Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Kirjan takakannesta:

"Kun Villejä rubiineja -kirja ilmestyi keväällä 1999, siitä tuli heti melkoinen menestys. Suosio ei oikeastaan ollut ihme, niin helppo laulujen sanoja on kuulla väärin."
 

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Kyseessä siis on Villejä rubiineja -kirjan jatko-osa. Sen nimi tulee erään varsin suositun suomalaisen yhtyeen väärin kuullusta biisistä. Kyseinen yhtye perustettiin vuonna 1994 ja se lopetti varsinaisen toimintansa vuonna 2001. Yhtye teki lyhyen paluun esiintymislavoille vuonna 2017.
 

amtjoska

Kontulainen
Tässäpä seuraava:

*** ei pitänyt pukemisesta eikä riisumisesta, se sai olon tuntumaan siltä, että päivät menivät menojaan eikä mitään tärkeätä tapahtunut.
 

amtjoska

Kontulainen
- Hei, sanoi ***.
- Heipä hei, **** vastasi.
*** kömpi nuotion ääreen makuupussi hartioillaan, häntä vilutti ja nukutti, mutta hän oli vakaasti päättänyt olla hilpeä.
- Eräelämää! hän sanoi.
**** piti silmällä kahvipannua.
- Ajatteles nyt, *** jatkoi. - Ajattele että saa kuunnella yön salamyhkäisiä ääniä ihan oikeassa teltassa! Ei kai sinulla satu olemaan mitään, mikä auttaa jos on saanut vetoa korvaansa?
- Ei **** sanoi. - Haluatko sokeria kahviin vai juotko ilman?
- Haluan, *** vastasi. - Mieluiten neljä. Teltan seinusta alkoi lämmetä ja kivistys ristiselässä hellitti. Kahvi oli hyvin kuumaa.
- Yksi asia sinussa on mainio, *** sanoi luottamuksellisesti. - Sinä puhut niin vähän. Sinä vaikutat kamalan viisaalta sen takia ettet koskaan sano mitään. Ihan rupeaa tekemään mieli puhua omasta veneestään.
 

Isilmírë

Kuukivi
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu. Kaksi ensimmäistä vihjettä tuntuivat vain hämärästi tutuilta, mutta tuon Hemulin ja Nuuskamuikkusen keskustelun muistan hyvin.
 
Last edited:

Isilmírë

Kuukivi
Pahus, meillä on nykyään niin monta tämän tyyppistä ketjua, että menee jo sekaisin, mihin niistä on arvuutteluvuorossa. Täältä pesee:

He juoksivat rinnatusten portaat alas, aivan ripi rinnan, ja heidän juostessaan sumu haihtui niin että puut nousivat suoraan vihreältä ruohomatolta. Ja kiviportaiden juurella he näkivät kaksi satuloitua hevosta, suitset suussa, ohjakset löysästi kaulalla. Ne olivat kauniin kiiltelevät eläimet, leijonanväriset, ja niiden pitkät harjat ja hännät näkyivät kellanvalkeina kullanruskeaa nahkaa vasten. Niiden kuolaimet ja kannustimet olivat puhdasta hopeaa ja ohjakset punaista punottua silkkiä.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Koska tässä on kaksi henkilöä ja "leijona" mainitaan, arvaan täten: Veljeni Leijonamieli
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Vähän epäröin, kun ei kuulosta niiiin tutulta, mutta olisiko mahdollista että Velho ja leijona?
 

Isilmírë

Kuukivi
Ei ole ruotsalaista lastenkirjallisuutta tämä eikä myöskään yhtä vanha kuin Narnia.

He seisoivat aivan suurenmoisen kauniin laakson reunalla. Kukkulankuve laskeutui heidän jalkojensa juuressa alas huojuvana vihreänä saniaisrinteenä, jolla pari lammasta vaarallisen näköisesti laidunsi siellä täällä näkyvillä ruoholaikuilla. Kaukana kaukana alhaalla laakson vihreiden ja kullankeltaisten niittyjen keskellä kiemurteli tie kuin rullasta irtautunut rihma ohi kirkon ja pikkuisen maatilan. Ja laakson poikki vyöryivät Walesin mahtavat ikivanhat kukkulat, joille pilvet heittivät sinisiä varjojaan ja joilla näkyi tiuhaan istutettuja havumetsiä.
 

Isilmírë

Kuukivi
Mahdollisesti...

Mutta walesilainen vei heitä kiireesti seuraavalle puulle ja äkkiä lasitorni, Caer Wydyr, oli aivan heidän edessään. Ensi kertaa he näkivät sen kokonaan juuresta katonharjaan, ja näkivät ettei se noussutkaan jokisuiston kultahiekasta ja vihreästä rantapenkereestä vaan suurelta rosoiselta kalliolta. Kivi ei ollut tuttua. Se ei ollut harmaata graniittia eikä siniharmaata liusketta vaan jotain sinimustaa tummaa kiveä, jossa oli siellä täällä kirkkaita kvartsiesiintymiä. Ja nyt he näkivät senkin että myös tornin seinät oli rakennettu kiiltävästä kivimäisestä kvartsista, valkoisesta, läpikuultavasta kivestä jossa oli outo maitomainen hehku. Siellä täällä pyöreissä seinissä oli kapeita ikkunoita, muuten seinät olivat aivan sileät.
 

Isilmírë

Kuukivi
Kyse on siis tosiaan Pimeä nousee -sarjasta. Mutta mikä osa on kysymyksessä?

Minä olen jokaisen lymyn kohtu,
minä olen soihtuna joka kukkulalla,
minä olen jokaisen keon kuningatar,
minä olen teidän kaikkien kilpi,
minä olen kaiken toivon hauta -
minä olen Eirias!
 

Isilmírë

Kuukivi
Ei ole Viheriä noita kyseessä. Neljä vaihtoehtoa jäljellä.

Ja nyt Bran heilautti kaksin käsin välkkyvää Eiriasta ja leikkasi tammessa kasvavan mistelin kirkkaan tähtimäisen kukkatertun.
 
Ylös