Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Dracaenan arvoitukseen: olisiko tämä se Pasi Ilmari Jääskeläisen missä koulutetaan lapsista kirjailijoita pikkukylässä? Lunttasin Goodreadsista omista luetuista kirjoista teoksen nimen: Lumikko ja yhdeksän muuta
 
Rehtorin olemus imi värejä, vaikkei se ollut minkään värinen. Aistimukset, joita se lähetti ympärilleen, olivat epätodellisia. Se vaikutti kääriytyneen jonkinlaiseen viittaan, mutta jos viittaa yritti nähdä, mielikuva katosi.
 
L katseli mietteissään tuulenvireen perään. Avatarien ja häivetaian yhdessä luoma illuusio siitä, että he olivat kaikki suunnilleen samanmallisia ja koostuivat samoista rakennusaineista, oli niin vahva, että L:kin toisinaan unohti Lyceumin opiskelijoissa olevan vaikka kuinka paljon sellaisia, joiden ulkoinen olemus poikkesi ratkaisevasti hänen omastaan.
 
Loirin sanat ravistivat Lunea. Niin kuin Royaumen kissat vanhastaan, demoni puhui totta. Sielulaulun seremoniasta lähtien Lune oli säälinyt itseään. Nyt kaikista todellisuuksien olennoista demoni sai hänet häpeämään. Se, jos mikä, oli säälittävää.
 
Annan vielä vihjeen, sitten luovutan, jos vastausta ei löydy.
Kirjasarjan toinen osa voitti viimeisimmän Kuvastaja-palkinnon, tämä ensimmäinenkin oli aikanaan lyhyellä listalla.
 
Eihän se ihan heti olisi, kuukausi jo vierähtänyt vailla minkäänlaista arvaustakaan. Toisen vihjeen L on kolmannen Lune.
 
Vuoro Draseenalle. Elättelin toivoa, että muutkin brandagambalaiset olisivat olleet hereillä. Kirja on nyt meillä lukupiirissä. Mutta suosittelen lämpimästi, mainio kirja, vaikka varsinaisesti suunnattu nuorille, niin puhuttelee myös eri-ikäisiä lukijoita.
 
Kun pysähdyin avoimen portin ulkopuolelle, Sanja seisoi etupihalla tyhjentämässä vesileilin pohjia metallisaaviin ja kiroili. Ulko-ovi oli auki, ja miltei huomaamattoman vaimea viestinuutisten virta leijaili talon sisältä oviaukkoa peittävän hyönteisverhon lomitse. Hänellä ei ollut hyönteishuppua päässään, ja kun hän katsoi minuun, näin ettei hän ollut nukkunut.
”Saamarin puoskari myi suolavettä”, hän sanoi ja survoi raivokkaasti mustia hiuksiaan korviensa taakse. ”En tajua miten se onnistui, maistoin vettä ensin niin kuin aina ja se oli juotavaa. Ukko kiskoi hirveää hintaa, joten ostin vain puoli leilillistä, mutta hukkaan menivät nekin rahat.”
”Millainen säiliö hänellä oli?” kysyin ohjatessani pyörän portin läpi pihalle.
”Niitä vanhanaikaisia”, Sanja vastasi. ”Iso läpinäkyvä säiliö korokkeen päällä ja siitä putki, josta hän myi vettä.”
”Tuplaputkihuijari”, sanoin. ”Näin heitä kaupungissa viime vuonna. Korokkeen sisällä on piilossa toinen säiliö, jossa on suolavettä. Putkessa on kaksi asetusta, ensimmäisellä putki ottaa vettä juomavesisäiliöstä ja toisella piilosäiliöstä. Myyjä tarjoaa maistiaiset makean veden säiliöstä, mutta vaihtaa putken asetusta salaa ja myy suolavettä.”
Sanja tuijotti minua hetken ja sanoi sitten: ”Perhanan idiootti.” Tiesin, että hän puhui itsestään. Hän oli varmaankin käyttänyt suurimman osan viikon budjetista suolaveteen.
 
Kokeillaanpa tätä (ei ole ollut Brandagamban lukupiirissä ;))

Sinä nyökkäät, mutta tiedät tämän kaiken kertomattakin, tai ainakin arvaat. Kaksi päivää sitten, kun istuit olohuoneessasi tuijottamassa lapsesi jäännöksiä, jokin tuli kohti kaupunkia: niin voimakas maan kouristus, ettet ole koskaan sessinyt mitään sen vertaista. Sana järistys on riittämätön. Mikä tahansa se olikin, se olisi romahduttanut talon Uchen päälle., joten sinä panit jotakin sen tielle - eräänlaisen aallonmurtajan, joka koostui sinun keskitetystä tahdonvoimastasi ja hievenestä kineettistä energiaa, joka oli lainattu ilmiöltä itseltään. Tämän tekeminen ei vaatinut ajattelemista, vastasyntynytkin olisi kyennyt siihen, vaikka ei yhtä näppärästi. Järistys jakautui, virtasi laakson ympäri ja jatkoi sitten matkaansa.
 
Veikkaan Viides vuodenaika. Jos tuo olikin sen trilogian nimi, niin sen se ensimmäinen kirja oletan.

Kylläpäs on huonosti jäänyt nimet muistiin niistä.
 
Kuoleeko ... hirsipuussa? Vai onko hänellä rohkeutta tehdä itse loppu itsestään viime hetkellä? Vain Jumala voi sen tietää. Minä en enää välitä. Tämä on todellinen kuolinhetkeni; seuraavat tapahtumat eivät enää koske minua. Täten laskiessani kynän kädestäni ja ryhtyessäni sinetöimään tunnustustani päätän onnettoman ...:n elämän.
 
Lehtokuusama sanoi:
Nyt mun pitää kehdata ottaa vuoro takaisin. Pakko olla Emmi Itärannan Teemestarin kirja.
Click to expand...
Jos olisin ollut hereillä niin olisin jopa saattanut tuontietää! Mutta näinhän se usein menee, että silloin kun sattuu tuttu teos niin ei ole paikalla ja hereillä 😅 Mutta pakko oli tulla sanomaan kun kerrankin olisin tiennyt.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös