Radioheadissa on sitä Jotain. Ei niin että osaisin määritellä mitä. Sitä pitää kuunnella niin, että on hyvät äänentoistolaitteet rauhallisessa huoneessa jossa on mukava sohva. Sitten valot pois, pari kynttilää päälle ja suitsuke palamaan, ja sohvalle pitkälleen kuuntelemaan. Ja sitten _kuunnellaan_, eikä tehdä mitään muuta. Tosin minulle on sanottu että Radiohead avautuu täysin vain jos sitä kuuntelee pilvessä. En sitten tiedä. Jos moista harrastaa, niin kannattaa varmaan kokeilla, muuten ehkä ei.
Vaikka CMX onkin lempibändini, en löydä siitä sitä mysteeristä 'jotain', vaan osaan aika tarkkaan määritellä miksi siitä pidän. Se mitä itse tässä mainittaviin biiseihin/esittäjiin etsin, on jokin sellainen ominaisuus, mikä saa minut pitämään kyseisestä musiikista valtavasti, vaikka en osaa määritellä miksi. Eli mietin musiikkia, jonka magiaa en osaa selittää (en tietenkään tarkoita sellaista, jonka maagisuutta en edes pyrkisi selittämään).
Coil on yksi tällainen. Jotenkin lumoudun siitä, mutta en osaa lainkaan määritellä, miksi. Laulajan ääni tekee paljon, samoin musiikin kummallinen absurdius, joka sekin on vaikeasti määriteltävissä. Windowpane on biisinä aika kova sana, suosittelen kaikille.
Kaipa tätä voi jatkaa sitten, kun tulee enemmän mieleen (tai siis sitten kun olen saanut tarkistettua niiden mieleen tulevin biisien nimet, joita yleensä en muista).