Tripodien aika teki minuun valtavan vaikutuksen aikoinaan ala-asteella. En ollut ikinä ennen lukenut mitään scifiä, ja tarina avasi kokonaisen uuden universumin. Siihen nähden on hassua, etten sitten loppujen lopuksi kuitenkaan jaksanut innostua scifistä ihan valtavasti.
TV-sarjan muistan myös ja suuren harmituksen, kun se ei jatkunutkaan. Minulla on myös hämärä mielikuva, että siinä oli mukana jotain tyttöjä, jotka eivät alkuperäiseen tarinaan kuuluneet. Kirjathan ovat käytännössä ns. poikakirjoja, niissä kaikki aktiiviset hahmot ovat poikia tai miehiä ja tyttöjä tai naisia vilahtaa lähinnä mitättömissä sivurooleissa. Edes tripodien kaupungissa heillä ei ole muuta arvoa kuin ulkonäkönsä.
Mutta seuraavaan kirjaan, joka ei ole scifiä, koska luen sitä tosiaan hyvin vähän:
Kun vaari pani kuplaliuoksen pois, keijukaiset hajaantuivat vähitellen. Hiipuva iltarusko oli miltei kaikonnut. Muutama keijukainen kisaili tuulikellojen lomassa muodostaen vienoja sävelmiä. "Vaikkei suurin osa suvusta sitä tiedäkään", vaari sanoi, "pari serkkuanne on käynyt täällä. Yksikään heistä ei ollut lähelläkään arvata, mitä täällä oikeasti on tekeillä."