Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Ensimmäisen vihjeviestin tasavaltalaismielisyys ja aatelisvastaisuus sai minut miettimään Machiavellia, mutta teksti kuulosti vielä turhan jyrkältä kirjoitusajankohtaansa nähden. Mieshän oli melkoinen radikaali kansanvallan suhteen, mitä harvoin tuodaan esiin häneen mediassa viitattaessa. Mutta uuteen teokseen:

Ensimmäisessä kellarikerroksessa oli ennen hieno taisteluareena ja hyvin valaistu näyttämö laulu-, teatteri- ja tanssiesityksiä varten.
 
En oikein tiedä miksi sain päähäni lähteä kotoa. Luulisin että pidän arvoituksista niin paljon, että haluan tietää mitä enoni outo perintö tarkoittaa. Hän jätti minulle vain kolme esinettä: lumotun miekan (oikeastaan tikarin), pussillisen lumottuja pyöreitä kiviä ja pergamenttikäärön, johon on kirjoitettu nämä sanat:

Nenäänsä pitkää kätenä käyttää
Vettä kun ruiskii, sateelta näyttää
Voimastaan voi kivet taialla täyttää
 
Ei vieläkään mitään ehdotuksia? Ehkä tämä seuraava saa kuitenkin joitain ideoita muodostumaan...

Eristyneissä yhteisöissä rahaa ei käytetä eikä sitä pidetä arvokkaana. Otetaan esimerkiksi itäläissoturi, jolta joku yrittää ostaa hienoa hevosta kultarahoilla. Hevonen pystyy liikkumaan vaeltavan paimentolaisen mukana omin neuvoin, kun taas kulta on painavaa ja sen kuljettaminen on hankalaa. Hevosen paimentolainen voi vaihtaa hienoon telttaan tai – suuremman lauman osana – hyvään vaimoon. Kullalla hän ei voi ostaa oman heimonsa jäseniltä mitään, ja hän tapaa gondorilaisia tai dorwinadania luultavasti vain kerran kymmenessä vuodessa (eikä näillä välttämättä ole mitään mitä hän haluaisi).
 
Pieleen menee mutta menköön, Pratchettin The Last Hero huumoripläjäyksessä oli muistaakseni joitakin pidempiä pätkiä joissa ei ollut vitsiä. Vaikka tuollaista ensimmäisen persoonan kerrontaa en Pratchettilta juuri muistakaan. Jos vaikka Herra Koala olisi kavalasti valinnut kaikkein kauimpana T.P:n tyylistä olevat pätkät
 
Ei ole Pratchettin Terrya, mutta teksti tosiaan pohjaa englanninkieliseen alkuteokseen. Suomalaiset markkinat ovat tälle lajityypille sen verran pienet, ettei suomennokseenkaan ole laitettu kansakuntamme väkevimpiä voimia.
 
Jokin roolipelikäsikirja? Nyt pitäisi vain käydä läpi ne Kointähden viime vuosien viestit, joissa hän on kertonut kulloisistakin hankinnoistaan.

🤔
 
Telimektar on jyvällä! Tämä on suomennettu jo jonkin aikaa sitten ja sopii nimeltään tälle foorumille.
 
Keski-Maa Roolipelin toinen laitos oli kyseessä, omansa ennättää yhä ostaa esimerkiksi Fantasiapeleistä, kipin kapin kauppaan!

Arvuutteluvuoro siirtyy Ares B:lle, mutta jos tämä kieltäytyy, on Telimektar seuraava uhri tiedettyään genren oikein.
 
Mjaahah...

A* puristi hakkua kädessään ja iski sen huokoiseen hiekkakiviseinään yhä uudelleen. Tekipä kaivoksessa mitä vain, hakkaamista ei kannattanut lopettaa. Siitä seurasi vain epämukavaa huomiota. Vähitellen A* oli oppinut hakkaamaan seinää niin, ettei hänen tarvinnut varsinaisesti ajatella sitä; hän pystyi samalla keskittymään tarkkailemiseen ja kuuntelemiseen.
 
Eip. Mutta jatketaan samaisen A*:n kanssa. (Tosin lieneekö asteriskisensuuri ihan välttämätöntä... no mennään vielä sillä.)

A*lle oli annettu oma huoneisto.

Hänellä ei ollut koskaan ennen ollut näin paljon omaa tilaa ympärillään. Huoneita oli kolme: yksi työskentelyä, yksi oleskelua ja yksi nukkumista varten. Tuoreen saven tuoksu leijaili kaikkialla, ja uunin hehku lämmitti työskentelyhuoneen kuumaksi. Huoneisto oli lähes maan tasossa, niin kuin kaikkein vähäisimpien palvelijoiden huoneiden täytyi olla. Ikkunoista näkyi palatsin valtavalle pihamaalle, missä Az*n sotilaat kokoontuivat harjoittelemaan joka päivä. Silloin kun A* keskittyi ruukuntekoon, hän veti verhot ikkunan eteen ja sulki ovet ja oli yksin. Vain hän, savi, maalit ja jalokivet.
 
Tämähän on se kirja, jonka voitimme täältä arvonnasta muutama vuosi sitten. Kammoan käärmeitä, joten nimikin jäi mieleen. Katri Alatalo/Käärmeiden kaupunki
 
Jaahas, jaahas...
"Verenperinnön kautta meidän, riistetty petoksen avulla, mutta siitä huolimatta meidän, ikuisesti meidän."
 
Eikö napannut vielä ensimmäinen vihje? "Pohjoiseen, pohjoiseen ja yhä pohjoiseen hän katsoi, maailman äären esirippuun saakka, ja sitten esiripunkin taakse."
 
Ylös