Nythän on niin, että Telimektarin kerrassaan oivallinen arvaus osuu yhä liian moderniin kirjallisuuteen mutta ei kovin paljon liian moderniin. Horatius on siis hippusen liian nuori kaveri eikä osannut (tai halunnut tai uskaltanut) kirjoittaa tällaista runoutta. Hän oli sitä paitsi syntyisin Venusiasta, joka sijaitsee (nykyään Venosa-nimisenä) aivan Etelä-Italiassa.
Paljastakaamme nyt se nimi toisessa sitaatissa: Lesbia. Se on runoiiljamme on/etupäässä off-rakastetun salanimi ja viittaa samalla Lesboksen saareen, jossa eli muuan Sapfo, jonka teokset innoittivat runoilijaamme. Onpa hän niistä muutaman kääntänyt/mukaillut latinaksi (joka oli tietysti hänen äidinkielensä).
Vivamus, mea Lesbia, atque amemus,
rumoresque senum severiorum
omnes unius aestimemus assis!
Soles occidere et redire possunt:
nobis cum semel occidit brevis lux,
nox est perpetua una dormienda.
Da mi basia mille, deinde centum,
dein mille altera, dein secunda centum,
deinde usque altera mille, deinde centum.
Dein, cum milia multa fecerimus,
conturbabimus illa, ne sciamus,
aut ne quis malus invidere possit,
cum tantum sciat esse basiorum.
Kirjalla ei ole mitään alkuperäistä nimeä, ellei sitten käsikirjoitusten alussa esiintyvä
Carmina 'lauluja / runoja' voisi olla sellainen. Runot ovat peräisin yhdestä ainoasta keskiajan läpi säilyneestä käsikirjoituksesta, joka löytyi ensin 900-luvulla, mutta löytäjä sattui olemaan muuan piispa, joka piti runoja "epähurskaina", ja vasta 1200-luvulla kässäri löytyi uudestaan, kopioitiin, levitettiin ja painettiinkin jo vuonna 1472. Uusimmalla suomennoskokoelmalla, josta nämä käännökset on otettu, on toki oma nimensä, "Kaikki runous" (vanhemman suomennoskokoelman nimi on "Carmina"), mutta se on suomentajan tai kustantajan antama; me kaipaamme vain runoilijan nimeä.