Tarkastaja tutki vuoronperään kaikki kammiot ja tyrmät. Useita vankeja kuulusteltiin. Tarkastaja kysyi heiltä, millaista oli heidän ruokansa ja mitä valituksia heillä oli tehtävänä.
He vastasivat kaikki, että ruoka oli kurjan huonoa ja että he tahtoivat päästä vapaiksi.
Tarkastaja kysyi silloin, eikö heillä ollut mitään muuta sanottavaa.
He pudistivat päätään. Mitä muuta kuin vapautta saattoi vanki toivoa?
Tarkastaja kääntyi hymyillen kuvernöörin puoleen:
-En tiedä, miksi meidän täytyy käydä näillä tarpeettomilla tarkastusmatkoilla. Kun on nähnyt yhden vankilan, niin tuntee sata. Kun on kuulustellut yhtä vankia, niin on kuulustellut tuhatta. Kaikki on aina samaa. Ruoka on huonoa, ja he ovat syyttömiä. Onko täällä muunlaisia vankeja?