Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Tämä on se mikä oli Kuvastajan lyhytlistalla pari vuotta sitten, missä se tyttö oppi että ei saa taikoa esim luilla koska ne eivät kasva takaisin.
 
Tuskin, koska tämä kirja ei ole ilmestynyt vuonna 2021.

Edit. eikun pari vuotta sitten. No, on tästä silti nelisen vuotta.
 
Yhtenä päivänä opettelimme taikomaan salaviestejä, jotka pystyisi lukemaan vain yksi henkilö, se jonka luettavaksi ne oli tarkoitettu. Siinäkin piti kuunnella, juoksuttaa sormiaan tekstin yli ennemminkin kuin katsoa sitä, piti ajatella viestin lähettäjää, ja lukukelvottomat harakanvarpaat järjestyivät ymmärrettäviksi irronneiden ripsien ja kynnenpalasten voimalla. T****** kirjoitti minulle ennalta-arvattavasti Haarahait ikuisesti!!! ja D**** kirjoitti Löysin upeita venuksenkenkiä temppelin takaa, mutta K***** kirjoitti Tiedän, että haluat pussata minua.
 
"Kukaan ei ole vieläkään kertonut sinulle? Me olimme rakastavaisia. Äitisi ja minä."
Ja vaikka kaikessa oli nyt paljon enemmän järkeä, typerä suuni sanoi:
"Mutta sinähän olet nainen."
Sain vastaukseksi alentuvimman, sarkastisimman, säälivimmän vasemman kulmakarvan kohautuksen, jonka olin koskaan nähnyt. Kaipa ansaitsin sen.
 
Last edited:
"Pau-palleroinen", äiti sanoi ja siveli hajamielisenä tyynyllä lepääviä hiustenlatvojani. "Yritin vain pitää sinut turvassa."
"Miltä?"
"Kaikelta, kai", äiti sanoi ja naurahti vähän. "En ole ihan varma, mitä Oikeaoppisten taikakäytäntöjen valvontayksiköllä on mielessä."
"Ötkyllä", sanoin.
"Niin, Ötkyllä. En luota niihin tyyppeihin hetkeäkään. Ja Tristin oli kertonut minulle totuustotista."
"Eli minulle ei voinut kertoa mitään, etten kertoisi Ötkylle?"
Äiti nyökkäsi.
"Ötky haluaisi, että kaikkien magia-akatemialaisten perheet olisivat heidän kanssaan samoilla linjoilla. Fosorasta ja sen sellaisesta. Pikilapsista."
"Ja sinä et ole?"
Äiti pudisti päätään.
 
Tämä on juuri se tuhatjotain kirous? Nimet valaisivat asiaa ja tuo lesbosuhde koska sattuneista syistä kiinnitän niihin aina erityistä huomiota.
 
En nyt kerkeä arvuuttamaan koska on niin paljon esseekaaosta, joten joku muu kirjallisuuden ystävä ottakoon vuoron.
 
Kokeillaanpa, mitä sanotte tähän:

Kuilu oli pitempi ja syvempi kuin näytti. Vähän matkan päässä alhaalla kasvoi muutamia kyhmyisiä ja kituliaita puita, ensimmäiset moneen päivään: enimmäkseen ne olivat käppyräisiä koivuja joiden joukkoon oli eksynyt jokunen kuusi. Monet olivat jäykkiä ja kuolleita, itätuuli oli pureutunut niiden ytimiin asti. Leudompina aikoina halkeamassa oli nähtävästi kasvanut kaunis tiheikkö, mutta nyt puut loppuivat seitsemän-kahdeksankymmenen kyynärän päässä vaikka miltei kallion reunalle asti riitti vanhoja katkenneita tynkiä.
 
Juu, hienosti löydetty! Halusin kokeilla tunnistaisitteko tutun kirjan tällaisesta vähemmän tunnetusta kohdasta... Tässä Frodo ja Sam ovat juuri laskeutumassa Emyn Muililta.
 
Itse asiassa minäkin mietin, että isoa Teetä saattaisi olla, mutta en saanut sijoitettua pätkää mihinkään kohtaan. Ilmeisesti tässä ollaan laskeutumassa haltiaköyden avulla sinne kuvattuun kuiluun, kun tuossa mainittiin kallion reunalla olevat puuntyngät (joihin kai köysi kiinnitettiin)?
 
Joo. Tai tarkemmin sanoen Sam ei ole tässä vielä muistanut mukanaan olevaa köyttä, mutta kohta se löytyy.

Onko @Olórin illa meille lisää arvuuteltavaa?
 
Tämäkin jäi, eikä minulla ollut mitään hyvää kirjaakaan. Tällainen on joskus päätynyt hyllyyn, en muista olenko lukenut tätä, joku tällainen tuli varmaan luettua.

"Eijaa itketti. Mutta hän päästi kyyneleet valloilleen vasta rantatiellä kahden kolmen mutkan takana Rantasesta. Sitä iloa hän ei ainakaan suonut emännälle, että tämä saisi vierestä katsella hänen itkevän.
Ei Rantasen emäntä sen pahempi ollut kuin toisetkaan. Samalla tavalla muutkin kyläläiset olivat epäilemässä ja painamassa. Jokainen huusi aina sitä samaa: Puustisen kakaroista ei tulisi vahingossakaan kunnon ihmisiä. Mutta Rantasen emäntä sanoi sen kaikkein suorimmin.
Näitten vuoksi Eija oli suostunut Laren suunnitelmiin. Veli oli osannut vetää oikeasta langasta:
"Luuletko sinä, että pääset koskaan täällä oikean elämän alkuun? Pois meidän on täältä päästävä, minne tahansa muualle. Ja siihen tarvitaan rahaa. Sitten, kun olet jossakin, missä saat olla oma itsesi etkä Puustisen Kostin jälkeläinen, voi aloittaa uuden elämän."
 
Tulin lukeneeksi tämän kirjan jouluna, kun se ei ollut kovin pitkä. Varmaan lajissaan ihan kelpokirja, mutta ei varmaan mitenkään erottuva.

"Minun mielestäni teidän olisi kannattanut pitää vielä rouva Kantola", Petterin äiti jatkoi, "Hänhän tunsi talon jo mummin ajoilta ja oli niin siisti ihminen." Merikapteenin päänliike vahvisti arvion. Ääneen hän kuitenkin sanoi: "Vanhenemaan se rupesi jo Kantolan rouvakin. Se on nuorempien puuhaa, nykyaikana, talojen ja vanhusten hoitaminen." Tomi näki hämmästyksen Petterin ja Kallen kasvoilla. "Ettehän te nyt mikään vanhus ole", Petteri vastusti. "Rupean minä olemaan", merikapteeni muistutti, "Seitsemäskymmeneskuudes menossa." "No mikä tämä LP-kotipalvelu oikein on?" rouva uteli samaan aikaan kun kädellään ja ilmeellään kehotti Tomia nauttimaan pöydän tarjoiluista. Toinen viinerinpuolisko lensi R:lle ennen kuin vaari keskittyi vastaamaan. "Se on semmoinen uusi yritys, jonka Puustisen Lare perusti. Alkukirjaimet tulevat hänen nimestään." Tomi oli pudotti mehulasin, jonka juuri oli ottanut käteensä. Veljekset tuijottivat isoisäänsä epäuskoisen näköisenä.
 
Huoneen nurkassa oli valkoinen Honda Monkey -mopo, jonka sivuille oli kiinnitetty rautalangalla metsähanhen siivet. Vekotin näytti olevan nousemassa lentoon. He seisoivat mopon äärellä.
- Miltä näyttää, J kysyi.
- Mitä varten sillä on siivet.
- Mitä sinä luulet.
E kiersi mopon ympäri.
- Ei se haittaa, vaikka et tykkää, J sanoi. - Minä olen jo hyväksyny ettei minua ymmärretä omana aikanani.
- Okei. Se on varmaan hyvä asenne.
- Se oli vitsi.
- Okei.
 
Ylös