Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Laiturilla hän oli istunut penkille, jolle äiti ei ollut istunut. Metro oli syöksynyt asemalle saman tien. Äiti oli viskannut penkin alle kengät ja käsilaukun,
sitten hän oli ollut poissa.
 
Ei näytä aukeavan. Sofi Oksasen Normaa ei näytä tuntevan kovinkaan moni.

Miten vain. Vuoro sille, joka sitä ensimmäisenä ja eniten halajaa.
 
Otan haltuuni ketjun, kun kerran innokkaita ei kuulu.

Suuren holvin vasemmalta puolelta he löysivät kivisen oven; se oli puoliksi kiinni, mutta avautui helposti kun sitä tönäisi kevyesti. Sen takana näytti olevan avara kiveen hakattu kammio.
 
Jesh! Joskus riskinotto kannattaa. ;)

Vaan mitäpä tapahtuu tässä:

"Kielis-sliipis, kuivas tokas, trivattin-krapattin, puntattin-mönjättin: asti ko seul, ny ko muna, vaikke ol muna; vuas ko saapas, ny pitä kon pata, vaikke ol pata; seilas ko lato, ny lykkä kon peto, vaikke ol peto -- vietävän poik, kos puula mun planksaappan: kokil puhelen sano, vaik sinul praakkan puhele! -- hyvä asti, vaik enne hais, sili asti, vaik enne karvane, liukas asti, vaik enne kraape: seili plikis, trossi plissis, täk o tervat, puam o öljätt, riki tämmis, raakpuu tällis; pump o reeras, ruar veiva, tyyr käänty ja nokk nouse -- konst, tuas mu kovakuarine karvhattun kajutast, puasu, haalakkan poja, päästäkkän paat vette; muistakkin kokk, ettäs keitä ne pau pehmiöiks, poik; helveti hatt, kon korsteen putos ja keikku meres ja karva kastuva!"
 
Last edited:
Eipä ole niitä jaarrituksi, vaikka ilmansuunta on oikea.

"Muistatkos, mitä hän vielä sanoi muuta: 'Sinu viljele rummi liika paljo, Mattsson, liika suuri vatta, suurempi vielä kui minulla. Kuka kunnioittama minu sinu vieress ja esivaltta, ku sinu paksump? Mitä teke talonpoikakippari nui suurella vattalla? Liika herranen vatta, liivin knappi pullottamas julki syndisest, rasuva liika paljo, sinu olemas liukas mies, vaaraline mies, sinu olemas angerias sorme välis, kun pitele: minu eppele sinu, vaikk juoma sinu ainett!' Miltäs tuntui, Mattsson, kun oli nieltävä karvaan marja ja pidettävä suu höövelinä ikäänkuin mamsellia puhuteltaessa? Kokki oven suussa nauroi niin, että hihkui tuolillaan ja minäkin sain kakistella ison aikaa, kun meni pyrskähtäessäni sinun pahuksen pikiöljysi väärään kurkkuun!"
 
Koska Alastalon salissa on vielä minulta lukematta, uskallan veikata sitä ihan vain ilmansuunnan vuoksi.
 
Suuri kapitalistinen romaanihan se. Ajatuksen virtaa, loputtomia virkkeitä ja hersyviä ihmiskuvauksia. Jos pitää Tolkienista, nauttii todennäköisesti Kilvestäkin.

Tik, annapa tulla "niin, että itse istuallesi tärähdät, jos kintuillasi seisot, kun luvun laukaset!"
 
No niin, tärähdyksestä selvittyäni laukasen lauseen, laukasen kaksi, etten vielä kolmattakin. Ja menköön muukama lisää kaupan päällen:

Katselin ympärilleni kauniissa talossani. Katselin kultaani ja hopeaani. Katselin pronssikuviani. Katselin maljakkoja punaisine kuvineen. Katselin maalattuja seiniä. Mutta en tuntenut omistamisen ylpeyttä. Miten *** voisi mitään omistaa?

(Asteriskeilla on korvattu sana, joka on myös teoksen nimessä.)
 
Ei ole Sinuhe, Senmutin ja Kipan poika, joka tässä puhuu. Tosin täytyy tunnustaa, että kun luin pätkän uudestaan, huomasin sen tosiaan muistuttavan Sinuhen tyyliä. Jännää.
 
Ja koska uusia arvauksia ei ole kuulunut tahi näkynyt, tunnustettakoon vielä, että kirjailija on sama kuin se, joka Sinuhen teki. Jo pitäisi löytymän, mitä?
 
Niinpä juuri, Lars-herrahan se. Isilmírë on hyvä ja jatkaa!
 
"Trismegistos edustaa alkemiaa ja salaista viisautta. Jotkut alkemistit tavoitteli kuolemattomuutta, mutta toiset ihan muuta. Ja Sofia on Viisaus, tai Synnyttäjä ja Luoja, mutta ei Ylösnousemus tai mitään sellaista. Kyllä tässä joku yhtenäinen ajatus on, siinäkin varmaan että Sofia on keskimmäinen symboli. Mutta löytyykö sille yhtä selkeää sanaa? Ja vaikka se olisi se mitä sä ehdotit, mikä sana me valittaisiin: ikuinen elämä, jälleensyntymä, ylösnousemus vai kuolemattomuus?"
 
Last edited:
Nope.

"On hyvä puhua tässä sinulle, Korhonen. On hyvä puhua sinulle ja sinusta. Kovin harvasta voi sanoa rehellisesti, että hänestä oli pelkkää iloa ja siunausta toisille. Sinusta voi sen sanoa. Olen kuullut, ettet edes jahdannut lintuja. Ja paras ystäväsi oli kani. Tiedätkö, Korhonen, että Pyhä Hieronymus piti seuralaisenaan leijonaa. Ja kerrotaan, että kun kissa oli nukahtanut profeetta Muhammadin viitan liepeen päälle, hän pyysi leikkaamaan liepeen pois, ettei kissa heräisi. Pyhät miehet ymmärsivät, että eläimet ovat veljiämme, joiden viattomuus ja vilpittömyys kelpaa meille esikuvaksi. Sinulla oli hyvä elämä, Korhonen, koska sinä rakastit ja sinua rakastettiin. Sinä et ole poissa, koska olet aina niiden sydämissä joille annoit niin paljon."
 
"Mun kannalta kristinuskossa on sisällä joitain aika järjettömiä juttuja, mutta se systeemi ja organisaatio on kokonaisuutena tavallaan järkevä. Ja kirkko on kirkko. Sillä on pitkä perinne ja sen piirissä on kamalasti väkeä, sellainen vahvistaa uskoa. Mutta tällainen juttu, mihin uskoo tasan yksi ihminen eli Puuseppä. Millainen tyyppi se oikein voi olla? Tekeekö se kaiken elämässään näiden sääntöjen mukaan? Mutiseeko se loitsuja kun se menee ostamaan olutta ja jauhelihaa? Onko sen pakko kävellä tien toista puolta eikä toista?"
 
Ylös