L. M. Montgomeryn Pieni Runotyttö. Tuo on se kohta, jossa Emilia on vierailulla vanhan Nancy-tätinsä luona, rikkoo vahingossa arvokkaan perintövaasin, salaa teon mutta potee sitten niin huonoa omaatuntoa ja niin suurta häpeää pelkuruudestaan, ettei saa unta vaan päättää tunnustaa hetimiten. Ja sitten käy ilmi, että koska vaasi oli Nancy-tädin edesmenneen miehen suvun perintökalleus, täti ei piittaa pätkääkään sen hajoamisesta vaan on pelkästään mielissään, hän kun ei pidä miehensä sukulaisista ollenkaan. Jos oikein muistan, hän jopa sanoo, että olisi lyönyt vaasin itse säpäleiksi jo ajat sitten, jos olisi uskaltanut. Hän huomauttaa vielä, että jos rikkoutunut vaasi olisi ollut heidän yhteisen Murray-sukunsa perintöesine, hän ei olisi enää ikinä puhunut Emilialle.