Missä kappaleessa/yhtyeessä/artistissa on sitä jotain?

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Jos käheänkarhea laulu ei pelota, tarjoaa Emyn Muil eeppistä tunnelmaa mm. Túrin Turambarin saagasta.
 

eowynofmay

Kontulainen
Kuuntelin pitkästä aikaa Faunia ja voi että tykkään tästä!! Olen monta vuotta katsellut, jos olisivat keikalla jossain helposti saavutettavissa olevassa paikassa. Nyt kuumottaa, kun takataskussa on Venäjän 2 vuoden viisumi ja syyskuussa Faun olisi Pietarissa...
 

Gulnar

Kontulainen
^ Hieno kappale. Ennestään tuntematon yhtye minulle, mutta näköjään ehdottomasti tutustumisen arvoinen! Livenäkin mielellään näkisi.
 

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Maailman pisin biisi. Paljastaa korviintuntuvasti, miksi biisit yleensä kestävät vain muutaman minuutin verran. Seuraavan kerran kuuntelen tämän tuoliin sidottuna.

 

Eruthol

Maa, Vesi, Tuli, Tuuli ja Tyhjyys
Japanilaisessa laulajassa nimeltä Aimer (エメ, Eme) totisesti on sitä jotain! Totuudellista kerrakseen ^^. Tässäpä viime vuoden satoa! Sanoihin löytyy englanninnos tekstityksistä.

 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Nyt ei tule linkkejä eikä videoita, vaan ihan sanallista jorinaa aiheesta.

Olin eilen illalla Tavastialla kahdella Maija Vilkkumaan keikalla. Ensimmäinen keikka tarjosi harvinaisempia biisejä, ja toinen oli ns. normikeikka.

Mikä siinä Maijassa viehättää? Mun täytyy ensinnäkin sanoa, että olen kulkenut Maijan matkassa kohta 20 vuotta ekasta levystä lähtien, vaikka en pidäkään hänen kaikista biiseistään kuten kunnon Fanin kuuluisi. Niistä lopuista biiseistä sitten pidän senkin edestä. Se, että Maija on kanssani suunnilleen samaa ikäluokkaa, tuo ehkä joihinkin teksteihin syvyyttä eri tavalla kuin nuoremmilla, tai no mistäs mä tiedän...

Mutta ehkä musiikkiakin tärkeämpi asia on Maijan keikoilla tapaamani yhteisö. Ihmiset, joista osa on "vain" keikkakavereita (mikä ei ole lainkaan vähäpätöinen juttu, koska heidän kanssaan on monien muidenkin bändien/artistien keikoilla käyty porukalla), mutta joista osasta on tullut parinkymmenen vuoden aikana kavereita tai jopa ystäviä, joiden kanssa on tehty muitakin juttuja kuin keikoilla roikkumista. Eilenkin lavan edessä keikkaa odotellessa kerettiin jutella monet jutut ja nauraa monet naurut. Ja artisti itse on kyllä tietoinen siitä, että tällainen yhteisö on olemassa ja tuntuu arvostavan sitä.
 
Hehkutin jo Vesalaa ilonaihe-topicissa, mutta nyt pitää hehkuttaa vielä lisää. Siskoni on yrittänyt saada minua kuuntelemaan Vesalaa jo vuosia, mutta olen jotenkin laiska ottamaan uusia artisteja kuunteluun. Minun pitää tehdä parannus. Siskoni oli niin varma, että pitäisin tästä musiikista, että osti synttärilahjakseni meille liput Vesalan hartwall-areenakeikalle. Ja oikeassa oli.

PMMP oli aina tunnettu anteeksipyytelemättömästä esiintymisestä ja suorasanaisista lyriikoista. Näitä jatkaa Paula yksinäänkin kiitettävästi. Vesalan lavashowsta puhuttiin iltapäivälehdissä "vihaisena" ja siksi hämmentävänä. Ja kysyttiin eikö "kuitenkin olisi pitänyt pelata enemmän varman päälle".

Minulla on tähän kysymykseen vastauksena yksi sana.

Ei.

Suomalaisessa pop/rock-musiikissa on pelattu ihan tarpeeksi varman päälle. Kun kerran löytyy artisteja, joilla on sanottavaa ja huikea oma musiikillinen visio niin en keksi yhtään syytä, miksi sitä ei voisi lähteä toteuttamaan juuri sellaisena kuin haluaa. Koska iltapäivälehdet sitten kutsuu lavashowta vihaiseksi? Hah hah. Woodland stagen edessä Provinssissa ei ollut tarpeeksi tilaa sille ihmismassalle, joka sinne tunki katsomaan Vesalaa. Siitä oli itse artistikin otettu, tiedän koska itse olin erittäin lähellä lavaa. Joten vaikuttaa siltä, että uusille musiikkityyleille on yhä enemmän kysyntää, vaikka Vesalan biisissä Rakkaus ja maailmanloppu lauletaankin:
Jos haluu vallottaa radiokanavan tai edeks hetkeks Loimaan
mitään apokalyptistä ei kannata panna soimaan


Omasta mielestäni paras asia Vesalan tuotannossa on sanoitukset. Biiseissä on tarina, niillä yritetään oikeasti sanoa jotain eikä sitä pyydetä anteeksi. Vesala on myös aivan huikea tekninen laulaja, sen todistaa jo sekin, että vetää livenä Fis2 (aikas korkea sävel) samalla kun juoksee ympäri lavaa. Ja sitä arvostan aina ja ikuisesti, että uskaltaa olla juuri sellainen on kuin on. Monet Vesalan biiseistä ottavat kantaa sukupuolirooleihin, ja siihen että ei ole aina helppoa olla maskuliininen nainen. (Eipäs iltapäivälehdet ihmettele monen miesrokkarin lavashown "vihaisuutta".) Samaistun tähän suuresti ja olen onnellinen, että nykyään on esillä kaikenlaisia tapoja olla mies ja nainen tai jotakin muuta, juuri niinkuin haluaa.

Suurimmat biisisuositukseni tältä artistilta:
Mul ei oo lapsuudensankarii
Rakkaus ja maailmanloppu
Tavallinen nainen
Sinuun minä jään (joka on yksi kauneimmista kappaleista tällä planeetalla)

Nämä ovat varmaan ne eniten alternative-biisit, mutta se on oletettavissa, kun kyseessä olen minä.

Pitäisi alkaa kirjoittaa blogia musasta tai jotain, homma lähtee aina käsistä :p
 

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Myrkur on varsin kiinnostava tanskalaisen muusikko Amalie Bruun projekti, joka on edennyt kokeellisesta black metalista ponnistaen kohti tulevaa levyllistä vanhoja kansansäveliä ahdasmielisen perinteisesti esitettynä. Alla oleva tulkinta on kansanmusiikillista tyyliä.
 
Ylös