Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Oikein! Ja vuoro siis Tikille enempää pulisematta

PS. Sori pitkistä vastausväleistä, on ollut hieman kiireitä, enkä ole ehtinyt lukea Käärmettä!:lol:
 
Tilanne tasaantui vähitellen, mutta kuningas ei saanut mielenrauhaansa takaisin. Hänestä oli tullut epäluuloinen kaikkia, läheisimpiäänkin kohtaan. Hän ei suostunut puhumaan juuri kenenkään kanssa vaan vietti tuntikausia mietiskellen, ikään kuin etsien vastausta johonkin ratkaisemattomaan arvoitukseen. Eräänä päivänä puhdas sattuma toi ratkaisun...

"Mitä nyt? Mitä haluat?"

"Suuri kuningas, kruununne..."

"Niin todella... olin unohtanut sen."

Hän aikoi panna kruunun päähänsä, kun...

"Mutta... tässähän se on! Juuri tätä minä tarvitsen. Kuinka en keksinyt sitä aikaisemmin? KRUUNU!"
 
Kun ko. herran seikkailuista on ollut vastikään puhetta toisessa ketjussa niin mielleyhtymä tuli heti. Ja vaikka ei varsinainen "kirja" olekaan niin taitaapa olla kyseessä:
ALIX: Oribalin kruunu
 
Jatketaanpa sitten. Tämä tuli luettua ensi kertaa muistaakseni 13-vuotiaana. Varsin sattuva ikä kirjaa ajatellen...

"Kukaan ei kykene eläytymään täysin toisen iloihin, ei edes alemman olion, mutta sen voin sanoa, että nuo olivat sinulle ilon aikoja. Ellet olisi voittanut Kisoissa, sinulla voisi yhä olla yhtä suuria iloja vuosikausien ajan. Oletko koskaan ajatellut sitä, poika?"
 
Sieltähän se tuli oikea vastaus aivan oikeaa osaa myöten.

Tripodien aika on John Christopherin 1967-1968 julkaistu, nuorille tarkoitettu tieteisseikkailu, jossa on kolme osaa. Itselläni on yhdistetty laitos, jossa kaikki osat ovat samoissa kansissa. Varsin kelpo, nuorille tarkoitettu scifi-tarina, joka kyllä menee mielestäni aikuselle lukijallekin. Yksi monista niistä kirjoista, joita aina luen uudelleen silloin tällöin.

13507102.jpg

@Isilmírë jatkaa.

Pieni lisäys: 80-luvulla tästähän tehtiin myös TV-sarja, jota ainakin meikäläinen katsoi tosi innolla. Valitettavasti 3 kautiseksi tarkoitettu sarja jäi kahteen kauteen, kun BBC piti sitä liian kalliina, emmekä siis koskaan saaneet nähdä päätöskautta. Muistan vieläkin sen pettymyksen, kun kesätauon jälkeen sarja ei lupauksen vastaisesti jatkunutkaan seuraavana syksynä.
 
Last edited:
TV-sarjassa toistellaan "Kunnia tripodeille!" ja sain tyhmän idean selvittää, miten se sanotaan ukrainaksi. Käännös ei selvinnyt, mutta sen sain selville, että 20 vuotta sarjan kolmannen osan jälkeen ilmestyi esiosa nimeltään When the Tripods Came. Lukulistalle meni.

Muoks. Kirjan hankkimisen kanssa meni klassisesti: mene e-kirjakauppaan, löydä etsimäsi, osta se hintaan 6,49, ole sekunnin tyytyväinen ja havaitse sitten, että olisit saanut kaikki neljä kirjaa hintaan 16,49. Melkor!
 
Last edited:
Tripodien aika teki minuun valtavan vaikutuksen aikoinaan ala-asteella. En ollut ikinä ennen lukenut mitään scifiä, ja tarina avasi kokonaisen uuden universumin. Siihen nähden on hassua, etten sitten loppujen lopuksi kuitenkaan jaksanut innostua scifistä ihan valtavasti.

TV-sarjan muistan myös ja suuren harmituksen, kun se ei jatkunutkaan. Minulla on myös hämärä mielikuva, että siinä oli mukana jotain tyttöjä, jotka eivät alkuperäiseen tarinaan kuuluneet. Kirjathan ovat käytännössä ns. poikakirjoja, niissä kaikki aktiiviset hahmot ovat poikia tai miehiä ja tyttöjä tai naisia vilahtaa lähinnä mitättömissä sivurooleissa. Edes tripodien kaupungissa heillä ei ole muuta arvoa kuin ulkonäkönsä.

Mutta seuraavaan kirjaan, joka ei ole scifiä, koska luen sitä tosiaan hyvin vähän:

Kun vaari pani kuplaliuoksen pois, keijukaiset hajaantuivat vähitellen. Hiipuva iltarusko oli miltei kaikonnut. Muutama keijukainen kisaili tuulikellojen lomassa muodostaen vienoja sävelmiä. "Vaikkei suurin osa suvusta sitä tiedäkään", vaari sanoi, "pari serkkuanne on käynyt täällä. Yksikään heistä ei ollut lähelläkään arvata, mitä täällä oikeasti on tekeillä."
 
Koska arvauksia tai lisävihjeitä ei ole tullut, vedän stetsonista Johanna Sinisalon finlandiapalkitun romaanin Ennen päivänlaskua ei voi.
 
Ennen päivänlaskua ei voi on vähän synkempää ja aikuisemmille lukijoille suunnattua fantasiaa, vaikka kyllä tässä arvuuttamassanikin aika hiuksianostattavia asioita tapahtuu.

"Vuonna 1826, inhimillisen heikkouden ja hölmöyden ansiosta, Bahumat pääsi miltei karkaamaan. Siinä olisi voinut käydä todella köpelösti, sillä kenelläkään luonnonpuiston alueella silloin elävistä ei ollut keinoja tai kykyä taistella kaikkia demonin voimia vastaan. Vaikka pako vankilasta saatiin estettyä, kokemus oli liikaa suurimmalle osalle täällä asuneista, ja lähes kaikki heistä muuttivat pois."
 
Kiitos muistutuksesta!

Lena poistui huoneesta, kun vaari istui kirjoituspöytänsä taakse.
"Olen otettu siitä, miten äkkiä saitte arvoitukseni ratkottua", hän sanoi hörpäten mukistaan.
"Sinä siis
halusit että juomme maitoa?" Kendra sanoi.
"Olettaen että olisitte omianne sitä juomaan. Rehellisesti sanottuna en tunne teitä kovinkaan hyvin. Toivoin, että sellaiselle, joka vaivautuisi selvittämään pienen arvoitukseni, ei ajatus taikaolentoja täynnä olevasta luonnonpuistostakaan olisi liikaa. Myyttihovia ei suurin osa ihmisistä pystyisi nielemään."
"Myyttihovia?" Seth toisti.
"Se on nimi, jonka paikan perustajat antoivat tälle luonnonpuistolle satoja vuosia sitten. Myyttisten olentojen turvapaikalle, josta huolehtiminen on vuosien saatossa periytynyt tilanhoitajalta toiselle."
 
Huhuu!? Viimeisimpään vinkkiin sisältyvät paitsi kirjan päähenkilöiden myös itse kirjan nimi. Tämän helpommaksi ei enää voi mennä.
 
Myyttihovihan se, Brandon Mullin samannimisen fantasiasarjan ensimmäinen osa. Sarja on jäänyt yllättävän tuntemattomaksi, vaikka on mainiota nuorten fantasiaa.
 
Ja sitten lähes ryöstetyn vuoron käyttöön.

Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymän juhla tuli ja meni. En tiedä missä määrin miehet tarttuivat viinikannuun, tappelivat tai makasivat naisia, joita basileus Aleksios oli tuonut kaupunkiin latinalaisia varten, sillä vetäydyin ystävieni vastustuksesta välittämättä Manganan Pyhän Yrjön luostariin.
 
Minähän luin tämän ihan vastikään!! Joku suomalaisen kirjailijan (ja historoitsija/tutkija tms.) kirjoittama ristiretkisarjan ensimmäinen osa. On jäänyt mieleen lähinnä siitä, että tarinankerronta oli niin kökköä, että luin sen läpi pari sivua kerrallaan. Mutta luin. Nimi ja kirjailija eivät juuri nyt tule mieleen 🤔 Koskinen tjsp.
 
Ylös