Hehkutin jo Vesalaa ilonaihe-topicissa, mutta nyt pitää hehkuttaa vielä lisää. Siskoni on yrittänyt saada minua kuuntelemaan Vesalaa jo vuosia, mutta olen jotenkin laiska ottamaan uusia artisteja kuunteluun. Minun pitää tehdä parannus. Siskoni oli niin varma, että pitäisin tästä musiikista, että osti synttärilahjakseni meille liput Vesalan hartwall-areenakeikalle. Ja oikeassa oli.
PMMP oli aina tunnettu anteeksipyytelemättömästä esiintymisestä ja suorasanaisista lyriikoista. Näitä jatkaa Paula yksinäänkin kiitettävästi. Vesalan lavashowsta puhuttiin iltapäivälehdissä "vihaisena" ja siksi hämmentävänä. Ja kysyttiin eikö "kuitenkin olisi pitänyt pelata enemmän varman päälle".
Minulla on tähän kysymykseen vastauksena yksi sana.
Ei.
Suomalaisessa pop/rock-musiikissa on pelattu ihan tarpeeksi varman päälle. Kun kerran löytyy artisteja, joilla on sanottavaa ja huikea oma musiikillinen visio niin en keksi yhtään syytä, miksi sitä ei voisi lähteä toteuttamaan juuri sellaisena kuin haluaa. Koska iltapäivälehdet sitten kutsuu lavashowta vihaiseksi? Hah hah. Woodland stagen edessä Provinssissa ei ollut tarpeeksi tilaa sille ihmismassalle, joka sinne tunki katsomaan Vesalaa. Siitä oli itse artistikin otettu, tiedän koska itse olin erittäin lähellä lavaa. Joten vaikuttaa siltä, että uusille musiikkityyleille on yhä enemmän kysyntää, vaikka Vesalan biisissä Rakkaus ja maailmanloppu lauletaankin:
Jos haluu vallottaa radiokanavan tai edeks hetkeks Loimaan
mitään apokalyptistä ei kannata panna soimaan
Omasta mielestäni paras asia Vesalan tuotannossa on sanoitukset. Biiseissä on tarina, niillä yritetään oikeasti sanoa jotain eikä sitä pyydetä anteeksi. Vesala on myös aivan huikea tekninen laulaja, sen todistaa jo sekin, että vetää livenä Fis2 (aikas korkea sävel) samalla kun juoksee ympäri lavaa. Ja sitä arvostan aina ja ikuisesti, että uskaltaa olla juuri sellainen on kuin on. Monet Vesalan biiseistä ottavat kantaa sukupuolirooleihin, ja siihen että ei ole aina helppoa olla maskuliininen nainen. (Eipäs iltapäivälehdet ihmettele monen miesrokkarin lavashown "vihaisuutta".) Samaistun tähän suuresti ja olen onnellinen, että nykyään on esillä kaikenlaisia tapoja olla mies ja nainen tai jotakin muuta, juuri niinkuin haluaa.
Suurimmat biisisuositukseni tältä artistilta:
Mul ei oo lapsuudensankarii
Rakkaus ja maailmanloppu
Tavallinen nainen
Sinuun minä jään (joka on yksi kauneimmista kappaleista tällä planeetalla)
Nämä ovat varmaan ne eniten alternative-biisit, mutta se on oletettavissa, kun kyseessä olen minä.
Pitäisi alkaa kirjoittaa blogia musasta tai jotain, homma lähtee aina käsistä