Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Sanon vaikka Popol Vuh. Joku senkin on ensimmäisenä kirjannut muistiin. Siinä oli alussa hieman runollisempaa tekstiä, vaikka muuten se olikin melko huuruinen kuin jonkun beatnikin värssykirja.
 
Hyviä arvauksia, mutta eivät mene ihan oikeaan suuntaan. Epäilinkin tätä vähän vaikeaksi... Helpotetaan vähän: muutama säe lisää heti edellisten lainausten jälkeen:

Hän kertoo Pyrrhan heittämistä kivistä,
Saturnuksen valtakaudesta,
Kaukasian korppikotkista ja Prometheuksen varkaudesta.
Laulussaan hän kertoo,
miten merimiehet etsivät lähteelle eksynyttä toveriaan,
huutelivat niin että koko ranta raikui:
Hylas, Hylas!

Tästä voinee päätellä, mistä päin maailmaa myytti on peräisin. Mutta kuka runoilija tällaista kirjoittaa ja missä teoksessa? Kerrotaan vielä, että sekä teos että kirjoittaja olivat hyvin tunnettuja keskiajan Euroopassa.
 
Ei kai keskiajalla tunnettu muita kuin Vergilius. Josko olisi siis Aeneis?
 
Lainauksien tyyli ei mielestäni ole kovin arkaaista. Keskiajalla Euroopassa hyvin tunnettu kirjoittaja, jota Tolkien on todennäköisesti lukenut, olisi luultavimmin Tikin jo mainitsema Vergilius. Bucolica?
 
Bucolica hyvinkin! Eli Publius Vergilius Maron esikoisteos Paimenlauluja ja sen kuudes laulu, ja käyttämäni suomennos oli Laura Lahdensuun sekä Ari Saastamoisen (Tammi 2004).

Ajattelin tämän vaikeaksi varsinkin siksi, että kirja ei ole eepos vaan kokoelma lyhyitä ja kepeitä runoja, joista yhdessä vain sattuu olemaan tämä myyttinen osuus. Tässä kuudennessa laulussa kaksi paimenta löytävät viinistä sammuneen Silenos-jumalan luolasta, ja huviksensa sitovat hänet ja kertovat vapauttavansa hänet vasta, kun hän laulaa heille. Ehkä kirjan olisi voinut arvata siitä, että runon luomismyytti eteni noin nopeasti, jos siis olisi tiennyt, että Paimenlauluissa on tällainen. Itse en tiennyt tästä mitään ennen kuin päädyin lukemaan Aeneis-eepoksen jälkeen muutkin kaksi Vergiliuksen teosta...

Vergiliushan oli keskiajalla tunnettu Aeneisin lisäksi ainakin näiden Paimenlaulujen neljännestä laulusta, jossa hän 300-luvulla syntyneen käsityksen mukaan ennusti Kristuksen syntymän. Kuulemma moni keskiajan teologi puhui tästä, ja siksi Dantekin otti Vergiliuksen oppaakseen Jumalaisessa näytelmässä. Näistä syistä ajattelin, että Tolkienin on varmaankin täytynyt lukea Paimenlauluja joskus, ellei se ollut jopa pakollista luettavaa Oxfordissa.

Minusta oli jännää, kuinka universaalin tuntuinen tämä myytti oli - arvauksiakin tuli joka suunnasta - vaikka tuntuu, että muuten kreikkalaiset ja roomalaiset myytit ovat aika erilaisia kuin esimerkiksi Kalevala tai Ainulindalë. Lainaamani runo sopisi minusta aika hyvin jopa johonkin nykyaikaiseen fantasiakirjaan. Voi tietysti olla, että runomitaltaan tiukempi suomennos ei tuntuisi yhtä modernilta - en ole nähnyt toiseksi uusinta eli Teivas Oksalan suomennosta (2001), joka on kuulemma "mittaan sidottu".

Vuoro Telimektarille!
 
Minun puolestani @Tik voisi ottaa vuoron. Hän nimesi Vergiliuksen ensiksi, ja Aeneiksen eliminoimisen jälkeen minun ei tarvinnut muuta kuin arvata toinen kahdesta jäljelle jääneestä teoksesta.
 
Olkoon menneeksi:

Vääpeli käveli arvokkaasti seinän viereen, ojensi kätensä seinää vasten ja jännittyi työntöasentoon. Sitten hän huusi komentoäänellään.
— Jos et tule sieltä katolta alas ja kiireen vilkkaa, minä kaadan tämän talon.
Kohta hullun naama ilmestyi näkyville räystään takaa.
— Mitenkä se oli? hän kysyi epäluuloisena. Äskeisestä leuhkuudesta ei näkynyt jälkeäkään.
— Jos et tule sieltä katolta alas kiireen vilkkaa, minä kaadan tämän talon, vääpeli vastasi hänelle.
Hullun naama katosi. Puolen minuutin kuluttua mies juoksi ovesta pihalle. Siellä hoitajat korjasivat hänet talteen ja veivät sisälle.
— Näin meillä hulluja käsitellään, vääpeli uhosi.
Lääkäri tuijotti häneen hämmästyneen näköisenä. Sitten hän kohautti olkapäitään.
— Nämä potilaat ovat arvaamattomia, kuten itse näitte, hän sanoi. — Mutta mitä te olisitte tehnyt, jos teidän keinonne ei olisikaan jostain syystä mieheen pystynyt? hän kysyi. Kaipa hänen sisulleen kävi, ettei hän ollut itse onnistunut hullun pelastamisessa. Tahtoi saada jauhot vääpelin kurkkuun. Ajatteli että vääpeli jää kyllä nyt änkäksi.
Vääpeli katseli hetken ympärilleen ja näytti hyvin tuumivaiselta. Toinen silmä tiirussa ja otsa valtavilla rypyillä hän katseli miehestä mieheen. Ilmeisesti hän totesi kuulijakuntansa tyydyttäväksi.
— Olisin kaatanut talon, hän sanoi ja muuttui hyvin vakavaksi. Rypytkin silisivät. Ei vääpelin kanssa leikitelty miten tahansa. Asia oli vakava ja siihen oli suhtauduttava sen mukaisesti.
Tuli täydellinen hiljaisuus.
— Mitenkä se oli? lääkäri kysyi epäluuloisena.
— Olisin kaatanut talon, vääpeli sanoi terävästi, ääntään koventaen. Eikö ääni kuulunut vai eikö se tehonnut. Nyt se ainakin kuului.
Piinallinen hiljaisuus täytti pihan.
— Vai niin, lääkäri vähätteli. — Se olisi ollut aika rymäys. Tämä talo on maksanut näet monta miljoonaa markkaa.
Lääkärin silmät vilahtelivat nopeasti edestakaisin vääpelin ja sotamiesten väliä. Hän koetti saada selville, oliko tämä jonkinlaista huumoria.
— Parempi oli sitten että tuli hyvällä. Kävi halvemmaksi, vääpeli sanoi ja viittasi kädellään tielle päin. — Meidän miehet lähtevät nyt.
Lääkäri sieppasi viimeisen miehen hihasta kiinni ja pidätteli tätä. Mistä hän saattoi tietää, että tämä mies oli todella jonkin verran kaheli.
— Mitä te luulette? Olisiko vääpeli tosissaan ruvennut kaatamaan taloa, jos ei se potilas olisi tullut sieltä katolta alas?
— Kyllä se sen olisi kaatanut. Kyllä se niin hullu on, mies vastasi.
 
Olipa kirja mikä hyvänsä niin minä haluan lukea sen kokonaan! Oli sen verran sujuvaa tekstiä ja sopivan kieroa huumoria että minulle kelpaa paremmin kuin hyvin :)
 
Tämä on se kohtaus josta itse pidän eniten mainiossa Manillaköydessä ja siksi laitoinkin pitkän pätkän. Lukekaa ihmeessä, se on kotimainen klassikko.

Ja Ares johtaa meidät uusiin taistoihin, uraa
 
Jesh! Pitäisi tosiaan lukea Manillaköysi taas, kouluaikoina se ei oikein napannut. Vaan mennäänpä tällaisella seuraavaksi:

- Kuulkaa: "Sitten poliisi hiipi rikollisen taakse ja huusi kädet ylös!" ... Mitä sinä siellä?
- Hui! Tyhmä kysymys. Minähän voimistelen.
 
Jostain syystä minulle tuli mieleen Heinähattu ja Vilttitossu. Rubensin veljekset ehkä?
 
Eipä ole. Sanailu jatkuu:

- Tämmöistä roskalehteä te ette lue!
- Mutta sehän on Tietosanomat, *:n päivälehti.
- Se ei muuta asiaa. Roskalehti mikä roskalehti! Ei muuta kuin murhia ja varkauksia ja tappeluita! Häpeä, että sukulaisemme julkaisee tämmöistä. Peruutan tilauksen.
- Pöh! Saat lehden ilmaiseksi.
 
Kuka painoi pistoolin Jonne Julkusen niskaan ja ryöväsi 340 000 markkaa?
Kuka piti tikaria Ping Pong Pangin kurkulla ja vei 28 000 markkaa?
Kuka kolkkasi vapaaherratar Keski-Vähä-Ala-Konttisen ja vei hänen helmensä ja kultaiset tekohampaansa?
Kuka kaatoi epäilyttävää jauhetta sir Billy Blackin ruokakuppiin?
 
Mikäli en aivan väärin muista niin kaksi ensimmäistä viittausta ovat Aku Ankan klassikkotarinasta Aku ja Ravut punaviinissä. Kolmas lainaus taas toisesta tarinasta Aku ja salaperäinen herra Mosteri. Molemmat taitavat löytyä samasta Aku Ankan taskukirjasta (eräänlainen kirja siis sekin). Olisiko ollut Aku kuumilla jäljillä. En mene vannomaan.
 
Last edited:
Aldarianin veikkauksen jälkeen voisi ehdottaa 'Minä, Mikki Hiiri'-sarjakuvakirjaa, jota en ole kyllä n. 30 vuoteen edes nähnyt muualla kuin taide'kahvila' Cosmic Comic Cafessa.
 
Ylös