Nuo 70-80 luvulla ilmestyneissä taskukirjoissa olleet tarinat olivat todellakin jotain muuta kuin nykyiset Akkarit. Juonet ja tarinankuljetus olivat mielestäni jotain todella upeaa. Ei nykyisin sellaisia näe. Tässä vaikuttaa tietty aikojen ja tapojen muuttuminenkin. Ares B:n mainitsemien esimerkkien lisäksi ei ollut esim. yhtään erikoista, että vaikkapa Akun ja Roopen kiistellessä/väitellessä menossa mukana olivat tapparat, miekat, kilvet, nuijat ja jopa käsikranaatit ilmentämässä kiistan kiihkeyttä.
Mutta se seuraava kysymys. Tässä tulee...
- Kuinka anomus on edennyt? V kyseli.
Runoilija pyyhkäisi kädenselällä suutaan. Pari viinipisaraa oli tipahtanut Santiagon ristille, joka oli kirjailtu hänen mustan takkinsa rinnustaan.
- Filip Suuri taitaa pyyhkiä siihen takalistonsa, hän sanoi.
- Kunnia se on silti, lainoppinut C totesi.
F tarttui toiseen kannuun.
- Joka tapauksessa, hän sanoi ja piti juomatauon, - kunnia on hänen kuninkaallisen ahterinsa. Paperi oli hyvänlaatuista, puoli dukaattia sata arkkia. Ja käsialani niin huolellista kuin olla voi.