Kontu Se on hyvä paikka elää ja olla!

Missä kappaleessa/yhtyeessä/artistissa on sitä jotain?

Keskustelu huoneessa 'Musahuone', aloittanut Vána, 02.06.2003.

  1. Ankeuttaja

    Ankeuttaja Vieras

    Ja jälleen ankeuttajakanava äänessä.
     
  2. Kointähti

    Kointähti Parannuksen tehnyt trolli

    Kovempi kuin Nylon Beat ja Gimmel yhteensä.
     
  3. Thialfi

    Thialfi Kontulainen

    Minun nuoruudessani rokattiin näin:
     
  4. Kointähti

    Kointähti Parannuksen tehnyt trolli

    Jos käheänkarhea laulu ei pelota, tarjoaa Emyn Muil eeppistä tunnelmaa mm. Túrin Turambarin saagasta.
     
  5. Jaamar

    Jaamar Hyykäärme Vastuuhenkilö Kummi

    Rupesin tuossa autossa istuessani pohtimaan sitä mitä minä vaadin kappaleelta tai se esittäjältä että siinä olisi sitä jotakin. Näin yleisesti siis. Tässä muutamia (no aika monia) kriteerejä ja esimerkkejä.

    1. Kappaleessa on oltava sävel joka menee luihin ja ytimiin ja joka saa kropan kihelmöimään. On ihan sama mitä laulussa sanotaan, vai ymmärtääkö edes mitä siinä sanotaan kun jo pelkkä sävel kantaa mukanaan. Nämä sävelet saavat kylmät väreet kulkemaan, leukaperissä kutittaa ja vatsassa kutittelee.
    Esimerkiksi tämä ton sellainen jonka sävel iskee minuun.


    2. Laulajan ääni. Joskus voi kuunnella ihan tyhjän kuuloisia sanoituksia ja vähän millaisia säveliä tahansa jos laulajan ääni on sellainen joka miellyttää. Minulle mieluisimpia ovat syvät miesäänet. Kari Tapio kun mennään matalalle, Harri Marstio ja vaikka vuosia inhosin Loiria niin nyt olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtää miten upea ääni hänellä on. Myös jollain lailla rosoiset äänet miellyttävät olipa kyse miehestä tai naisesta.

    3. Tarina. Jos kappaleessa on koskettava taikka hauska tarina niin sitä melkein poikkeuksessa kuuntelee ilokseen. Taas esimerkkejä minun mielestäni hienoista tarinoista.

    Tämä uppoaa myös sekä laulajan äänen että sävelkulkujen puolesta. Eli tämä on yksi lempikappaleistani niin englanniksi kuin suomeksikin.

    Yksi joka kertoo minusta hyviä tarinoita on Arttu wiskari. Voisin laittaa tähän useitakin kappaleita häneltä, mutta tähän viestiin tulee niitä jo muutenkin liikaa. Eli tyydyn vain toteamaan että hän on minusta mainio tarinankertoja.

    4. Hyvä sanoitus. Haluan erottaa tämän tarinasta, koska sanoitus voi olla hyvä vaikka tarina ei olisi kummoinen tai tarina voi olla todella hyvä vaikka sanoitus ontuisi.
    Olen aina arvostanut toimivia riimejä ja väkisin väännetys oloiset sanoitukset taas saavat minut kurtistelemaan kulmiani.
    Hyvin soljuvia sanoituksia ovat tehneet ainakin Jukka virtanen ja Juha Vainio, mutta on niitä muillakin.
    Tässä yksi esimerkki tästä. Kappaleessa sanat liukuvat luontevasti toisiinsa ja melkein pystyy arvaamaan mikä sana seuraavaksi tulee. Sanoitus ei tökkää missään kohtaa koko kappaleen aikana.


    5. Kappaleeseen liittyy muistoja.
    Äiti lauleli Suopursu kukkii kun kuljettiin suolla minun ollessani lapsi.
    Tähän taas liittyy eräs tapaus @Henane n kanssa ;)
     
  6. eowynofmay

    eowynofmay Kontulainen

    Kuuntelin pitkästä aikaa Faunia ja voi että tykkään tästä!! Olen monta vuotta katsellut, jos olisivat keikalla jossain helposti saavutettavissa olevassa paikassa. Nyt kuumottaa, kun takataskussa on Venäjän 2 vuoden viisumi ja syyskuussa Faun olisi Pietarissa...
     
  7. Gulnar

    Gulnar Kontulainen

    ^ Hieno kappale. Ennestään tuntematon yhtye minulle, mutta näköjään ehdottomasti tutustumisen arvoinen! Livenäkin mielellään näkisi.
     
    eowynofmay tykkää tästä.
  8. Pagba

    Pagba Hyvienkin vitsien kertoja

    Maailman pisin biisi. Paljastaa korviintuntuvasti, miksi biisit yleensä kestävät vain muutaman minuutin verran. Seuraavan kerran kuuntelen tämän tuoliin sidottuna.

     
  9. Eruthol

    Eruthol Maa, Vesi, Tuli, Tuuli ja Tyhjyys

    Japanilaisessa laulajassa nimeltä Aimer (エメ, Eme) totisesti on sitä jotain! Totuudellista kerrakseen ^^. Tässäpä viime vuoden satoa! Sanoihin löytyy englanninnos tekstityksistä.

     
  10. Husky

    Husky Ilmaanhaukkuja

    Nyt ei tule linkkejä eikä videoita, vaan ihan sanallista jorinaa aiheesta.

    Olin eilen illalla Tavastialla kahdella Maija Vilkkumaan keikalla. Ensimmäinen keikka tarjosi harvinaisempia biisejä, ja toinen oli ns. normikeikka.

    Mikä siinä Maijassa viehättää? Mun täytyy ensinnäkin sanoa, että olen kulkenut Maijan matkassa kohta 20 vuotta ekasta levystä lähtien, vaikka en pidäkään hänen kaikista biiseistään kuten kunnon Fanin kuuluisi. Niistä lopuista biiseistä sitten pidän senkin edestä. Se, että Maija on kanssani suunnilleen samaa ikäluokkaa, tuo ehkä joihinkin teksteihin syvyyttä eri tavalla kuin nuoremmilla, tai no mistäs mä tiedän...

    Mutta ehkä musiikkiakin tärkeämpi asia on Maijan keikoilla tapaamani yhteisö. Ihmiset, joista osa on "vain" keikkakavereita (mikä ei ole lainkaan vähäpätöinen juttu, koska heidän kanssaan on monien muidenkin bändien/artistien keikoilla käyty porukalla), mutta joista osasta on tullut parinkymmenen vuoden aikana kavereita tai jopa ystäviä, joiden kanssa on tehty muitakin juttuja kuin keikoilla roikkumista. Eilenkin lavan edessä keikkaa odotellessa kerettiin jutella monet jutut ja nauraa monet naurut. Ja artisti itse on kyllä tietoinen siitä, että tällainen yhteisö on olemassa ja tuntuu arvostavan sitä.
     
    Isilmírë, Lehtokuusama, Sidhiel ja 3 muuta tykkäävät tästä.

Jaa somessa