Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Isilmírë

Kuukivi
Pimeyden vasen käsi, kirjoittanut Ursula K. Le Guin? Siitä on tosin varmaan 25 vuotta kun sen luin, mutta termi "kemmer" kuulostaa hämärästi tutulta, ja kirjassa seikkailtiin planeetalla, jolla talvet olivat todella hurjia.
 

Telimektar

Fundamentalisti
Pimeyden vasen käsi
Tämäpä juuri. Le Guin oli aikanaan suosikkikirjailijani Tolkienin ohella.

En vielä ehtinyt lainata kirjasta kohtia planeetan ihmisten lisääntymisfysiologiasta, jotka ehkä olisivat jääneet mieleen osalle kirjan lukeneista.
 

Isilmírë

Kuukivi
"Menestyäkseen elämässä on yritettävä pyrkiä haluamaansa päämäärään, on tyydytettävä omia taiteellisia taipumuksiaan mutta on myös oltava liikemies. On myytävä omaa artikkeliaan. Muuten on pakko toteuttaa toisten ihmisten ideoita tavalla joka ei ole sopusoinnussa omien näkemyksien kanssa. Minä toteutin pääasiallisesti omia ajatuksiani ja möin ne - ehkä markkinoida on parempi sana - asiakkaalle joka palkkasi minut toteuttamaan hänen suunnitelmiaan ja ehdotuksiaan. Sitä taitoa ei ole vaikea oppia. Se ei ole sen konstikkaampaa kuin myydä lapselle ruskeita munia valkoisten sijasta. Asiakkaalle on vakuutettava että ne ovat parhaita ja ainoita oikeita. Maaseudun ydinmehua. Sanotaan vaikka että kana on itse mieltynyt niihin. Ruskeita maalaismunia. Niitä ei saa kaupaksi jos sanoo niitä pelkiksi muniksi. Munissa on vain yksi ero. Ne ovat joko vastamunittuja tai vanhoja."
 

Isilmírë

Kuukivi
Ei arvauksia? Uusi vihje on siis ilmeisesti tarpeen.

Hänestä tuntui jotenkin siltä, että tämä puutarha missä hän istui, ei ollut englantilainen. Täällä oli tunnelmaa. Hän koetti tavoittaa sen. Siinä oli noituutta, lumousta, tietynlaista kauneutta - ujoa mutta villiä. Jos lavastaa teatterikohtauksen, siihen tarvitaan nymfejä, fauneja, kreikkalaista kauneutta, ja siinä pitää olla myös pelkoa. Niin, tässä syvännepuutarhassa oli pelkoa, ***** ajatteli itsekseen. Mitä Spencen sisar sanoikaan? Hän puhui jostain murhasta joka oli tehty alkuperäisessä louhoksessa monta vuotta sitten. Veri oli tahrinut nämä kivet ja kuolema oli jälkeenpäin unohdettu, kaikki oli peitetty, Michael Garfield oli tullut ja suunnitellut ja luonut erittäin kauniin puutarhan ja iäkäs nainen jolla ei ollut monta vuotta elinaikaa oli maksanut siitä hyvän hinnan.
 

Isilmírë

Kuukivi
Christietä kyllä, mutta neiti Marple ei tällä kertaa ole kyseessä.

Tässä jutussa ei näyttänyt pääsevän eroon omenista, ***** ajatteli. Mikään ei voinut olla miellyttävämpää kuin mehukas englantilainen omena... ja kuitenkin omenat liittyivät nyt luudanvarsiin ja noitiin ja vanhanaikaisiin kansantapoihin ja murhattuun lapseen.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Muistaakseni jossakin tuolla hyllyssä on mustakantinen dekkari, jossa on irvistävä kurpitsa kannessa. Vaan mikä on sen nimi? "Pyhäinpäivän aatto" kenties?
 

Isilmírë

Kuukivi
Hyväksyn vastauksen, koska oikea teos on selvästi kyseessä vaikkei nimi ihan kohdalleen osunutkaan. Kurpitsajuhla, alkuperäiseltä nimeltään Hallowe'en Party, on siis tämä dekkari, joka alkaa siitä, että 13-vuotias tyttö hukutetaan lastenjuhlassa omenanongintakisaan käytettyyn ämpäriin. Tik on hyvä ja jatkaa.
 
Ylös