Missä kappaleessa/yhtyeessä/artistissa on sitä jotain?

IPodissa on nyt jotain kuusi gigaa musaa. Soitin sitä satunnaistoistolla ja väänsin enemmän voimakkuutta, kun turkkilaiset dervissit hoilottivat Zikr-seremoniaansa. Kylläpä kuulosti säkkipillimusa makealta jälkeenpäin nupit kaakossa.
 
Uusin suosikkini on dramaattinen The Gael, tässä Clanadonian kadulla esittämänä. Jotkut bändin jäsenistä näyttävät kuin historiankirjan lehdiltä reväistyiltä.
 
Ohhoh, olen nähnyt tuon bändin esiintymässä kadulla Edinburghissa. :D Minulla on heistä suttuinen valokuvakin, kun olivat niin mainion näköisiä kavereita. Pitäisiköhän tutustua musiikkiinkin tarkemmin, valokuva jaksaa ainakin ilostuttaa aina kun selailen albumia.

Jos aiheessakin pitää pysyä, niin itselläni on ollut viime aikoina tehokuuntelussa Florence and the Machinen kaksi albumia. Pitkästä aikaa sellainen artisti, jonka tuontantoon en kyllästy vaikka kuuntelisin levyä vahingossa repeatilla monta tuntia... :) Viimeaikaisen suosikkimusiikkini huomioon ottaen aika kevyttä tavaraa.
 
Valitin joskus, ettei suomenkielisestä musiikkitarjonnasta löydy mitään mieleistä. Nyt syön sanani, sillä - kiitos ja kumarrus matematiikanopettajalleni - löytyihän sieltä yksi bändi, nimittäin Miljoonasade. Rönsyilevät sanoitukset ja elävä musiikki menevät ainakin omaan päähäni kuin häkä, ja tässä muutaman päivän aikana on soinut yötä päivää Marraskuu ja Lapsuuden Sankarille.
 
OOH! Simuna, Valkoinen Kuolema.

Ei kuulu tähän topikkiin, mutta kuka mahtoikaan olla komppanian päällikkö?
 
Minä pidän vähän kaikenlaisesta musiikista, surulliset/haikeat laulut eivät kuitenkaan ole suosikkilistallani, minä kun alan yleensä ensimmäisenä kyynelehtiä jos esim. elokuvissa on surullista musiikkia.
Lisäksi kuuntelen joskus musiikkikappaleita Youtubesta, esim. kivikautisten Taru sormusten herrasta-elokuvien musiikkia on tullut Youtubesta kuunneltua, ja ompa itse the Beatles-yhtyeenkin tuotannosta ainakin Yellow submarine (toivottavasti osasin kirjoittaa "keltainen sukellusvene", englannnitaitoni kun on surkea)joskus löytynyt Youtubesta.

Niinsanottua suosikkiartistia tai bändiä ei minulla juurikaan ole, espanjalainen, afrikkalainen ja kolumbialainen musiikki ovat varmaan eniten minun juttuni. Afrikkalainen musiikki on pysynyt minulle uutena tuttavuutena, mutta eiköhän tuotalöydy cd-levyiltä kirjastoista.
 
Lukioaikaisen ystäväni nykyinen bändi, Aurinkokettu, tekee kyllä mieleistäni musiikkia. Jotenkin rauhallista ja ajatonta ja positiivisesti massasta erottuvaa musiikkia. Bändin musiikkia on oikeastaan mahdotonta lokeroida mihinkään genreen, vaan musiikissa on vivahteita monista eri genreistä.

Soundcloudissa voi tutustua tähänastiseen tuotantoon, jotai ei kovinkaan kummoisesti vielä ole. Laatu kuitenkin korvaa määrän!
https://soundcloud.com/aurinkokettu-b-ndi
 
Summoning on iskenyt mut ja pitää miellyttävässä otteessaan. Uutaa levyä odotellessa on hyvä kuunnella "Farewell" kipaletta. Myös "Over Old Hills" ja "Runes of Power" aiheuttavat pakonomaisia replay reaktioita...
 
Lähiaikoina on löytynyt parikin hyvää ruotsalaista bändiä: Sparzanza, Hardcore Superstar ja Backyard Babies.
Sitten vielä yksi kirjailmellisesti hauska jenkkikokoonpano, Fun..

Nuo ruotsalaiset kaikki jollaintapaa samantyyppisiä rockbändejä. Fun. onkin sitten vähän toisentyyppinen, soittaa ehkä hieman popahtavampaa materiaalia, laulajalla makee ja persoonallinen soundi.

Ja kuten ehkä huomaatte, kaikki linkkaamani biisit oli akustisia versioita, niin vaikka diggaan kaikista sähköistettyinäkin, niin nyt on jotenkin sellainen vaihe menossa, että akkarit iskee paremmin.
 
Aphrodite's child

Käheä ääni miehellä sanan kaikissa merkityksissä. Pitkä aika taas, kun näin pirun hyvän on tullut löydettyä. Silmää ja korvaa ruokkivat nuo karvaiset kreikkalaiset. Jos tähän malliin jatkavat hurmaamista, niin YUP on saanut seuraa titteliään jakamaan.
 
Elämä on elämää vasta raittiissa vuoristoilmassa, osoittaa Laibachin musiikkivideo. Yhtyehän vastasi myös suuresta osasta Iron Skyn musiikeista ja on toiminut mm. Rammsteinin innoittajana. Lisäksi Laibach on jopa Kointähteä vanhempi, tosin vain pari viikkoa...
 
Finntroll. Oma kiinnostus peikkometalliin on noussut pikkuhiljaa. Muutamalla keikalla on tullut käytyä; kuukausi takaperin olivat Nosturissa, ja siitäkös wanha innostui niin että viime viikonloppuna Sauna Open Airissa oli pakko mennä eturiviin! (No kolmas rivi se oli oikeesti, mutta silti.) Ihan käsittämätön meno, koko festariviikonlopun paras keikka. Seuraavana päivänä sattui joka paikkaan ja äänikin karkasi jonnekin huitsinnevadaan. Moshpittiin en sentään asvaltilla uskaltanut, kaverini innostui rohkeasti sinnekin. Musta on jotenkin tosi hauskaa että Finntroll laulaa ruotsiksi. Sitä paitsi niiden kosketinsoittaja näyttää lavalla aivan hobitilta!
 
Daft Punkin uusin albumi Random Access Memories (Youtube) on lyönyt minut kyllä ihan ällikällä ja pidän lättyä ehdottomasti tämän vuoden parhaimpana tähänastisista julkaisuista. Albumi ei ole yhden kappaleen albumi, kuten ehkä vain radiota kuuntelevat voisivat luulla. Radiossa soitettu Get Lucky on toki erinomainen kappale, mutta ei mitenkään ylitse muiden. Koko lätty puhdasta kultaa!
 
Olin nuorempana aika iso Manic Street Preachers -fani mutta sitten kiinnostukseni jotenkin lopahti, heidän musiikkinsa tuntui muuttuneen meluvalliksi ja minä innostuin enemmän jostain folkista ja Fred Astairesta ja vaikka mistä aivan eri suunnan musiikista. Nyt näyttää siltä että minun musiikkimakuni ja heidän tyylinsä ovat kohdanneet taas, ehkä väliaikaisesti, uusi levy Rewind the Film on aika hieno, erityisesti Holy as the Soil.
 
Voidaanko ilolta välttyä, kun Petri Kaivanto lyöttäytyy yhteen tamperelaisen Superhumoristin kanssa ratkaistakseen maapalloa piinaavan ylikansoituksen? Selvitä asia musiikkivideo katsomalla!
 
Ereine sanoi:
Olin nuorempana aika iso Manic Street Preachers -fani mutta sitten kiinnostukseni jotenkin lopahti, heidän musiikkinsa tuntui muuttuneen meluvalliksi ja minä innostuin enemmän jostain folkista ja Fred Astairesta ja vaikka mistä aivan eri suunnan musiikista. Nyt näyttää siltä että minun musiikkimakuni ja heidän tyylinsä ovat kohdanneet taas, ehkä väliaikaisesti, uusi levy Rewind the Film on aika hieno, erityisesti Holy as the Soil.
Täytyy kiittää Ereineä: olisi muuten luiskahtanut uuden levyn ulostulo ohi, kun nykyään en edes juuri kuuntele radiota, josta asian olisi ehkä voinut bongata. Minulle Manicsit ovat aina kolahtaneet, ehkä jotain Holy Bible -levyä lukuunottamatta. Tämäkin oli taattua Manicsia ja James Dean Bradfieldin ääni jaksaa aina viehättää.

Samalla kun kävin tuon uusimman levyn ostamassa, ostin myös Vuokko Hovatan uusimman levyn "Minä rakastan ikuisesti". Hovatan esittämät runolaulut/laulurunot viehättävät ja pistävät ajattelemaan. Tämän levyn runoja on mm. Aulikki Oksaselta, Riina Katajavuorelta ja Anna Viitalalta. Hienoja käännöstulkintoja on myös W.H. Audenin, Marina Tsvetajevan ja Rainer Maria Rilken runoista. Sävellyksistä on vastannut mm. Markus Koskinen, Tuure Kilpeläinen, Kerkko Koskinen ja Jarkko Meretniemi. Vuokko Hovatan pehmeä, tummahko ääni puhuttelee.
Voin myös lämpimästi suositella tutustumaan hänen aiempiin kahteen soololevyyn "Lempieläimiä" ja "Liaani".
 
Minä pidin Holy Biblestakin, sopivan rajua :)

Minulla taitaa olla menossa vähän nostalginen kausi, nyt innostuin etsimään Spotifysta lisää nuoruuden suosikkimusiikkia, nimittäin Beautiful Southia. Se ei ollut ihan teinimusiikkia, taidan olla nykyään enemmän kohderyhmää ja voi olla etten ihan kaikkea silloin ymmärtänytkään. Edelleen kuulostaa kyllä hyvältä, kauniin laulun ja osittain äärettömän pirullisten sanoitusten yhdistelmä (esim. Song For Whoever ja Don't Marry Her).
 
Ylös