Missä kappaleessa/yhtyeessä/artistissa on sitä jotain?

Re: ...

Naýorah sanoi:

Tämä on ehdottomasti helppo kysymys! Darren Hayesissä! Uskomatonta miten jollain voikaan olla niin upea ääni kuin Darrenilla..Kropassakaan ei ole valittamista ja naamavärkkikin miellyttä. Darren on aivan ehdoton! Etenkin Mine- biisi on upea ja Truly Madly Deeply, soolouralta Dirty on makea .
Kuten sanottu, Darrenilla enkelin ääni. :wink:

Click to expand...

Minäkin tykkään Darren Hayesista.Minulla on sen soololevy.Taidankin mennä pian kuuntelemasn Ensin en pitänyt siitä ollenkaan, kun kuulin "Insatiable"-biisin, mutta kun kuulin "Strange relationship", niin mieli muuttu paljon ja oli pakko hankkia levy.Darren on lempparini miesartistina, ja ainut, kun en kuuntele ketään miesartistia Koskakohan ilmestyy sen seuraava sooloalbumi?*odottelee*

Nefalphiel sanoi:

John Lennon: Imagine

Click to expand...

Oih, minäkin olen aivan rakastunut Imagineen! *hyräilee* Se on koskettava, 'sanot kenties, että minä olen unelmoija, mutta minä en ole ainoa', ja musiikki saattelee sanoja.

Sain joululahjaksi veljeltäni poltetun kokoelma-CD:n. Sen myötä olen alkanut fiilistelemään:

-AC/DC - I love rock 'n roll on aivan käsittämättömän tyylikäs kipale, varsinkin upean AC/DC:n coverina. Se saa eläytymään täysillä mukana ja laulajalla on hauska ääni.

-Blue Oyster Cult - Astronomy. Biisi on aivan upea ja täysin oikea fiilistelyyn. Laulajan ääni on niin outo ja biisissä on hyvät bassot. Aivan ihana.

-Eagles - Hotel California on legendaarinen ja kuolematon kappale ja yksi suurimmista tuntemistani hiteistä. Sanat ovat tyylikkäät ja kitara lopussa on ihana, varsinkin kun se on niin pitkä .

-Leningrad Cowboys - Sweet Home Alabama on yksi onnistuneimmista biisistä tehdyistä covereista. Rakastan sitä alussa olevaa kitaraa, joka näppäilee 'din-din-din-da-dan-dan-din-da-din-din-dan'. Tulee nostalginen olo. Uih, /me rakastaa tätä kipaletta.

Tässä oli muutama, ja lisää saatan laittaa jossain välissä.

//muokkismuokkis: laitoin tuon AC/DC:n coveriksi, koska se todellakin on cover. Unohdin mainita. Enpä nyt muista minä vuonna kyseinen cover on tehty, mutta ehdottomasti paras kuulemani.

Orkrist, AC/DC - I Love Rock 'n Roll? Ei ole AC/DC:llä tietääkseni tuollaista kappaletta... Vai onko minulta mennyt jotain ohi? Yksi erittäin tunnettu I Love Rock 'n Roll -niminen kappale on kylläkin olemassa, esittäjänään Joan Jett & The Blackhearts, vuodelta 1981. Lisäksi Google paljasti kauhukseni sen, että mitä ilmeisimmin Britney Spears on coveroinut ko. kappaleen.

Sillanrakentaja sanoi:

Lisäksi Google paljasti kauhukseni sen, että mitä ilmeisimmin Britney Spears on coveroinut ko. kappaleen.

Click to expand...

Nyt mennään rytinällä offiksi, mutta se Spearsin cover-vollotus/äähkyntä on kyllä surullista katsottavaa videolla ja erittäin korvia raastavaa kuunneltavaa, on jollakin sitten pokkaa tehdä tuollaista.
Ja AC/DC on 100% varmasti coveroinut tuon biisin ja voisin kyllä sanoa, että se on melkein alkuperäisen veroinen.

Tämä viesti varmaan kuulusii tuonen cover-puolelle.. :roll:

Raskasta.....

Olen aina rakastanut raskasta musiikkia. Myös minun mielestäni AC/DC:n "I love Rock'n'Roll" on hieno! ( siis AC/DC:n tekemä cover )...

Muuten kuuntelen Nightwishiä, MetallicAa , Children of Bodomia ja Evanescenceä.

Nightwishiltä on jäänyt mieleen "Elvenpath" (miksiköhän :wink: ) ... Nightwishin musiikki on suuresti minun mieleeni muutenkin, mutta tuossa laulussa kerrottiin aiheesta joka on lähellä sydäntäni: Keski-Maa. Olen kuullut sen vain kerran, ja todella pahoillani etten löydä sitä enää mistään! Metallican "Nothing else matters" kosketti jostain syystä, ei hajuakaan miksi. Children of Bodomilta ei tosin löydy mitään erityistä. Pidän kaikista ryminöistä jonkin verran, välillä enemmänkin. :mrgreen:
Evanescence Ansaitsee erikoismaininnan minulta. Koko "Fallen" -levyn biiseistä (11 kpl) noin 8 kosketti minua jollain tavalla. Jotenkin niille tuntui löytyvän paikka minun elämästäni (outoa, ei minun mielestäni elämäni ole niin angstista ollut ). Niille joille ei löytynyt, oli musiikki vain niin minun mieleeni että pidin niistä.

Myös Enyaa olen kuunnellut ja pitänyt lauluista kovasti, mutta yksikään ei ole pompannut esiin mitenkään ylivoimaisen hienona...

Ei kai muuta. Seuraava!

Seuraavapa hyvinkin...

Tänä syksynä ihastuin mielettömästi mieskuoroon nimeltä SEMINAARINMÄEN MIESLAULAJAT. Ihanan kuuloista laulua! En voi sille mitään, että pidän ihan valtavasti laulavista miehistä ja nuo vielä laulavat niin hyvin.

Muutoin kuuntelen melkein pelkästään leffa-soundtrackejä. (FotR, TTT, HP ja Viisasten kivi, Moulin Rouge, Star Wars episodi 2, Titanic jne.)

muhun iskee toi tanskalainen Mew jota levyä oon ettinyt aika kauan mut en löydä
biisi 156 iski muhun tosi pahasti että oon tullu ihan hulluks!!!!!

-Mew ipe:

ps. I Mew

Grand Master Flash Jonkun yhden kappaleen olen kuullut, en nyt muista nimeä. Mutta siinä on sitä jotakin!! Taustat ovat aivan loistavia, ja se laulukin on aivan upeaa! Se on joku ysäri kasari biisi, aivan Legendaarinen!

/muokkaus, kappale on The message, tai ihan vaan Message. Loistava!

Mew sanoi:

muhun iskee toi tanskalainen Mew jota levyä oon ettinyt aika kauan mut en löydä
biisi 156 iski muhun tosi pahasti että oon tullu ihan hulluks!!!!!

-Mew ipe:

ps. I Mew

Click to expand...

Mewin levyn nimi on Frengers (kannessa naismatador) ja siltä löytyy myös tuo ihastuttava 156 laulu.Hyvä levy, jatka ihmeessä etsimistä.

onko sulla se!!!!ompa sulla onnee!!!
mä en mistään hinnasta lopeta etsintöjä!!!
vaikka mulla on sellanen juttu että "jos levyllä on kaksi-kolme hyvää biisiä niin osta" mut oon kuullu vain yhden Mew:n biisin,sen 156 joka oli aivan mahtava että tiesin että "osta tai itke"


-Mew ipe:

Aah, piti tulla tänne hehkuttamaan Tarkania. Turkkilainen pop-artisti jonka musiikki saa todella hyvälle tuulelle ja pistää lanteet heilumaan! Taustamusiikki on loistavaa itämaista eksotikkaa joka saa pyörätuolipotilaatkin tanssilattialle. Parhaita kappaleita ovat mm. Sikidim ja Simarik. Melkein yhtä hyviä ovat Ölürüm Sana ja Bu Gece. Loistava! Kannattaa kuunnella.

Leonard Cohen

Jaahans, voisin hieman hehkuttaa sellaista vanhaa ja arvostettua murea/käheä-äänistä laulaja/lauluntekijää kuin Leonard Cohen. Tämä kanadalainen herrasmies on tehnyt musiikkia jo 60-luvulta alkaen, tyylinään kevyt folkahtava pop ja rock. Itse tutustuin artistiin joskus aivan 80-luvun lopulla kun äitini innostui sitä kuuntelemaan. Hankkimansa levy (kasetti tässä tapauksessa) oli tietenkin vuoden 1988 I'm Your Man, ajalleen tyypillisesti rumpukonetaustaista mutta tyylikästä kitarasävytteistä poppia, Cohenin murahdellessa kauniita säveliään soulahtavien taustalaulajien kanssa.

Mutta ne sanat. Mies on siis todella loistava lyyrikko. Kyynistä, romanttista, ehdottoman tyylikästä. Ajatuksia herättävää. Kannattaa kuunnella (ja lukea) tarkkaan biisit First We Take Manhattan, Everybody Knows, I'm Your Man, The Future ja Waiting For The Miracle (kaksi viimeistä levyltä The Future, 1992) Miehen ehkä tunnetuin biisi on Various Positions -levyn Dance Me To The End Of Love. Ja nämä kaikki olivat siis melkoisen uutta tuotantoa, levyjä miehellä riittää reippaasti myös ajalta ennen näitä. Myös uudempaa on ilmestynyt.

HIM yksinkertaisesti saa kylmät väristukset kulkemaan selkäpiitä pitkin... ei, älkää ymmärtäkö väärin, mä en ole joku mielipuolinen, fanaattinen, goottityttönen(ei sillä että gootit sellaisia olis)joka itkee vaan siitä että näkee Valon TV:ssä. eieiei. niissä biiseissä, lyriikoissa(myönnetään, lyriikat uppoo muhun)ja tottakai Villen äänessä on jotain. ja kyllä mä annan krediittiä myös muille jäsenille, linde, kaasu, migé ja burton tekee aivan loistavaa työtä. alkuaikoijen tuotanto on aivan mahtavaa, ku siinä oli vielä sitä rososuutta, tuoreutta. rakkautta.

Iron Maiden - Siinä on yksinkertaisesti sellasta energiaa mitä ei mistään muusta bandista löydy. Ei ole hetkeä jolloin Maidenin kuuntelu ei nappais. Biisit kuten Aces High, Powerslave, Hallowed be thy name ja Fear of the Dark on sellasia kestosuosikkeja joita on jaksanut kuunnella vuodesta toiseen.

Jaah. Olen tässä viime aikoina kuunnellut taas heviä. Enkä mitä tahansa viiksi-, sukkahousu-, kikkeli-, sankari- tai tukkaheviä (saati sitten mitään ihmeen bläkkis- tai kuolonkorinametallia), vaan kunnon thrash-metallia. Ja tällä nyt tarkoitan yhtyeitä kuten Anthrax, Slayer, Sepultura ja Pantera (menee kai Metallicakin samaan kastiin). Tekivät suuria asioita 80- ja 90-luvuilla. Nyt Pantera on kai hajoamaisillaan (vai onko jo hajonnut?), Metallica on mitä on (yhä isompi kuin koskaan), Sepultura ei ole enää entisensä... Anthrax on sentään erinomaisessa vedossa, eikä Slayerikään ole kauheasti vähempää uskottava kuin silloin joskus.

No, näiden mammuttien vanavedessä ei liikaa vastaavia yhtyeitä olekaan ollut, mutta jotain sentään. Vuonna 1994 Machine Head -niminen orkesteri räjäytti tajunnan Burn My Eyes -levyllään. Siinä oli mukana hyviä piirteitä näistä kaikista mainituista yhtyeistä: raakaa voimaa, upeasti moukaroituja kitarariffejä, sooloja, melodioita ja erinomaisen rouheasti laulettuja kappaleita. Oikeaa äijämeininkiä. Hitteinä olivat biisit Davidian, Old ja A Thousand Lies. Vaikutti todella vakuuttavalta menolta. Ja sitä kuunneltiin.

Vuonna 1997 (vasta) ilmestyi yhtyeeltä toinen levy, The More Things Change. Se ei enää sitten vakuuttanutkaan. Meno oli yhä samantyyppistä kuin edelliselläkin, mutta vain ikävästi väljähtyneen makuista. Oli sentäs ihan kohtalaisen hyvää. Biiseistä Ten Ton Hammer jäi lähinnä mieleen. Mutta sitten lopahti. Seuraavat levyt The Burning Red ja Supercharger olivat kovin keskivertoja, ja mukaan sotkettiin vielä kaikenmaailman pomppumetallijuttuja. Ei enää toiminutkaan. Kesyhköä meininkiä, kaikki se äijämäisyys oli hukuksissa. Vuonna 2001 ei oikein enää jaksanut uskoa bändiin.

Mutta sitten, viime syksynä, usko palasi. Poissa olivat kaikki nu-metal -säksätykset yms. Bändi oli kuin uudesti syntynyt. Through The Ashes Of Empires -levy on parhaita hevilevyjä mitä olen kuullut koskaan. Tähän jos mihin kannattaa tutustua ehdottomasti, jos vain mikään noista alussa mainitsemistani bändeistä kolahtaa - unohtamatta sitä ensimmäistäkään levyä! Ovat loistavaa kamaa. Olen haltioissani. Voi, kun jatkaisivat vielä samaan malliin. Olen jo onnistunut unohtamaan ne pari levyä siitä välistä.

Mitä, vai et ole ikinä kuullutkaan? IMHO: Jos tykkää kotoisasta Kotiteollisuudesta (tai vaikka Mokomasta), myös tämä saattaa kolahtaa. On niissä jotain samaa. Entombedin voinee myös mainita, vaikka ruotsalainen onkin. (Tai no okei, on se Machine Head vähän rujompaa ja reippaampaa verrattuna Kotiteollisuuteen...)

MUOKS: Korjasin yhen biisin nimen. ^^

Enyan Adiemus. En ymmärrä mikä siinä on mutta jotenkin se on niin mahtava kappale. Mutta myös muut Enyan kappaleet kolahtavat.

XIIT!!!

Gackt - Lust for Blood
Yleensä en hirveämmin hehkuta japsibiisejä, ne ovat mielestäni hyviä, mutta vastaan ei ole tullut hirveästi ylitse muiden -tyyppisiä biisejä. Mutta tämä. Nnngh, gwahh! Crescent levyä kuunnellessa säikähdin Dybbukia aika paljon (tosin se huvitti samalla), ja vähän oli odotukset matalalla sen jälkeen... sitten tuli seiskaraita. Lust for Blood. Alku kuulostaa joltain tyypilliseltä Malice Mizeriltä, joka ei siis ole lainkaan huono asia. Mutta kun päästään vauhtiin niin voi jumankekka että tärähtää. Gacktin jumalaisen vahva ja upea ääni yhdistettynä vaikuttavan dramaattiseen musiikkiin, en voi hehkuttaa liikaa.


Slipknot - Wait and Bleed
Niiden hienojan naamareiden lisäksi en ole koskaan oikein välittänyt Slipknotista, mutta tämä on kyllä varsin hyvä. Sekaan kun mahtuu muutakin kuin örinää, ja tulee ihmetelleeksi, että miten monella eri tavalla yhden biisin aikana voi oikein laulaa. Biisin ainoa miinus on sen lyhyt kesto. Eikös tämä ole niitä varhaisempia biisejä, ja oliko tämä juuri se hittibiisi mistä Slipknot nousi maineeseen?

Tuomari Nurmio
Kerrassaan loistava hemmo. Hän on kuin suomen AC/DC laulaja. Ääni samalaisen käheä, ei tosin laulu mene yhtä korkealta. Ihanasti ollaan sekoilettu puhallisoittimet, kitarat, rummut etc. Kappaleissa on oikeasti joku sanoma. Tulee jotenkin mieleeni Ultra Bra niiden pohjalta; melkein yhtä sekavia ja kuitenkin tarkoituksellinen.

Sonata Arctican The Misery kappaleessa on todella sitä jotain. Siinä on kauniit sanat, varsinkin kertosäe on kaunis ja muutenkin Sonata Arctica on mahtava bändi, minkä voitte lukea myös Sonata Arctica topikista :roll:

Sitten on tietysti Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt. Mielettömän kauniit ja koskettavat sanat. Ja kaikki tietävätkin Into the Westin, jossa myös on mielestäni ihanat sanat.

Nuo siis koskettaa ja kolahtaa ja soi päässä. Onhan niitä paljon muitakin, mutta tuossa nyt on muutama.

Tori Amos ja kappale 1000 Oceans. Ei siitä ole kauaakaan, kun biisin kuulin ensimmäistä kertaa, ja heti pidin siitä. Kappale on jotenkin niin mielettömän surullinen ja lohduton. Sekä soundeiltaan että lyriikoiltaan, aijai. Itkettää jo pelkkä ajatuskin. Mielettömän kaunista.