Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Pimeyden vasen käsi, kirjoittanut Ursula K. Le Guin? Siitä on tosin varmaan 25 vuotta kun sen luin, mutta termi "kemmer" kuulostaa hämärästi tutulta, ja kirjassa seikkailtiin planeetalla, jolla talvet olivat todella hurjia.
 
Pimeyden vasen käsi

Tämäpä juuri. Le Guin oli aikanaan suosikkikirjailijani Tolkienin ohella.

En vielä ehtinyt lainata kirjasta kohtia planeetan ihmisten lisääntymisfysiologiasta, jotka ehkä olisivat jääneet mieleen osalle kirjan lukeneista.
 
"Menestyäkseen elämässä on yritettävä pyrkiä haluamaansa päämäärään, on tyydytettävä omia taiteellisia taipumuksiaan mutta on myös oltava liikemies. On myytävä omaa artikkeliaan. Muuten on pakko toteuttaa toisten ihmisten ideoita tavalla joka ei ole sopusoinnussa omien näkemyksien kanssa. Minä toteutin pääasiallisesti omia ajatuksiani ja möin ne - ehkä markkinoida on parempi sana - asiakkaalle joka palkkasi minut toteuttamaan hänen suunnitelmiaan ja ehdotuksiaan. Sitä taitoa ei ole vaikea oppia. Se ei ole sen konstikkaampaa kuin myydä lapselle ruskeita munia valkoisten sijasta. Asiakkaalle on vakuutettava että ne ovat parhaita ja ainoita oikeita. Maaseudun ydinmehua. Sanotaan vaikka että kana on itse mieltynyt niihin. Ruskeita maalaismunia. Niitä ei saa kaupaksi jos sanoo niitä pelkiksi muniksi. Munissa on vain yksi ero. Ne ovat joko vastamunittuja tai vanhoja."
 
Ei arvauksia? Uusi vihje on siis ilmeisesti tarpeen.

Hänestä tuntui jotenkin siltä, että tämä puutarha missä hän istui, ei ollut englantilainen. Täällä oli tunnelmaa. Hän koetti tavoittaa sen. Siinä oli noituutta, lumousta, tietynlaista kauneutta - ujoa mutta villiä. Jos lavastaa teatterikohtauksen, siihen tarvitaan nymfejä, fauneja, kreikkalaista kauneutta, ja siinä pitää olla myös pelkoa. Niin, tässä syvännepuutarhassa oli pelkoa, ***** ajatteli itsekseen. Mitä Spencen sisar sanoikaan? Hän puhui jostain murhasta joka oli tehty alkuperäisessä louhoksessa monta vuotta sitten. Veri oli tahrinut nämä kivet ja kuolema oli jälkeenpäin unohdettu, kaikki oli peitetty, Michael Garfield oli tullut ja suunnitellut ja luonut erittäin kauniin puutarhan ja iäkäs nainen jolla ei ollut monta vuotta elinaikaa oli maksanut siitä hyvän hinnan.
 
Englantilaisuutta, kieroilua ja murhia. Mennäänkö Agatha Christien maisemissa, ehkä neiti Marplen seurassa?
 
Christietä kyllä, mutta neiti Marple ei tällä kertaa ole kyseessä.

Tässä jutussa ei näyttänyt pääsevän eroon omenista, ***** ajatteli. Mikään ei voinut olla miellyttävämpää kuin mehukas englantilainen omena... ja kuitenkin omenat liittyivät nyt luudanvarsiin ja noitiin ja vanhanaikaisiin kansantapoihin ja murhattuun lapseen.
 
Muistaakseni jossakin tuolla hyllyssä on mustakantinen dekkari, jossa on irvistävä kurpitsa kannessa. Vaan mikä on sen nimi? "Pyhäinpäivän aatto" kenties?
 
Hyväksyn vastauksen, koska oikea teos on selvästi kyseessä vaikkei nimi ihan kohdalleen osunutkaan. Kurpitsajuhla, alkuperäiseltä nimeltään Hallowe'en Party, on siis tämä dekkari, joka alkaa siitä, että 13-vuotias tyttö hukutetaan lastenjuhlassa omenanongintakisaan käytettyyn ämpäriin. @Tik on hyvä ja jatkaa.
 
Last edited:
No joo, tämmöinen:

Tarkkojen kertomusten mukaan tämä ##### oli yhä uudestaan osoittanut ilkeyttä hyökkäyksessään. Etenkin sen petollinen tapa paeta oli herättänyt enemmän pelkoa kuin ehkä mikään muu. Kun se näet oli lähtenyt uimaan voitonriemuisien takaa-ajajiensa edessä näyttäen selviä pakokauhun merkkejä, se olikin monessa tapauksessa pyörähtänyt äkkiä ympäri, ponkaissut saalistajien päälle ja joko pirstonut veneen tai ajanut miehet tyrmistyneinä takaisin laivaan.
 
Joo, risuparran takana piilee sana "valas", joka oli myös teoksen alkuperäinen nimi (siis ilmestyi vuonna 1851 ensin Britanniassa nimellä The Whale ja hieman myöhemmin samana vuonna Yhdysvalloissa nimellä Moby-Dick) ja (kahdesti) suomennettuna tietysti Moby Dick, kuten @Pagba meille oivallisesti kertoi. Hän siis päräyttäköön pähkäiltäväksemme seuraavan opuksen.

P.S. Herman Melvillen Moby Dick on todellinen klassikko, joka tunnetaan vielä 2300-luvullakin:
 
Minulta Moby Dick jäi kesken, mistä nolostuneena annan vuoroni vapaasti otettavaksi.
 
Jospa minä sitten nappaan vuoron, koska vaikka huonosti arvasinkin, olen lukenut arvailemani teoksen. :D Laitetaanpa kerralla kokonainen luku:

Onko tämä sovelias hetki, sanoi isäni itsekseen, ruveta puhumaan ELÄKKEISTÄ ja KRENATÖÖREISTÄ?
 
Olisihan tämä. Onhan sitä arvuuteltu ketjussa jo aiemminkin, mutta sen jälkeen kirja on ehtinyt täyttää neljännesvuosituhannen ja rapiat. Lainasin sen joku aika sitten kirjastosta ja Shandyn legenda puhuttelee minun huumorintajuani mainiosti, olen hirnunut ääneen erinäisiä kertoja.

Kointähti koittaa.
 
He ovat siis taistelleet neljäkymmentäkaksi vuotta, ja heidän kuuluu hallita vielä kahdeksantoista vuotta. Sen jälkeen jokin toinen kansa - joskaan he eivät tiedä mikä - tulee kukistamaan heidät. Näin heille on ennustettu.
 
Jos vainaja on merkittävä henkilö, hänet haudataan salaa tasangolle johonkin soveliaaksi katsottuun paikkaan. Yksi hänen asumuksistaan haudataan hänen kanssaan. Hänet asetetaan istumaan sn keskelle ja hänen eteensä laitetaan pöytä, lihaa täynnä oleva kulho ja kupillinen tammanmaitoa.
 
Ylös