Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

"Niinpä ensimmäinen kysymyksemme koskeekin sielua. Koska Dionysioksen Taivaallisen järjestyksen yhdennentoista luvun mukaan hengellisissä substansseissa tavataan kolme asiaa, nimittäin olemus, voima ja toiminta, otamme ensiksi esille sielun olemukseen liittyvät asiat, toiseksi sen voimaan eli kykyihin liittyvät asiat ja kolmanneksi asiat, jotka liittyvät sen toimintaan."
 
Ellei Kointähti ole itse suomentanut esittämäänsä katkelmaa, niin kyseessä lienee Tuomas Akvinolainen tai Johannes Duns Scotus. Jälkimmäinen oli nuorempi, eläen vielä 1300-luvun alussa, tosin ei ilmeisesti enää Ruusun nimen tapahtuma-aikoihin. Veikkaukseni on siis Scotuksen Jumalan tunnettavuudesta.
 
En ole itse suomentanut, vaan kääntäjänä on toiminut Juha-Pekka Rentto. Alkukielinen kirja ei ole Duns Scotuksen käsialaa.
 
No se on Tuomas Akvinolaisen Summa theologiae, niinkuin Telimektar kakkosvaihtoehdossaan arveli. Toivoin vain, että joku olisi kiilannut väliin, koska monta vastausta ei saisi antaa yhdessä viestissä. Tarkkaan ottaen käyttämässäni suomennoksessa on vain kahdeksasosa teoksen kokonaispituudesta; seuraavassa esimerkiksi adlibriksen linkki täyteen englanninkieliseen Summaan, jossa sivuja on 5256 ja hintaa 331,50 euroa.

Jatka, oi Telimektar!
 
Toinen reitti on uudempi ja sen avasi Mirapokkuksen imperiumi, jonka turboservo-orjat kaivoivat kuusi miljardia mailia pitkän tunnelin Glossorontin läpi.
 
Tämä taitaa kuitenkin olla Kyberiaasta, matkaohje kyseiseen tunneliin sisälsi mm. erinäisiä "levolle lasken luojani" -lukuja ja ohjausvirheen merkiksi riitti vain huokaus.
 
Juu, Ijon Tichy olisi luultavasti halunnut kokea tuon tunnelin. Muistelin että tämä olisi ollut nopeampi reitti jonnekin minne ei päästy kun piti lähteä tutkimaan jotain muuta. ?
 
Minulla on paljon tapoja. Kaikki eivät ole huonoja.

Kysymys maailmankaikkeuden alkuhetkestä oli pelkkä teologinen tai metafyysinen ongelma niin kauan kuin valtaosa ihmisistä uskoi, että maailmankaikkeus oli perimmältään vakaa ja muuttumaton. Havainnot tukivat ikuisen maailmankaikkeuden teoriaa. Samat havainnot tukivat myös teoriaa, jonka mukaan maailmankaikkeus oli syntynyt jonain tiettynä hetkenä sellaiseksi, että se näytti olleen olemassa ikuisesti. Kaikki muuttui 1929, kun Edwin Hubble havaitsi että katsottiin mihin suuntaan tahansa, etäiset galaksit kiitävät meistä poispäin. Havainto osoitti, että maailmankaikkeus laajenee.
 
Vastaan J.Hurmeen Niemi. On lukulistalla kyllä mutta on ollut melkoisen vaikeaa keskittyä lukemiseen kun on kaikkea FUDia liikkeellä.
 
Eipä ole se.

Friedmannin ensimmäinen malli siis laajenee ja kutistuu toistuvasti ja avaruus on kiertynyt umpinaiseksi kuin maapallon pinta. Sillä ei ole reunaa, vaikka se onkin äärellinen. Friedmannin toisessa mallissa maailmankaikkeus laajenee ikuisesti ja siinä avaruuden kaksiulotteinen vertaus vastaa satulapintaa. Tässä tapauksessa avaruus on siis ääretön. Friedmannin kolmannessa mallissa maailmankaikkeus laajenee täsmälleen kriittisellä vauhdilla ja avaruus vastaa tasopintaa; sekin on ääretön.
 
No jopas. Olen itse niin usein napannut vapaita vuoroja, että annan tällä kertaa vuoron sellaiselle, joka ei osallistunut tämän vuoden The Miittiin, mutta olisi kyllä halunnut osallistua.
 
Ylös