Missä kappaleessa/yhtyeessä/artistissa on sitä jotain?

Ah, sellasia biisejä, mihin ei ikinä kyllästy:
U2 - One, U2 - A man and a woman sekä The Script - Before the worst
One on ihan klassikko ja siinä on ihanat sanat. A man and a woman:ssa on niin osuvat sanat, että! Ihana kappale. Before the worst:n melodia ja piano on niin hyviä, ettei voi lopettaa kuuntelua, siks miulla on se soittoäänenäkin.
U2:lla on ihan älyttömän upeita biisejä, joita jaksaa kuunnella uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja...
The Script on myös tällä hetkellä yksi suosikeista. Bändiltä julkaistu vasta kaksi levyä, joiden biiseistä suurin osa on hyviä. Ainutlaatuista. Soittavat erikoista musiikkia, kaunis piano, osuvat sanat...

Mari sanoi:

Olen ihmetellyt, mistä TSH-elokuvien musiikkia voisi saada cd:llä, sillä tahtoisin kuunnelle sitä muutenkin kuin elokuvissa, kun se vain on niin hienon ja upean kuuloista, varsinkin ne kappaleet, joita soitetaan, kun elokuvissa esiintyy haltioita. En tiedä, kuka, kai ketkä ovat säveltäneet musiikin.

Click to expand...

Howard Shorehan ne on kaikki säveltänyt, soittajana/soittajina toimii/toimivat Lontoon Filharmoninen Orkesteri. Itse olen lainailut Original Soundtrackeja kirjastosta (RotK 2 kertaa myöhässä ). Myös YouTubesta löytyy.

Paras bändi ikinä on Nightwish, varsinkin Ghost Love Score on sellainen biisi, jota voisi kuunnella vaikka kuinka pitkään.
Niin ja AC/DC (Rock N Roll Train, Thunderstruck ja Highway to Hell) ei varmasti ole tästä maailmasta

Eiköhän niitä LotR-levyjä saa huutonetistä ihan omaksikin, jos kirjastokappaleet eivät riitä. Ovatpahan sitten aina ulottuvilla, kun tekisi mieli kuunnella.

Kiitos findor, taas opin jotain uutta tietoutta
Ja Isilmírë, kuinkahan paljon levyt mahtavat maksaa huuto.netissä? Opiskelijan kukkarosta kun tuppaa löytymään euroja niukanlaisesti.

Minä vähän pyrin välttelemään näitä musiikki- ja kirjallisuuskeskusteluja, sillä omia lemppareita on sen verran paljon, etten aina jaksa kirjoittaa jokaisesta erikseen, ja sitäpaitsi minulta loppuisivat superlatiivit kesken Joten laitetaampas tähän yhteen syyssyyn ne kaikki lempibänditkin.

Sonata Arctica on varmasti yksi, jossa on bändinä sitä jotakin. Ei vain lauluissa, lyriikoissa vaan myös itse esiintyjissä. Kovasti olen tykännyt Sonatan tuotannosta ja aina se jaksaa lumota minut uudestaan ja uudestaan. Vaikkei yhtyettä näkisikään livenä.

Toinen ikuisuussuosikkini on Johanna Kurkela. Artisti, jolla on melkein enkelimäinen ääni ja joka kyllä koskettaa ainakin minua. Sanoituksetkin ovat kauniita.

Värttinästä olen myöskin tykännyt jo pitkään, ja se on kyllä sellainen yhtye jota kuunnellessa tekisi mieli aina tanssia ja laulaa mukana.

Muita suosikkeja ovat myöskin jo moneen kertaan mainittu Nightwish sekä vähän "tuntemattomampi" Blackmore's Night.
Jostain syystä minulle ei koskaan ole muodostunut mitään lempilauluakaan, sillä nekin saattavat vaihdella aina oman mielen mukaan.

Mari sanoi:

Ja Isilmírë, kuinkahan paljon levyt mahtavat maksaa huuto.netissä?

Click to expand...

Riippuu aina myyjästä. Äsken kun kävin vilkaisemassa, nimimerkki dragonslayyer oli myymässä Fellowshipiä ja Two Towersia 6,50 euron lähtöhinnalla kappale, minimikorotus 1 euro + postimaksut 1,20/levy (sulkeutuvat 28.10.). Kolmoslevyä ei tällä hetkellä näytä olevan kellään myynnissä.

Minun musiikkimakuni on muuttunut aika reippaasti niistä ajoista kun kuuntelin ainoana totuutena raskaampaa synkistelymusiikkia. Nightwishia, Evanescencea ja muita aikaisempia suosikkeja tulee nykyään kuunneltua aika vähän, vaikka edelleen kyllä niistä pidän. Muutamassa vuodessa mieltymykseni ovat luisuneet kevyempään suuntaan, saa nähdä mihin ne menevät tästä.

Viimeisen reilun vuoden ajalta minulle ehdottomasti isoin juttu on ollut Florence + the Machine, jota kävin jopa Tavastialla katsomassa livenä, todella vähän olen bändejä livenä nähnyt tai erityisemmin edes halunnut nähdä, mutta Florencea oli yksinkertaisesti pakko päästä kuulemaan. Brittineidon musiikissa on ehdottomasti sitä jotakin mitä olen etsinyt ja jota en osaa sanoiksi pukea. Energisyyttä, omaperäisyyttä, kummallista kuvastoa, hurmaavuutta. Lungs-debyytti on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, omia suosikkejani ovat mm. Drumming Song, Cosmic Love ja [/i]Blinding[/i]. Kakkoslevyä odottelen innolla.

Ehkä Florencessa on jotain mitä olen aiemmin etsinyt mm. Kate Bushin ja Tori Amosin musiikista sitä kunnolla löytämättä. Pidän kyllä molemmista, erityisesti Katesta, heillä on käsittämättömän hienoja biisejä, mutta Kate on välillä liian vaikeaa minun pienille aivoilleni ja Torin laulutyyliä en vain pysty kuuntelemaan kovin pitkään kerrallaan.

Uusin kunnollinen tuttavuuteni on brittiduo Hurts, jolle ennustaisin ainakin jonkinlaista tulevaisuutta minun "levylautasellani". Better Than Love oli biisi, joka teki vaikutusta pikkuhiljaa, mutta varsinaisesti bändiin ihastuin vasta tutustuttuani Spotifyssa muihinkin kappaleisiin. Silver Lining ehkä tämänhetkinen suosikkini.

Sitten on tietysti vanha kunnon Muse, joka on viimeistään tuoreimman albuminsa myötä kohonnut suosikkieni joukkoon, vaikka suosikkilevyni kyllä onkin Absolution. Ehkä tärkein asia mulle musiikissa ylipäätään ovat melodiat, jotka Musen tuotannossa kyllä ovat kunnossa, ja lyriikatkin osaavat kiinnostaa. Yleensäkin minua ärsyttää se asenne että musiikkia pitäisi jotenkin hyssytellä ja pitää pienenä; akustisilla mies-ja-kitara-tunnelmoinneilla on kyllä paikkansa mutta levyllinen sitä on itselleni aivan liikaa, joku mahtipontisuusfiksaatio on ilmeisesti olemassa. Sekin on varmaan yksi syistä sille miksi Muse uppoaa.

Ja pakko on toki mainita Se Iso Juttu Nightwishin ja Florencen välillä, eli iki-ihana Coldplay sekä vähän pienemmässä mittakaavassa Keane ja Snow Patrol. Coldplay vakuutti minut lopullisesti joskus 2008, viimeistään Politikilla ja Viva la Vidalla. Ihan periaatteessa arvostan pianovetoisuutta musiikissa (en osaa soittaa kitaraa, siispä dissaan sitä), ja Coldplayn musiikki on kaikessa yksinkertaisuudessaankin aivan ihanaa.

Mm. Huomaan että on melko brittipainotteista tämä minun listaukseni. Aika vähän edelleenkin kuuntelen esim. suomalaista musiikkia, Jenni Vartiainen ja PMMP ovat lähinnä ne jotka saattavat löytyä soitosta. Muita kansallisuuksia musiikkini seasta löytyy vieläkin vähemmän. Ja vaikka koen makuni sinänsä aika laajaksi niin todelliseen laajuuteen on vielä matkaa, kuuntelen kyllä esim klassista, mutta jazzista ja räpistä noin esimerkkeinä yritän pysytellä turvallisen välimatkan päässä.

Steelsheen sanoi:

Uusin kunnollinen tuttavuuteni on brittiduo Hurts, jolle ennustaisin ainakin jonkinlaista tulevaisuutta minun "levylautasellani". Better Than Love oli biisi, joka teki vaikutusta pikkuhiljaa, mutta varsinaisesti bändiin ihastuin vasta tutustuttuani Spotifyssa muihinkin kappaleisiin. Silver Lining ehkä tämänhetkinen suosikkini.

Click to expand...

Mie oon kanssa löytänyt tän yhtyeen ihan viime aikoina. Soittavat tosi kivaa musiikkia, ei ole ihan perinteistä brittirockia / -poppia. Illuminated on lempibiisi.

Steelsheen sanoi:

Minun musiikkimakuni on muuttunut aika reippaasti --

Click to expand...

Voisin sanoa aikalailla samaa. Viimeisen vuoden aikana olen kokenut täydellisen muutoksen siinä, mitä kuuntelen. Lähes tulkoon kaikki "tavallinen" musiikki on vaihtunut klassiseen (millä nyt tarkoitan lähinnä aikaväliä Bach - Rachmaninov, en pelkästään suoranaista klassismin musiikkia.)

En kyllä edes ihan tarkkaan muista missä vaiheessa aloin kuuntelemaan klassista - se lähti liikkeelle varmaankin siitä kun innostuin pianonsoitosta kertarysäyksellä kunnolla. Jotain pikku Beethovenia sain soitettavaksi ja Youtubesta kaikki kappaleet löytyi näppärästi, jos jokin kohta tuntui epäselvältä. Alkuunsa kuuntelinkin vain lähinnä silloin tällöin jotain kivoja pianokappaleita, Beethovenin sonaatteja ja jotain peruskliseejuttuja - Für Eliseä ja sen sellaista.

Jossain vaiheessa törmäsin Valentina Lisitsaan (ehkä Käärme kerstää vielä jonkin aikaa puhetta ko. henkilöstä, irkki on jo ihan ylikuormitettu..). En ensin edes hirveästi arvostanut hänen soittotapaansa; olihan se hienoa mutta jotenkin "tunteetonta" - tuo "tunteeton soitto" ärsyttää minua nykyään terminä ihan hirveästi, etenkin kun se tuntuu olevan youtubessa ihmisten lempitapa arvostella ihan kelpo soittajia.

Pian huomasin kuitenkin, että Valentina on kiistatta (imho) paras pianisti tällä hetkellä. Samalla niin syntisen nopea ja virheetön mutta omalla tavallaan todella persoonallinen, ah! Raivostuttaa ihan hirveästi kun Suomesta ei mistään saa hänen DVD-julkaisujaan, jotka niin kernaasti omistaisin. Eikä kellään meidän perheestä ole luottokorttia, joten Amazonistakaan ei voi tilata - vaikka ne kyllä olisivat siellä melko halvalla. Noh, ehkä joskus.

<a href="http://www.youtube.com/watch?v=x1VnAdqEjRs">Eräs Valentinan haastattelu, mikäli jotakuta kiinnostaa. =P</a>

Sen lisäksi, että hän on maailman paras pianisti P), hän on myös hirveän kiva persoona - vastaa ihmisten kommentteihin youtubessa ja laittoi kerran jopa videokameran levytysstudioon, että ihmiset saisivat katsella livenä. Ja tuo aksentti (hän on siis syntynyt ukrainassa, mutta asuu Amerikassa) on ihana!

Ehkä siinä tarpeeksi Valentinasta tällä erää.. Muita kivoja artisteja klassisen musiikin maailmassa ovat mm. legendaarinen Martha Argerich, Daniel Barenboim, Horowiz, Rubinstein jne, lista voisi jatkua loputtomiin. Eikä unohdeta scottia, eihän Steel?

Pianomusiikin lisäksi rakastan jousisoittimia (etenkin alttoviulua ja selloa) ja orkestereja tietysti. Artisteja en osaa niistä erityisesti eritellä, mutta mielelläni kuuntelen monia eri orkestereja. Kunhan saan Valentinan DVD:t ja CD:t kerättyä niin tarkoitus olisi ainakin kuunnella kaikki Chopinin ja Rachmaninovin teokset läpi - sen jälkeen vähän aikaisempaa kuten Bachia ja Beethovenia. Toki pyrin myös kuuntelemaan muita säveltäjiä kuin näitä kaikkien tuntemia mestareita (ja omasta mielestäni ihan tyydyttävästi kuuntelenkin) mutta kyllä näissäkin on aika paljon tekemistä.

Täytyy pitää siinä tapauksessa silmät auki, jos kolmoscd
ilmaantuisi myyntiin järkihintaan. Isilmírën kirjoituksessa kävikin ilmi, että jollakin olisi myynnissä 1 ja 2 cd:t 6.50e:n hintaan. Ainakin ko. hinta olisi halpa, täytyy pistää mieleen.
(Saatan väikuttaa kitupiikiltä, mutta siitä ei ole tosiaankaan kyse!)

Huom huom, lähtöhinta 6,50/levy. Minikorotushan oli euro, joten vähintään 7,50 kummastakin levystä joutuu pulittamaan, vaikka olisi ainoa huutaja. Ja siihen päälle postikulut 1,20/levy. Tuo kauppa sitten tosiaan sulkeutuu 28. päivä, joten siihen mennessä kannattaa päättää, osallistuuko huutokauppaan vai ei.

Minusta Hangry & Angry on tosi hyvä. Siinä laulavat kaksi tyyppiä, joista kummatkin ovat japanilaisia. Biisit on tosi hyviä! (Tosin osaan vain muutaman sanan japania...)

Oho, laskeskelin tässä juuri, että jos yhden levyn hinta on 7.50, joutuu kahdesta levystä pulittamaan 15e, plus postimakusu, kahdesta levystä 2.40, tahtoo sanoa, että yhteensä tarvitsisi 16,40 ostaakseen ko. levyt. 20e riittäisi toisinsanoen hyvin...-Jatkaa laskemista-

Samuel Barber- Adagio For Strings, pyörinyt tässä noin kaksi viikkoa valehtelematta non-stopilla. Tulee vaan kylmät väreet ku kuuntelee tätä hiljaisessa huoneessa.

Moulin Rouge-musikaalista taas Ewan McGregorin ja Nicole Kidmanin laulama Come what may, ah Kummatkin yllättävän hyviä laulajia!

Tuleepa nyt harvinaisen lässyä musiikkia, yleensä rumpu-ja kitarasoolot iskee lujaa! Parhaimpana voisin sanoa klassisesti Metallican, on kyl ihan maineensa veroinen bändi! The Ecstasy of gold varmaan pyörii koneellani eniten.
Pakko sanoa viel yksi! Elvis- Can't help falling in love, amen

KISSissä on sitä jotain. Jokainen kappale on omasta mielestä aivan täydellinen.

Cult of Luna ja Godspeed You! Black Emperor ovat molemmat bändejä, joista löytyy sitä jotain. Ensimmäisessä on elementtejä, joita raskaassa musiikissa yleensä ei esiinny, jälkimmäinen yhdistää mainiosti epätoivon seesteisyyteen.

Yritin löytää Cult of Lunan kaltaista musiikkia, mutta Spotify suosittelee samanlaisiksi artisteiksi Kylesaa, jossa on vain vähän samaa, enkä muutenkaan löydä vastaavaa. Kellään ei sattuisi olemaan suosituksia? Myös GY!BE:n kaltainen musiikki kiinnostaa. Tässä kiinnostuneille linkki siitä, mistä on kyse.

^Meillä mies tykkäilee kovasti Cult of Lunasta, ja olen ollut ymmärtävinäni, että esimerkiksi Callisto ja Isis ovat samantyylisiä. Callistoa kuuntelen itsekin, Isistä vähemmän. Oletko näihin tutustunut?

Isista olen, mutta en löytänyt siitä sitä, mitä haen. Cult of Lunassa on rauhallisia melodioita, jotka Isiksesta puuttuvat. Olen tosin kuunnellut Isiksen vanhempaa tuotantoa, joten kyse voi olla puutteellisesta tutustumisestakin. Callisto ei ole tuttu, pitää koittaa jossain vaiheessa.

Olen nyt ehkä viikossa menettänyt sydämeni Von Hertzenin veljeksille. Olen niin ulkona musiikin teoriasta etten osaa analysoida partikkeleita jotka saavat sisuskaluni läpättämään niille, mutta Stars Aligned-albumin kuunteleminen noin ainakin on liikuttanut suuresti mieltäni.

Freddie Mercuryn muistokonsertissa kuultu Sealin versio kappaleesta Who wants to live forever? pakottaa ihon aina kananlihalle.