätä sattumalta luonnonluolaan. On myös jännittävää tutkia "aarrekammioita", joista mm. löysin ensimmäisen "redstoneni" ja pystyin rakentamaan kompassin. Tämän jälkeen eksyminen ei ole ollut ongelma.

En ole vielä kokeillut rakentaa esim. venettä mutta tulen sen todennäköisesti kohta tekemään. Muutenkin kiinnostaa mm. sähköjutut ja niiden rakentelu, mutta en ole vielä päättänyt mitä haluan tehdä.

Pelaan toistaiseksi yksinpelinä. Kaveripiirissä on ollut suunnitteilla moninpeliserveri, mutta sitä ei vielä ole saatu pystyyn. Kaverit haluavat pelata myös turvallisessa moodissa, joten jos haluan örkkejä peliin, joudun itse pelaamaan erillistä peliä vihollisten kanssa (tai menemään jollekin toiselle serverille).

Ensimmäistä kertaa aarrekammioon törmääminen oli kyllä jännittävä kokemus. Luulin tulleeni jonkinlaiseen merirosvojen kätköön, koska luonnon muovaama luola oli lähellä vettä ja kammio oli aivan sen sisäpuolella. Arkuista löytyi hyödyllistä saalista ja keskellä kammiota oli metallihäkkyrä, jonka sisällä tanssahteli tulinen hahmo. Vaikeustasona oli Peaceful, joten sain vasta myöhemmin tietää, että häkkyrä oli hirviögeneraattori. Se luo pienin väliajoin yhden sorttisia hirviöitä. Moni pelaaja on luonut hirviöansan generaattorin alle ja saanut ehtymättömän raaka-ainevaraston. Oma yritykseni epäonnistui surkeasti, sillä kaivoin yksinkertaisen kuopan, mätkin zombin miekalla hengiltä ja kun menin kuoppaan hakemaan sulkia, toinen hirviö generoitui ja surmasi minut.

Veneily on nopein tapa liikkua Minecraftin maailman vesialueilla. Hankalaksi sen tekee se, että venettä ei voi enää noukkia mukaansa sen kerran vesille laskettuaan ja muuhun kuin vesi- tai hidastushiekkablokkiin törmätessään se hajoaa helposti. Sillä on myös taipumusta upota blokkeihin, mikä vaikeuttaa vesihissin toimintaa.

Sähköjutuista olen minäkin vielä pysynyt visusti erossa, mutta ennen pitkää tulee varmaan niihinkin perehdyttyä. Nälkä kasvaa syödessä.

Olen nyt löytänyt jo nelisen kappaletta noita hirviöiden syntypisteitä. Olen tutkaillut maailmaa urakalla ja löysin juuri mm. lunta.

Kaikki asuntoni olen liittänyt toisiinsa maanalaisten käytävien avulla, minkä olen todennut hyväksi keinoksi kulkea talosta toiseen myös yöaikaan. Tosin tunneleita kaivaessa saattaa välillä törmätä luolastoihin, mutta se vain lisää omalta osaltaan pelin mielenkiintoa.

Sitten hiukan asian vierestä; kokeilin eilen toista Notchin (eli Minecraftin kehittäjän) tekemää pikkupeliä nimeltään 'Breaking the Tower' .
http://www.mojang.com/notch/ld12/breaking/

Lapsemme ovat innostuneet Minecraftista vähän liiankin kanssa. Välillä he eivät osaa muusta puhuakaan. Tyttäreni jatkoi aamulla illalla loppunutta, ratakiskoja koskenutta keskusteluamme ikään kuin yötä ei olisi ollut välissä. Hän rakentelee kaikenlaista, kun taas hänen pikkuveljensä on tyytynyt haahuilemaan pitkin saarta lumipalloja heitellen. Viimeiset pelikerrat poika tosin on kuluttanut kanafarminsa parissa. Hänellä on pieni luola, jossa hänellä on kymmenittäin kanoja. Ne munivat munia, joita hän heittelee ylempänä luolassa ja saa joskus neljä kanaa samasta munasta. Luolassa kaikuu tauoton KOTKOTKOT ja pelihahmo on kertaalleen juuttunut kanamuurin taakse. Minä tulin silloin hätiin ja laajensin luolaa hieman. Eilen tyttö löysi aarrekammion ja poika tuli vihreäksi kateudesta. Hänenkin pitää löytää heti aarrekammio – ikään kuin hän tutkisi paljonkin luolia sen sijaan että viettää kaiken aikansa kanafarmillaan. Nyt me kaikki olemme perjantaihin asti kestävällä pelitauolla. Silloin pitäisi peliin tulla uutta sisältöä, ainakin vesipedon muodossa. Vedessä viihtyvää mobia ollaan peliin kaivattukin. Perjantai näyttää, onko se neutraali vai vihamielinen hahmo. Pessimistisimmät maalailevat kauhukuvia elävistä torpedoista.

Tein kasvihuoneeni ja se on toiminut hyvin. Laitoin sen kattoon tunnelmallisen laavalampun, kooltaan 2x2 blokkia. Yhden blokin laavalamppuja olen laittanut myös lasipyramidiini, joka leijuu vesiansani yläpuolella kärki alaspäin. Pyramidin rakentaminen on varsin puuduttavaa puuhaa, eivätkä lapseni viitsi katsella sitä, vaan vaativat minun lähtevän seikkailemaan. Pääsin kaivoksessani peruskallioon asti ja nyt suunnittelen junaradan rakentamista spiraalimaisesti laskeutuvien portaideni varaan. Kaivan toista kaivosta 7x7-kaavalla kovertamalleni hiekkasaarelle ja suunnittelen siitä vedenalaista ja lasikattoista louhosta. Kaksi vesihissiäni jumiutuvat usein ja aion rakentaa vuoren laelle vesitikkaat, joista sain kuulla vasta eilen. Samoin eilen näin videon, jossa näytettiin portaalin rakentaminen ilman timanttihakkua. Aloinkin saman tien suunnitella pientä pyhättöä, jossa on neljä portaalia. Siihen tarvitaan 73 obsidian-blokkia. Pyhätön on käytännöllistä sijaita keskellä lampea, koska toisinaan alisesta maailmasta tullaan tulessa.