Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Oi kotikaupunkini Verona, silta jolla tanssitaan? Vanhan pienen silan arkut uhkaavat vajota liejuun, ja te puhutte parannustöistä. Tehkää uusi silta. Viettäkää vaikka minkälaisia menoja, ja minä saan nauraa, veronalaiset. Siellä on eräs kansalanen, joka saisi pudota vanhalta sillalta naamalleen liejuun, pahimpaan kohtaan, jossa muta kuplii ja löyhkää syvältä. Hän on täydellinen typerys, ymmärryksessä yhtä kaksivuotiaan kanssa, joka tuutii isän sylissä. Hänen vaimonsa on nuori ja kukoistaa kuin kevät, ihana nähdä kuin sävähtävä kauris, ja tyttö saa pelehtiä mielensä mukaan, vaikka häntä pitäisi varjella kuin kypsiä rypäleitä.
 
[jatkuu]

Aviomies ei pane tikkua ristiin, vaan makaa ja möllöttää pökkelönä, ei tiedä mitään, ei tunne eikä näe. Hänen tyhmyytensä on sitä luokkaa, ettei hän tiedä, onko hän oikein hengissäkään. Hänet olisi työnnettävä perusparannustyönä sillalta jokeen. Siinä olisi kaksi vetelää vastakkain. Saisimme tietää, heräisikö hän silloinkaan horroksestaan, vai takertuisiko tahmea mieli tahmeaan liejuun niin kuin kavio takertuu pehmeään saveen.
 
Hyvä arvaus, mutta ei aivan niin modernia kirjallisuutta, vaikka maantieteellisesti menee jokseenkin lähelle. Uutta putkeen:

..., elä minun kanssani ja rakasta sillä lailla. Nauretaan yhdessä hapannaamojen viisauksille. Tämä mennyt aurinko nousee mailleen taas. Kun meiltä aurinko menee, tulee yö ja loputon uni. Suutele tuhat kertaa ja sata vielä ja sitten tuhat ja monta sataa tuhatta, että menevät laskut sekaisin suukkojen kanssa. Ei niitä laske kukaan kateellinen, suloisia suukkoja sinun ja minun ja minun ja sinun, jotka olemme antaneet.

[Huom. Alussa on korvattu kolmella pisteellä nimi, ihan pienen lisävaikeuttamisen vuoksi]
 
Arvataan vielä vaikka William Shakespeare: Kaksi nuorta veronalaista. (Jonka kanssa kesti pitkään tajuta, että se luetaan verona-laista eikä suinkaan veron-alaista.)
 
Hyviä arvauksia nämäkin, mutta molemmat yhä liian modernia kirjallisuutta.

Otetaanpa tällä kerralla rivinvaihdot mukaan niin ei näytä niin proosalta (vaikka siltä tämä käännös kuulostaa):

Lakkaisit toivomasta ihmisiltä hyvää,
OOOlakkaisit toivomasta kiitollisuutta.
Mikään ei kiitä; mikään ei kestä;
OOOhyvyys palaa poroksi; ystävyys ei uusi.
Menneitten tekojen taakka painaa kumaraan.

OOOTämän [ - kirjoittajan nimi - ] tajusi. Hänellä oli ystävä.

EDIT: tuossa aiemmin maantieteellisellä läheisyydellä tarkoitin suunnilleen sitä että ajomatka Giovanni Guareschin ja meidän kirjailijamme syntymäpaikkojen välillä on noin puolitoista tuntia. Meidän kirjailijamme on siis luonnollisesti syntynyt Veronassa, Guareschi puolestaan Roccabiancassa noin sata kilometriä Veronasta lounaaseen. Pieni maailma. Bygones. Jatketaan,
 
Last edited:
Epäilemättä joku suurista latinankielisistä runoilijoista, jonka Cisalppinen Gallia oli synnyttänyt äiti-Rooman nimeä kirkastamaan. Mutta kuka heidän syntymäpaikkakuntiaan muistaa. Veikkaukseni kirjailijaksi on Horatius, teoksen nimeä en ryhdy arvelemaan.
 
Nythän on niin, että Telimektarin kerrassaan oivallinen arvaus osuu yhä liian moderniin kirjallisuuteen mutta ei kovin paljon liian moderniin. Horatius on siis hippusen liian nuori kaveri eikä osannut (tai halunnut tai uskaltanut) kirjoittaa tällaista runoutta. Hän oli sitä paitsi syntyisin Venusiasta, joka sijaitsee (nykyään Venosa-nimisenä) aivan Etelä-Italiassa.

Paljastakaamme nyt se nimi toisessa sitaatissa: Lesbia. Se on runoiiljamme on/etupäässä off-rakastetun salanimi ja viittaa samalla Lesboksen saareen, jossa eli muuan Sapfo, jonka teokset innoittivat runoilijaamme. Onpa hän niistä muutaman kääntänyt/mukaillut latinaksi (joka oli tietysti hänen äidinkielensä).

Vivamus, mea Lesbia, atque amemus,
rumoresque senum severiorum
omnes unius aestimemus assis!
Soles occidere et redire possunt:
nobis cum semel occidit brevis lux,
nox est perpetua una dormienda.

Da mi basia mille, deinde centum,
dein mille altera, dein secunda centum,
deinde usque altera mille, deinde centum.
Dein, cum milia multa fecerimus,
conturbabimus illa, ne sciamus,
aut ne quis malus invidere possit,
cum tantum sciat esse basiorum.​

Kirjalla ei ole mitään alkuperäistä nimeä, ellei sitten käsikirjoitusten alussa esiintyvä Carmina 'lauluja / runoja' voisi olla sellainen. Runot ovat peräisin yhdestä ainoasta keskiajan läpi säilyneestä käsikirjoituksesta, joka löytyi ensin 900-luvulla, mutta löytäjä sattui olemaan muuan piispa, joka piti runoja "epähurskaina", ja vasta 1200-luvulla kässäri löytyi uudestaan, kopioitiin, levitettiin ja painettiinkin jo vuonna 1472. Uusimmalla suomennoskokoelmalla, josta nämä käännökset on otettu, on toki oma nimensä, "Kaikki runous" (vanhemman suomennoskokoelman nimi on "Carmina"), mutta se on suomentajan tai kustantajan antama; me kaipaamme vain runoilijan nimeä.
 
Last edited:
Voisiko tuo salaperäinen Lesbia olla ehkä Clodia, tuo "moraaliton nainen", jota Cicero parjaa eräässä puolustuspuheessaan? Mutta Ciceroa tässä tuskin haetaan. En kyllä kuollaksenikaan muista kuka tuo Clodiaan ihastunut runoilija voisi olla.
 
Hei, kiinnostava ketju! Saanko arvata, vaikken ole aiemmin vielä laittanut viestejä mihinkään? Luin aloitusviestin ohjeet. Jos siis käsitin oikein, että yhä pitäisi tietää runoilijan nimi. Vai oliko tuo ratkaisu ikään kuin jo annettu nyt tämän edellisen viestin nojalla? 🤔

Luin viime vuonna tuon teoksen Kaikki runous, ja sen kirjoittaja oli muistaakseni nimeltään Catullus, jos tämä yksi pääasiallisesti henkilöstä käytetty nimi riittää vastaukseksi.
 
Vai oliko tuo ratkaisu ikään kuin jo annettu nyt tämän edellisen viestin nojalla?

Jos tarkoitit minun viestiäni niin eipä siinä runoilijan nimeä arvattu/paljastettu. Pohdin vain tuon rakkaudenkohteen identiteettiä. Eli jos minä jotain arvasin niin sitten Ciceroa, Mutta Cicero se tuskin on. Hän kyllä puhui Clodiasta (en muista kirjoittiko) mutta käsittääkseni enimmäkseen pahaa. Tosin muistini mukaan Ciceron ja Clodiankin välillä ainakin epäiltiin suhdetta.
 
Lesbian varpunen!
OOOOOLesbian leikkitoveri!
Vuoroon hänen sylissään,
OOOOOvuoroon hänen rinnoilaan,
kun Catulluksen halu löi kipinää.
Lintu tiesi jotain, leikin,
OOOOOunohtumatonta
lohtua kyltymykseen,
OOOOOkun rakkaus laskeutui mailleen.
Sinun täytyy näykkiä Lesbian sormia.
Sinun täytyy nipistää niitä kipeästi.
os minä voisin leikkiä Lesbian kanssa varpusena,
OOOOOsuruni saisi siivet
OOOOOOOOja elämä hepottuisi
kuin tyttö joka hepottuu neitsyydestään,
kun kultainen oena nopeasti avaa
liian kauan solmittuna olleen vyön.

Joo @Lagrangian on aivan oikeassa. Gaius Valerius Catullus (n. 87/84 - n. 54 eaa.) on runoilijamme. Modernit (niin hyvässä kuin pahassa) suomennokset ovat Jukka Kemppisen käsialaa teoksesta Gaius Valerius Catullus, Kaikki runous (1990).

Aldarian on myös omalta osaltaan oikeassa, Lesbia oli todennäköisesti tai ainakin luultavasti Clodia, joka osallistui aikanaan skandaaliin jos toiseenkin samoin kuin veljensä populistipoliitikko Publius Clodius Pulcher, joita kumpaakin Cicero vihasi katkerasti.

Mutta Lagrangian tiesi oikean nimen ja saa näin ollen korkean kunnian jatkaa kisaa.
 
Aivan eli ilmeisesti pistän vain jostain kirjasta pätkän, ja sen voi sitten joku halutessaan tietää/arvata. Laitan tällaisen:

Meillä on äkäpussin piinaama Shakespeare ja kanan nokkima Sokrates. Jopa kaikkeinviisain stageiralainen pantiin kuolaimiin ja suitsiin ja kuskaamaan rakkauden valoa.
 
Hyvä arvaus. En pidä mahdottomana, etteikö Esa Saarinen olisi voinut siteerata tätä teosta Filosofiassaan, mutta tätä sanatarkkaa lainausta siitä tuskin kuitenkaan löytyy. Haetusta teoksesta on tietääkseni kaksi suomennosta, joista tämä lainaus on Saarisen teosta myöhäisemmästä vuoden 2012 suomennoksesta. Aikaisempi suomennos taisi olla 1960-luvulta.


Stephen (Dedalus):
Meillä on äkäpussin piinaama Shakespeare ja kanan nokkima Sokrates. Jopa kaikkeinviisain stageiralainen pantiin kuolaimiin ja suitsiin ja kuskaamaan rakkauden valoa.

Lynch:
Pah!
 
Tässä on ehkä kaksi vaihtoehtoa, mutta valitsen kuitenkin ensimmäisen: J. Joycen Ulysses (tutun nimen Stephen D, lisäksi ennen kaikkea arvaan suomennosten määrän perusteella, se vanhempi on siis Odysseus).
 
Jep, Ulysseshan se oli tämä suomennos, josta lainaus on peräisin. En tiedä kuinka vastaava tai erilainen on Saarikosken versio kyseisestä kohdasta Odysseuksessa.
 
Kesti melkoisen kauan ennen kuin esimerkillinen kaaos kentältä sekä ympäristöstä saatiin eliminoitua. Mutta vielä viikkoja jälkeenpäin palasi Ouluun tarkoitettuja kapsekkeja Bankokista, ja kaikkeen poikkeukselliseen herkästi reagoivat lentoemännät kuuluivat myyneen kallista ranskalaista hajuvettä kalliina ranskalaisena konjakkina, ja joku vasta runsaan vuoden ammatissa sipsuttanut oli sivellyt huuliinsa ripsiväriä herättäen heikkohermoisimmissa matkustajissa, joita riittää joka koneeseen, shokkiin päättynyttä kauhua, mikä taas puolestaan oli aiheuttanut kohellusta, kyyneliä, hysteriaa, mutrusuisuutta... eli koko lentomatka oli joidenkin kohdalta mennyt täysin pilalle, kallis kauan säästetty matka, ja yleisönosastot täyttyivät lukuisista myrkyllisistä kirjoituksista.
 
Ylös