Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Uusia vastauksia ei näytä heruvan. Ottakoon @Pagba vuoron jos haluaa, hän sai sentään ensimmäisenä oikein maanosan ja vuosituhannen.
(Lainaukset olivat kirjasta Pancatantra eli "Viisi tutkielmaa", Virpi Hämeen-Anttilan suomennoksena "Viisi kirjaa viisaita satuja".)
 
Jouduin googlettamaan ehdottamani teoksen nimen, koska muistin sen vain suunnilleen. Tästä lievästä sääntörikkomuksesta häpeissäni luovutan vuoroni pois.
 
Kesä oli ollut onnekas. Vaikka vihollisia vilisi Itämerellä eikä viikkoakaan kulunut vakavitta yhteenotoitta joko Eerik-herran miesten taikka hansalaisten kanssa, oli karavelli nyt, luovuttuaan "Lykkeholmin Linnusta", tullut mainiosti toimeen. Se hävisi kuin savu vainolaistensa silmistä, se iski kiinni kuin kanahaukka jonkin saaren suojista, oli yhtenä päivänä siellä, toisena täällä, keräsi lastiruumaansa tavaraa täyteen ja katosi yhtä yllättävästi kuin oli tullutkin, pysyäkseen poissa näyttämöltä jonkin päivän. Sotapurret piirittivät sitä pilvenä, risteilivät Suomen saaristossa sinne tänne, tutkivat saaret ja salmet, mutta karavellin kummallista kätköpaikkaa ne eivät saaneet selville.
 
Piispa Maunu Tavast istui työhuoneessaan Turussa. Tämä hänen kaupunkilainen kivikartanonsa oli suuri ja komea, mutta samalla synkän ja suljetun näköinen. Työhuoneen ikkunat olivat kuitenkin itää kohti, ja varhaiskevään aamuinen aurinko paistoi pienten, lyijypuitteisten lasien lävitse piispan harmaalle päälaelle. Kello oli kuusi aamulla. Piispan hanhensulka rapisi pergamentilla. Kirjain liittyi kirjaimeen vakaasti, vanhuksen käden vielä vähääkään vapisematta. Silloin avautui raskas, runsaasti raudoitettu ovi, ja sisään astui kaksi kookasta nuorukaista. Piispa päätti kirjelmänsä päiväten sen huhtikuun kahdeksannellekolmatta 1437, sulatti vahaa ja painoi siihen sinettinsä.
 
Raivostuttavaa, olen lukenut tämän, eikä edes kovin pitkän aikaa sitten. Eikä tule nimi tai kirjoittaja mieleen. Riittääkö, jos kuvailee kirjan juonen 😁? No, ehkä odotamme parempimuistisia arvailijoita.
 
Olenkohan lukenut jossain nimen Piispansormus? Veikataan sitä kirjan nimeksi. Tuskin sitä on kirjoittanut Kaari Utrio, mutta jatketaan hyväksi havaittua veikkauslinjaa. Jos et veikkaa, et voi olla peliveloissa.
 
Ei ole Piispansormus eikä Kaari Utrio ollut edes syntynyt tämän kirjoittamisen aikaan. Lainaukseni eivät ole missään järjestyksessä vaan randimisti kohtia kirjasta.

Karavelin kannella oli taistelu tulisimmillaan, kun "Lykkeholmin Lintu" äänettömästi työnsi kylkensä sen keulapuolelle ja miehistö kiipesi yhtenä kimppuna kannelle. Portugalilaiset olivat jo perääntyneet peräpuoleen, ja keulakansi oli ihan tyhjä. Elleivät koirat kiihkossansa, kun niitä nostettiin alukseen, olisi päästäneet pelottavaa ulvontaansa, eivät rosvot olisi huomanneet mitään, ennenkuin heistä suurin osa olisi jo saanut surmansa. Nyt ennätti toinen puoli jo pyörähtää päin, mutta samalla kajahdutti Markus saksankielisen sotahuutonsa "surma sisseille!" ja hyökkäsi hurjana päälle. Portugalilaiset menettivät hetkeksi malttinsa, mutta kuultuaan Markuksen sotahuudon, jonka monet heistä ymmärsivät, ja nähdessään ensimmäisten rosvojen vaipuvan verissään kannelle he päästivät kimakan voitonkiljunnan ja kävivät päälle kuin pienet pirulaiset. Kuninkaanmiesten tila oli toivoton, ja tottuneiden taistelijoiden tavoin he alkoivat vetäytyä yhteen ja pyrkiä etelänpuoleista parrasta kohden perääntyäkseen omaan alukseensa. Mutta - sitä ei ollutkaan siellä enää! Se seisoi noin nelisenkymmenen sylen päässä, ja sen partaalla irvisteli Pentti ylen ylpeänä ja iloisena, sormeillen samalla jämeätä joustaan.
 
Olisiko sitten Mika Waltaria? Mikä nyt oli mikäkin 😳 Sanotaan Mikael Karvajalka.

Ei ollutkaan se mitä luulin! Kun huomasin ihan väärän kirjoittamisajankohdan, niin googlasin hyvällä omallatunnolla ensin ajattelemani kirjan: Seppo Saraspää Kaulahopeiden taru. Lainaukset olisivat kyllä voineet olla vaikka siitä!
 
Last edited:
Topelius kuoli edellisenä vuonna ennen tämän kirjoittajan syntymää. Kyseessä ei ole myöskään Waltari, joka on nuorempi eikä Karimo joka on vanhempi. Tämän kirjoittaja sai Suomenennätyksen kuulantyönnössä 1908, heitti myös keihästä, oli sivuosassa yhdessä elokuvassa, kirjoitti nelisenkymmentä kirjaa, suomensi kirjoja jonkin verran ja oli päätoimittajana useammassa lehdessä.

Ulko-ovella odotti heitä Åke-vouti.
"Tunnettehan te Turun puolen saaristoa?" tiedusti hän.
"Osapuilleen", vastasi Taavi-vaari vastahakoisesti.
"Hyvä on. Huomenna lähtee 'Lykkeholmin Lintu' niille vesille, ja te tulette mukaan. Minulle on uskottu kolmisenkymmentä kokenutta ja kovakouraista miestä, ja meidän on määrä tehdä muutamia tutkimuksia."
"Minä en käy käsiksi suomalaisiin!" sanoi Pentti päättävästi.
"Ei ole puhetta käsiksi käymisestä, me haemme vain vanhat huuhkanpesämme ja korjaamme ne kuntoon. Auringon noustessa nostetaan purjeet. Hyvää yötä!"
Taavi-taatto veti suunsa valtavan leveäksi: tämähän oli taas elämää, tämä. Pentti-poika vihelsi kämmeniinsä kuin kontio, ja Markuskin näytti olevan mielissään.
 
Kyseinen nuortenkirja on kirjoitettu 1925 ja siitä on otettu uusintapainokset ainakin 1944 ja 1983. Kirjailija kirjoitti yhden kirjan myös salanimellä Heikki Hernesmaa, mutta se ei ollut tämä kirja.

Taavi-vaari seisoi kartanon pihamaalla ja katseli ympärilleen. Kaikki oli uutta, nuorta ja keväistä: vastaveistetty kaksikerroksinen kartano, joka oli jo saanut kasteensa ja siinä muinaisten merimuistojen kunniaksi komean nimensä Huuhkalinna, väljä väentupa ja avarat aitat, jotka yhdessä kartanon kanssa sulkivat tilavan pihamaan kolmelta suunnalta, sekä maanpuolelle pystytetty korkea, punavalkeaksi sivelty säleaita, jonka vankkojen portinpylväiden neniin taitava Taavi-vaari oli veistellyt valtavat huuhkajat. Pihamaalle oli ukko omin käsin istuttanut omena- ja päärynäpuita, ja suurissa, pyöreissä lavoissa kukkivat jo kevään ensimmäiset esikot, tummasilmäiset orvokit ja hyväntuoksuiset hyasintit.

(Jeps, kirjailija harrasti piiitkiä lauseita ja ehkä tuo välillä hassu pilkutus oli oman aikansa juttu...)
 
Huuhkajat eivät selvästi soittaneet mitään kelloja, vaikka pariinkin lainaukseen ne laitoin.

Jalmari Saulin Merten huuhkajat kertoo taivassalolaisveljeksen seikkailuista ja merirosvouksesta Itämerellä 1400-luvulla. Kannattanee ottaa kartta viereen, jos haluaa seurailla missä kulkevat. Olisi jännä tietää ovatko nuo "huuhkanpesät" oikeasti olemassa, vai vaan kirjailijan keksimiä.

Nopein kaapatkoon lai... vuoron, mutta vapauttakaa miehistö elävänä.
 
"Mitä siihen tulee", ratsastaja sanoi katsoen alas kääpiöön, "muukalaisen, tulisi selittää ensin, kuka on..."
 
Oikeassa trilogiassa ollaan. Jos vielä tarkemmin oikean kirjan saisi niin vuoro siitä napsahtaisi.
(Tosin katsoin lainauksen kaapuhemmosta, joten periaatteessa vastaus on oikea eikä minun tulisi tarkempia kirjoja kysellä...)
 
Kointähti sanoi:
Kröhöm, TSH:ssa on kuusi kirjaa jotka julkaistiin alunperin kolmena niteenä. Kolmas kirja on Kahden tornin alkupuoli.
Click to expand...
No tapelkaa sitten :D Pagba tiesi trilogian ja May oikean kolmesta kirjasta ja kohdasta. Jos Kointähti tietää kertoa oikean kirjan kuudesta ja haluaa riitauttaa pelin niin on hyvä ;) Muuten annan Vuoron Maylle. Jos hän ei sitä käytä niin Pagballe.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös