Onnistuitte summonoimaan minut takaisin, ties mitä rituaaleja käyttäen!
"Kaikki on lopussa", sanoi Anna. "Minulla ei ole mitään muuta kuin sinä. Muista se."
"Kuinka minä en muistaisi sitä, mikä on koko minun elämäni", vastasi Vronski. "Tuon onnen hetken vuoksi..."
"Minkälaisen onnen!" sanoi Anna kauhun ja inhon vallassa, ja tuo kauhu tarttui väkisinkin myös Vronskiin. "Luojan tähden, ei sanaakaan, ei sanaakaan enää."
Anna nousi nopeasti ja väistihen syrjemmäksi.
"Ei sanaakaan enää", toisti hän ja lähti, kasvoillaan kylmän epätoivon ilme, joka ihmetytti Vronskia.