Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Onnistuitte summonoimaan minut takaisin, ties mitä rituaaleja käyttäen!

"Kaikki on lopussa", sanoi Anna. "Minulla ei ole mitään muuta kuin sinä. Muista se."
"Kuinka minä en muistaisi sitä, mikä on koko minun elämäni", vastasi Vronski. "Tuon onnen hetken vuoksi..."
"Minkälaisen onnen!" sanoi Anna kauhun ja inhon vallassa, ja tuo kauhu tarttui väkisinkin myös Vronskiin. "Luojan tähden, ei sanaakaan, ei sanaakaan enää."
Anna nousi nopeasti ja väistihen syrjemmäksi.
"Ei sanaakaan enää", toisti hän ja lähti, kasvoillaan kylmän epätoivon ilme, joka ihmetytti Vronskia.
 
Niin on! Tätä on hyvä lukea kun ystäväpiirissä on lähes samantasoista ihmissuhdedraamaa.:p
 
Onneksi nykyisessä Suomessa avioeron saa ilman puolison suostumusta, avoliitto on ok, samoin aviottomat lapset, eikä ketään yleensä suljeta kaikista sosiaalisista piireistä mahdollisen aviollisen syrjähypyn tultua julkisuuteen.

Mutta seuraavaan kirjaan:

Nickolla oli käytännöllinen suhtautuminen magiaan. Hän ei aikonut ryhtyä velhoksi, vaikka hän polveutuikin maagisesta perheestä ja oli opiskellut magian alkeita. Hän ei ymmärtänyt, miksi ihmisellä olisi pitänyt olla jokaista taikaa useampia kuin yksi. Miksi tukahduttaa aivonsa kaikenlaisella turhuudella? Hän arveli, että hänellä oli jo kaikki taiat joita hän ikinä tarvitsisi. Mieluummin hän käytti aivotilaansa hyödyllisiin asioihin, kuten vuorovesiaikatauluihin ja purjeiden köysistöihin.
 
Last edited:
Koska viikkoon kukaan ei ole veikannut yhtään Septimus Heap -kirjaa nimeltä, voitaneen Vampire julistaa voittajaksi?
 
Pitäisi lukea ne kirjat uudestaan pitkästä aikaa.

"Meni viikko, mutta Tariqia ei näkynyt. Sitten seuraava viikko tuli ja meni.
Saadakseen ajan kulumaan Laila korjasi verkko-oven, jota babi ei ollut vieläkään
saanut paikatuksi. Hän otti hyllystä isän kirjat, tomutti ne ja pani ne aakkosjärjestykseen."
 
Henkilöiden nimien ja kirjojen mainitsemisen vuoksi arvaan (vaikka en ole lukenut) että kyseessä on Kabulin kirjakauppias.
 
Ei kun tämä on se kirja, jonka nimessä mainitaan aurinko, mutta en kuollaksenikaan muista sen nimeä. Kabulissa sekin muistaakseni tapahtuu.
 
Minä opin savu vieköön taikomaan! Minä tosiaan opin! Se oli uskomatonta ja epätodellista, ja kuitenkin minusta tuntui, että se oli enemmän totta kuin mikään oli ollut koskaan ennen. Ensimmäistä kertaa tein sen elokuun toisena, toisena päivänä Magia-akatemiassa, ensimmäisenä virallisena kaksiviikkoisen koeajan päivänä
 
"Miksi sinulla on noin lyhyt tukka?"
Mulkaisin häntä pahasti ja ilmoitin:
"Leikkasin sen."
"Leikkasit!" K***** haukahti. Hän nauroi pää takakenossa ja antoi sateen virrata kasvoilleen. "Leikkasit, eikä! Mahtaa kaduttaa."
 
T****** raapaisi veitsellä toisesta säärestään tukon karvoja, ja silloin vasta huomasin, että hänen kumpikin jalkansa oli laikukas ja tupsuinen, kun sieltä täältä oli ajeltu karvoja, ja ne olivat kasvaneet epätasaisesti takaisin. Hän pudotti säärikarvat metallipussukkaan ja etsi maasta muutaman irtonaisen, kuivuneen ruohonkorren. Eläviä kasveja me tiesimme olla taittamatta huvin vuoksi, se oli ensimmäisiä asioita, joita lapsille opetettiin: kerää kasveja vain syödäksesi, älä likaa vettä, ja jos näet kaatuneen puun, istuta uusi.
 
Ylös