Missä kappaleessa/yhtyeessä/artistissa on sitä jotain?

Jos käheänkarhea laulu ei pelota, tarjoaa Emyn Muil eeppistä tunnelmaa mm. Túrin Turambarin saagasta.
 
Kuuntelin pitkästä aikaa Faunia ja voi että tykkään tästä!! Olen monta vuotta katsellut, jos olisivat keikalla jossain helposti saavutettavissa olevassa paikassa. Nyt kuumottaa, kun takataskussa on Venäjän 2 vuoden viisumi ja syyskuussa Faun olisi Pietarissa...
 
^ Hieno kappale. Ennestään tuntematon yhtye minulle, mutta näköjään ehdottomasti tutustumisen arvoinen! Livenäkin mielellään näkisi.
 
Maailman pisin biisi. Paljastaa korviintuntuvasti, miksi biisit yleensä kestävät vain muutaman minuutin verran. Seuraavan kerran kuuntelen tämän tuoliin sidottuna.

 
Japanilaisessa laulajassa nimeltä Aimer (エメ, Eme) totisesti on sitä jotain! Totuudellista kerrakseen ^^. Tässäpä viime vuoden satoa! Sanoihin löytyy englanninnos tekstityksistä.

 
Nyt ei tule linkkejä eikä videoita, vaan ihan sanallista jorinaa aiheesta.

Olin eilen illalla Tavastialla kahdella Maija Vilkkumaan keikalla. Ensimmäinen keikka tarjosi harvinaisempia biisejä, ja toinen oli ns. normikeikka.

Mikä siinä Maijassa viehättää? Mun täytyy ensinnäkin sanoa, että olen kulkenut Maijan matkassa kohta 20 vuotta ekasta levystä lähtien, vaikka en pidäkään hänen kaikista biiseistään kuten kunnon Fanin kuuluisi. Niistä lopuista biiseistä sitten pidän senkin edestä. Se, että Maija on kanssani suunnilleen samaa ikäluokkaa, tuo ehkä joihinkin teksteihin syvyyttä eri tavalla kuin nuoremmilla, tai no mistäs mä tiedän...

Mutta ehkä musiikkiakin tärkeämpi asia on Maijan keikoilla tapaamani yhteisö. Ihmiset, joista osa on "vain" keikkakavereita (mikä ei ole lainkaan vähäpätöinen juttu, koska heidän kanssaan on monien muidenkin bändien/artistien keikoilla käyty porukalla), mutta joista osasta on tullut parinkymmenen vuoden aikana kavereita tai jopa ystäviä, joiden kanssa on tehty muitakin juttuja kuin keikoilla roikkumista. Eilenkin lavan edessä keikkaa odotellessa kerettiin jutella monet jutut ja nauraa monet naurut. Ja artisti itse on kyllä tietoinen siitä, että tällainen yhteisö on olemassa ja tuntuu arvostavan sitä.
 
Hehkutin jo Vesalaa ilonaihe-topicissa, mutta nyt pitää hehkuttaa vielä lisää. Siskoni on yrittänyt saada minua kuuntelemaan Vesalaa jo vuosia, mutta olen jotenkin laiska ottamaan uusia artisteja kuunteluun. Minun pitää tehdä parannus. Siskoni oli niin varma, että pitäisin tästä musiikista, että osti synttärilahjakseni meille liput Vesalan hartwall-areenakeikalle. Ja oikeassa oli.

PMMP oli aina tunnettu anteeksipyytelemättömästä esiintymisestä ja suorasanaisista lyriikoista. Näitä jatkaa Paula yksinäänkin kiitettävästi. Vesalan lavashowsta puhuttiin iltapäivälehdissä "vihaisena" ja siksi hämmentävänä. Ja kysyttiin eikö "kuitenkin olisi pitänyt pelata enemmän varman päälle".

Minulla on tähän kysymykseen vastauksena yksi sana.

Ei.

Suomalaisessa pop/rock-musiikissa on pelattu ihan tarpeeksi varman päälle. Kun kerran löytyy artisteja, joilla on sanottavaa ja huikea oma musiikillinen visio niin en keksi yhtään syytä, miksi sitä ei voisi lähteä toteuttamaan juuri sellaisena kuin haluaa. Koska iltapäivälehdet sitten kutsuu lavashowta vihaiseksi? Hah hah. Woodland stagen edessä Provinssissa ei ollut tarpeeksi tilaa sille ihmismassalle, joka sinne tunki katsomaan Vesalaa. Siitä oli itse artistikin otettu, tiedän koska itse olin erittäin lähellä lavaa. Joten vaikuttaa siltä, että uusille musiikkityyleille on yhä enemmän kysyntää, vaikka Vesalan biisissä Rakkaus ja maailmanloppu lauletaankin:
Jos haluu vallottaa radiokanavan tai edeks hetkeks Loimaan
mitään apokalyptistä ei kannata panna soimaan


Omasta mielestäni paras asia Vesalan tuotannossa on sanoitukset. Biiseissä on tarina, niillä yritetään oikeasti sanoa jotain eikä sitä pyydetä anteeksi. Vesala on myös aivan huikea tekninen laulaja, sen todistaa jo sekin, että vetää livenä Fis2 (aikas korkea sävel) samalla kun juoksee ympäri lavaa. Ja sitä arvostan aina ja ikuisesti, että uskaltaa olla juuri sellainen on kuin on. Monet Vesalan biiseistä ottavat kantaa sukupuolirooleihin, ja siihen että ei ole aina helppoa olla maskuliininen nainen. (Eipäs iltapäivälehdet ihmettele monen miesrokkarin lavashown "vihaisuutta".) Samaistun tähän suuresti ja olen onnellinen, että nykyään on esillä kaikenlaisia tapoja olla mies ja nainen tai jotakin muuta, juuri niinkuin haluaa.

Suurimmat biisisuositukseni tältä artistilta:
Mul ei oo lapsuudensankarii
Rakkaus ja maailmanloppu
Tavallinen nainen
Sinuun minä jään (joka on yksi kauneimmista kappaleista tällä planeetalla)

Nämä ovat varmaan ne eniten alternative-biisit, mutta se on oletettavissa, kun kyseessä olen minä.

Pitäisi alkaa kirjoittaa blogia musasta tai jotain, homma lähtee aina käsistä :p
 
Myrkur on varsin kiinnostava tanskalaisen muusikko Amalie Bruun projekti, joka on edennyt kokeellisesta black metalista ponnistaen kohti tulevaa levyllistä vanhoja kansansäveliä ahdasmielisen perinteisesti esitettynä. Alla oleva tulkinta on kansanmusiikillista tyyliä.
 
Myrkyrin Ulvinde ja Måneblot ovat ehdottomasti parhaat koko artistilta.
 
Asagraumia olen mainostanut jo aiemmin tässä ketjussa, mutta bändin perjantaina ilmestynyt kakkoslevy Dawn of Infinite Fire on aivan poikkeuksellisen kova black metal -albumi. Ihan musiikkilajin kärkeä kautta aikain.

Ja kuten Goatmoon-yhtyeen Black Goat dokumentissa Loputon Gehennan liekki sanoi, jos jollekin ei ***** black metal maistu niin painukoon ******n.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon käyttäjä:
Banjo on tullut viime aikoina tutuksi soittimeksi, koska Leo Moracchioli on tehnyt niin monta humoristista banjocoveria niin monesta biisistä. Tuon linkin takaa löytyy yksi niistä ja tässä on alkuperäinen teos:

Gojira on ranskalainen metallibändi, jonka musiikki ei ole helposti lokeroitavissa. Siinä on jopa progevaikutteita ja välillä se kuulostaa kuin metallia soittavalta CMX:ltä. Mikään uusi tulokas ei bändi ole, mutta minä sain kuulla siitä vasta tänään (mistä näkee, etten ole koskaan mennyt Tuskaan) banjoilun myötä. Olen kuunnellut vasta muutaman biisin ja jo nyt tuntuu siltä, että bändi ei päästä kuulijoitaan liian helpolla.


Gojiran setin viimeinen biisi Hellfest 2013 -festareilta. Lähtee hitaasti käyntiin, koska muu bändi oli poistuvinaan lavalta takahuoneeseen. Alkuriffi on hieno, mutta eeppiseksi meno yltyy vasta hiljaisen tunnelmointiosan jälkeen. Viimeiset viisi minuuttia ovat timangia.
 
Last edited:
Mgła on uusin rakkaus. Ihan ehdotonta synkistelyn riemuvoittoa, nautin. Varsinkin kaksi uusinta levyä, Exercises in Futility ja Age of Excuse?

 
En pidä itseäni mitenkään "metallimiehenä" mutta täytyy sanoa, että Sabaton onnistuu usein lataamaan kappaleihinsa sitä jotakin josta tykkään. Yksi syy on varmasti nuo sotahistorialliset kappaleet, aihealue josta olen ollut kiinnostunut jo pienestä pitäen. Mutta kyllä tuo musiikkikin innostaa.

Eli pidemmittä puheitta:
SABATON - Bismarck (varsinainen kappale alkaa siinä 0:50 s kohdilla)
 
Dan Vascin coverit on moni löytänyt viime aikoina Toss A Coin To Your Witcher -metallitulkinnan myötä ja itsekin biisin löydettyäni kuuntelin pari muutakin artistin työtä. Tänään vähän lisää. Suuren vaikutuksen minuun on tehnyt Danin rohkeus tarttua hyvin vaikeisiin haasteisiin, kuten Nightwishin Nemo, metal-cover Michael Jacksonin Smooth Criminalista ja monenmonen yrittäjän kampannut Queenin Bohemian Rhapsody. Viimeksi mainitussa on myös hallittua hulluttelua, joka puuttuu kokonaan dramaattisesta Show Must Go On -coverista, niin kuin oikein onkin. Artisti osoittaa hyvää arvostelukykyä.

Muoks. Danilta sujuu silkka oopperakin hienosti: The Music Of The Night.

Kontulaisia toki kiinnostaa erityisesti skenen musa ja tässä sitä on: Blind Guardianin cover The Lord Of The Rings ja vierailevana artistina Skarin Epic Metal Coverissa biisistä The Hobbit: Misty Mountains.

Kaksi vuotta sitten hän ilmoitti lupaavasti: "The works of Tolkien are certainly some of my favorite pieces of literature ever. Let me know if you'd like to hear more stuff from any of the movies." Videon nimi on "I See Fire" - Ed Sheeran Cover (The Hobbit: The Desolation Of Smaug
 
Last edited:
Portion Boys on meille Mr M:n kanssa noussut hirveän isoksi lemppariksi, ihan vaan sen takia, kun siellä on paljon aiheita, joista ollaan vitsailtu tai jopa melkein elettykin itse.


Tuo Portion Boysin 8-0 oli ensimmäinen kappale meille, jonka kautta tutustuttiin ja vieläpä ihan vahingossa Helsingissä ollessamme. Ollaan yritetty keikoillekin mennä, mutta ei ole aikataulut sattuneet yksiin. Mutta pakko myöntää, että myös Karjala Takas on ollut yksi meidän lemppareita, jota kuunellaan säännöllisesti, kun istutaan iltaa kahdestaan. Olen huomannut yhden yksityiskohdankin toisessa laulajista, joka on saanut kiinnostumaan ihan muutenkin, että taitaa olla jotain tekemistä yhden asian kanssa, mutta en sitä ääneen kirjoitakaan, ettei paljastu, jos haluaa asian pitää salaisuutena.

Mutta On nykyään ihan lemppareita! Harmittaa, kun oli mennyt ohitse tuo Maanantai -kappaleen fanien etäosallistuminen musavideoon. On meinaan suunnitelmissa yksi asia, jonka aion sopivan tilaisuuden tullen ja oikean ajankohdan kulmilla ehdottaa heille.
 
Ylös