Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Kyllä vain, Shakespearea se oli! Jos muistan oikein, se oli sonetti 117, en ole varma, mutta se on nyt Guillen vuoro!
 
Uskallaudun laittamaan jotain ulkomuistista minäkin, joten virheitä voi olla... Koska tämä on melko usein siteerattu kohta, moni lienee törmännyt siihen vaikkei olisi ks kirjaa lukenutkaan.

- Ken olet?
- Osa voimaa syvää, mi pahaa tahtoo vain ja aikaan saa vain hyvää.
 
Jaha, koska kukaan ei ole uskaltautunut arvaamaan, laitan lisää otteita ks. kirjasta. Tämän pitäisi olla helppo arvata, vaikkette olisi itse kirjaa lukeneetkaan. Kyse on muuten näytelmästä, mutta olen jättänyt pois puhujan nimen (paitsi jälkimmäisestä pätkästä, jossa puhujana on Suru), koska muuten tämä menisi liian helpoksi. Eli:

Tuo väljän mielen väljät veet
teet kursailutta, mitä teet.
Vie ote reipas voittoon työs,
sa kalan nappaat, laivan myös.
Kun ensin kolme valtaas saat,
niin neljänteen jo isket haat;
on viides oma turmion;
on oikeus, kun valta on,
vaan mitä saa, ei miten, kysyy.
Jos mull' on jokin tuntemus,
niin sota, kauppa, rosvous
on kolminaisuus, joka pysyy.

*****

Suru:
Ken on kerran mun, sen vaivaan
apua ei alla taivaan;
ikisynkkyys alkaa niellä,
päiv' ei nouse, laske siellä;
vaikka valvoo aistein kaikin,
sisäll' yö jo vallan saikin
aarreaittans' ohi täyden
kulkee köyhänä hän käyden.
Pohtii onnen, polon pulmaa,
kylläisyys on nälkää julmaa.
 
Täältä pesee.

Ja tapahtui ennennäkemätön temppu. Mustan kissan karvat nousivat pystyyn, ja se naukaisi kiukkuisesti. Sitten se kyyristyi keräksi ja kuin pantteri ampaisi suoraan Bengalskin rinnalle ja siitä pään päälle. Uristen kissa tarttui pörhein käpälin speakerin harvaan tukkaan ja villisti tempaisten kahdella vääntäisyllä irrotti pään täyteläisestä kaulasta.
 
En muistanut katsoa kotona mitään valmiiksi enkä uskalla ulkomuistista, eli annan vuoron sille, joka ensiksi ehtii.
 
No niin, katsotaanpa josko ehtisin ensimmäisenä.
Eli arvuutetaanpa tällaista, voipi olla vaikea tai sitten ei :p

Ja nyt tiedän, että meidän on nostettava purjeemme
ja annettava itsemme kohtalon tuulien huomaan,
mihin ikinä ne laivaamme kuljettavatkin.
Sisällön etsiminen elämälleen voi johtaa mielettömyyksiin,
mutta elämä ilman sisältöä on kidutus,
pysyvä levottomuus ja hämärien toiveiden taakka.
Se on laiva, joka kaipaa merelle ja kuitenkin pelkää.
 
No annetaan nyt ensin vielä toinen tekstinäyte - varmasti täällä niitäkin on monia, jotka ovat kirjan lukeneet. Edellä tarjoamani pätkä ei vain selvästikään ollut järin helposti tunnistettavissa.

Ensimmäinen ääni: Shakkia erä?
Toinen ääni: Pelataan vain.
Ensimmäinen ääni: Tahdolla alan.
Toinen ääni: Tapaan sokeain.
Ensimmäinen ääni: Sielulla jatkan.
Toinen ääni: Se tahdon on renki.
Ensimmäinen ääni: Hyvyys liikkeelle.
Toinen ääni: Vastaan paha henki!
 
Juuripa siitä (ensimmäinen lainaus osa George Grayn "puheenvuoroa", toinen Epilogin alkua). Vuoro sinulle :)
 
[!]Ja minä kun mietin pääni puhki, miksi tuo kuulostaa niin ihmeen tutulle. Sen siitä sitten saa, kun lukee enemmän alkuperäiskielillä kuin suomeksi.[/!]
 
- Talvi on pitkä, pimeä ja kylmä ja silloin on syötävä ravitsevaa ruokaa, että veri kiertäisi.
- Minussa kiertää sahajauho harvoin, ... sanoi.
- Mutta minä toivon, että kestän talven kuin mies, se lisäsi.
 
Hyväksyn vastauksen, ensimmäisestä Uppo-Nallesta (eli Uppo-Nallesta...) löytyy tuo kohta.
Ole hyvä.
 
Hienoa. *hakee hyllystä kirjan*

"Hän ei katsele maisemia, sillä hänen tähänastinen elämänsä välähtelee jatkuvasti hänen silmiensä edessä ja estää näkyvyyden. Hän alkaa myös oppia, miksi avaruuspukuun pukeuduttaessa on olennaisen tärkeätä muistaa panna kypärä päähän."
 
You must log in or register to reply here.
Ylös