Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Jospa minä olen se röyhkeä joka vuoron vie ilman ansioita.
Madoille ja muille pikku ötököille tulee kiire alas kuumenevista sitomista. Ropina vain kuuluu kun ne putoilevat riihen lattialle.
 
Kointähti on oikeilla jäljillä. Ja koska en tykkää turhaan pitkittää näitä juttuja enkä halua että tästä tulee kisa jossa summamutikassa huudellaan Kunnaksen kirjoja niin jos klo 17 mennessä ei ole tullut tarkempaa tietoa niin annetaan vuoro Kointähdelle. Lahjaksihan minäkin oman vuoroni sain :)
 
Varmaan sama kirja mikä meillä oli jo kauan sitten, ja kai se on veljentyttöjen mummolakirjana yhä. :) Nimeä en vain muistanut.
 
Onkohan tämä liian vaikea:

Jo ihmettelee maa ensimmäistä aamunkoita,
jo korkealla liitävistä pilvistä lankeavat sateet
jo kasvavat ensimmäiset metsät,
jo harhailevat yksinäiset eläimet tuntemattomilla vuorilla.
 
Ei ole Béowulf, vaan tämä luomismyytti on hieman toiselta suunnalta. Kirjasta on useampikin suomennos, ja lainaukseni on (ainakin tietääkseni) uusimmasta. Käännös ei ole samalla tavalla mitallinen kuin alkuteos, joten runomitasta ei kannata päätellä mitään.

Lainaanpa hieman lisää. Tämä on kirjassa juuri ennen eilen lainaamaani kohtaa; piilotan toistaiseksi ensimmäisen sanan (nimi), jottei se paljastaisi liikaa.

—— lauloi, kuinka suuressa tyhjyydessä
keräytyivät yhteen maan, ilman, meren
sekä kirkkaan tulen hiukkaset;
kuinka näistä muovautui
kaikkeus ja nuori maanpiiri,
kovettui maankamara, vedet valuivat meriin,
ja kaikki hahmottui vähitellen.
 
Ylös